Eipä ole ikinä kenenkään julkisuuden henkilön poismeno koskettanut ikinä näin paljoa. Piti ihan pistää auto parkkiin ja hetken nieleskellä pahinta järkytystä, ja se on paljon se. Ymmärsin vasta siinä hetkessä miten iso hahmo Heikki Silvennoinen on ollut itselleni, joka on tavallaan melko surullista.
Yksi eniten arvostamani kitaristeja tässä maassa ja sketsiviihteen ykkösmies ihan heittämällä, nämä siis omaan makuun mutta varmasti moni pystyy tähän yhtymään.
Yksi henkilökohtainen hetki oli Silvennoisen kanssa, kun olin lähdössä seuraavana päivänä ulkomaille. Menin Helsingissä pieneen blueskuppilaan juomaan pari olutta ennen nukkumaanmenoa. Siellä oli joku esiintyjä, en nyt muista nimeä, mutta baarissa oli tyyliin kuusi ihmistä minun lisäksi. Istahdin tuopin äärelle ja aloin kuuntelemaan että nyt kuulostaa kyllä tutulta kitarasoundilta ja menin katsomaan että kuka siellä soittelee. Silvennoisen Heikkihän se siellä oli kitaransa kanssa soittelemassa mies ja kitara meiningillä. Hän soitti biisin loppuun ja kysyi minulta että miten menee? Ja sanoi, että olipa hieno homma että tulin katsomaan hänen soittoaan. Muutama sana siinä vaihdettiin, oli tullut peitenimellä sinne "lämmittelemään", illalla oli joku isompi keikka muistaakseni Zetorissa. Äärimmäisen mukavan ja lämpimän kuvan itsestään jätti tässä ohikiitävässä hetkessä.
Hyvää matkaa arvon herra Silvennoinen, jätit lukusia lähtemättömiä sanontoja jälkeesi ja hienon kulttuuriperinnön meille suomalaisille. Olit minulle heittämällä eniten arvostamani viihdyttäjä, vertaansa vailla.
Kiitos kaikesta Heikki Silvennoinen!