Silloin ennen kun päivän televisio-ohjelmat tarkistettiin vielä sanomalehdestä, osui silmiini TV2 ja joku "Kummeli". Mietin, että mikähän tämä on, mutta katselin sen ja seuraavankin jakson, eikä sketsiohjelma vielä saanut valtaansa, mutta ei siinä montaa osaa ehtinyt tulla, kun minä ja kaikki muutkin kaverit ja ikätoverit olivat myytyjä tälle tamperelaisporukan hieman kotikutoiselle, mutta niin hiton hauskalle huumorille. Sukupolvikokemus on täälläkin mainittu monta kertaa ja sitä se oli. Valon pilkahduksia laman keskellä matkalla kohti parempia aikoja. Lekendaariset hahmot, lausahdukset, vitsit ja sketsit. Ja totta kai musiikki ja myöhemmin leffat. En tiedä mikä muu viihde-ohjelma olisi vaikuttanut yhtä paljon kuin Kummeli teki ja jäänyt yhtä suuresti elämään niin, että edelleen kuulee lentäviä lausahduksia milloin missäkin yhteydessä. Jollain taiteilijoilla on se kumma aura, että he tuntuvat olevan ikinuoria, ikuisia. Suruksemme taitelija Heikki Silvennoinen on poistunut lavalta, mutta perintönsä elää vielä meidänkin jälkeemme, uskon niin. Vähän meinaa alkaa silmät kostumaan. Lepää rauhassa ja kiitos koko Kummeli-ryhmälle.