Mainos

RIP-ketju

  • 3 077 520
  • 12 314

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
TV:n ihanin kuuluttaja on poissa. Hyvää matkaa Maria Jungner.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Kieltämättä edelleen pysäyttävä juttu tämä Maria Elon tai myös julkisuudessa myöhemmin tuntien Maria Matthesin ja sitä myöhemmin kuten tuoreemmin tuntien Maria Jungnerin lähtö.

Viimeksi näin pysäyttävät tunnelmat on olleet ehkä YLE:n naispuolisista henkilöistä heidän siirryttyään sinne minne ei voi seurata ja mikäli ei nyt radiopuolta lasketa Olga K:n suhteen niin oli varmaan silloin kun Annukka Roininen poistui keskuudestamme.
 

JYP#44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyyni Kari & Klassikkopaidat
Syvän päädyn kiljusirkus on jo kertonut, että viimeisen 2 vuoden aikana kaikki kuolemat ovat johtuneet rokotteista.
Ja vähemmän syvässä päässä huudellaan itsemurhan puolesta. Perustelut ovat tasoa "ei puhuttu sairauskohtauksesta" tai "se oli postannut Instagramiin ja kertonut haastatteluissa vähän heikompiakin tuntemuksia".

Ei siinä, uteliaisuus ja siitä seuraava spekulaatio on helppo ymmärtää kun nuorehko ihminen lähtee yllättäen, mutta mieluummin annetaan sururauha omaisille.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Surullinen, yllättävä ja samalla kovin traaginen uutinen tämä Maria Jungnerin poismeno oli. Syytä en tässä vaiheessa lähde arvailemaan, sillä luultavasti se jossain myöhemmässä vaiheessa paljastuu. Voimia hänen omaisilleen ja lähipiirilleen näinä vaikeina aikoina.
 

MegaForce

Jäsen
Eli vähän huonommalla onnella miten sen ottaa niin olisi erittäin murheellisesti ehtinyt nähdä oman tyttärensä poistumisen tämän maan päältä.
Paljon on ollut surua tuossa perheessä. Järjestys on ollut täysin kohtuuton. Äiti on vielä hengissä, saattanut aikaisemmin hautaan miehensä ja kaksi lastaan.

Hieman pala kurkussa ollut tänään, vaikka eivät ole tuttujani. Marian olen pari kertaa nähnyt, en kuitenkaan jutellut hänelle.

 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Kieltämättä edelleen pysäyttävä juttu tämä Maria Elon tai myös julkisuudessa myöhemmin tuntien Maria Matthesin ja sitä myöhemmin kuten tuoreemmin tuntien Maria Jungnerin lähtö.

Viimeksi näin pysäyttävät tunnelmat on olleet ehkä YLE:n naispuolisista henkilöistä heidän siirryttyään sinne minne ei voi seurata ja mikäli ei nyt radiopuolta lasketa Olga K:n suhteen niin oli varmaan silloin kun Annukka Roininen poistui keskuudestamme.

Vittu. Tuosta Roinisenkin poismenosta tulee jo kahdeksan vuotta. Tässä on joku aikavääristymä. Onko ajat muuttuneet vai oma suhde aikaan, tarina ei kerro.
 

Bat79

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
En mä nyt tiedä onko se niin epäreilua päästä eläkeikään elämästä nauttien.

Ekaksi rauhaisat levot Marialle, jotenkin tuntuu pahalta kun oman ikäinen henkilö lähtee äkisti.

Toiseksi pakko laittaa omia mietteitä tuohon lainaamaani kommenttiin.

Mä menetin äitini kun hän oli 60 vuotias, eli sellaista "normaalia" elämää, erittäin harvoin käytti alkoholia eikä koskaan tupakoinut.

Faijani joka on kiskonut viinaa ja kaikkea muutakin paskaa koko aikuiselämänsä, on edelleen hengissä (ikää yli 70 v)...on se mun mielestä epäreilua.

Ja kun olen tuota touhua sivusta seurannut koko elämäni, voin sanoa että ei se ole nauttimista kun addiktio vie ja määrää, tuhoten muunmuassa ihmissuhteet.
 
Viimeksi muokattu:

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Hannu Taanila on kuollut 84-vuotiaana. Synkkä viikonloppu Ylellä, eilen Maria Jungner ja nyt Hannu Taanila. Hannu ja Marian isä Aarre Elo juonsivat 1960-luvulla Jatkoaika-nimistä viihdeohjelmaa. Hannu Taanila on kuollut
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Kärpät
Rauhaisia lepoja oululaiselle kuvataiteilijalle, taideprofessori Raimo Metsänheimolle. Metsänheimon julkisia teoksia löytyy ympäri Oulua ja itse aikoinaan useamman vuoden asuinkin aika lähellä hänen Tiedonjano-veistostaan, joka Kaijonharjun kirjaston edessä komeilee.

 
Suosikkijoukkue
SaiPa, LA Kings, KiPa-90, Brittifutis yleisesti
Laitetaan tännekin jo SaiPa-osioon aiemmin laittama suruviesti.

Lappeenrannassa kiekko-oppinsa saanut ja kaksi kautta SaiPaakin edustanut kiekkolegenda Seppo Ahokainen on nukkunut pois kaikessa hiljaisuudessa 72-vuotiaana.

Ilvestä ja Tapparaa pääasiassa uransa edustanut Ahokainen voitti viisi SM-kultaa ja palkittiin vuoden tulokkaana vuonna 1972. Maajoukkueessa Ahokainen pelasi 9 kertaa MM-kisoissa ja kerran Olympialaisissa.

Lepää rauhassa. Yksi suomikiekon legendoista.
 

Buster

Jäsen
Dragon Ball -sarjakuvien luoja Akira Toriyama on kuollut Kiitos Akira Toriyama ja rauhaisat levot.

Dragon Ball on iso osa omaa lapsuuttani, ja muistot lapsuudesta palasi verkkokalvoille..
Dragon Ball perustuu kiinalaiseen mytologiaan Monkey Kingistä (josta kuuluisin sepustus Journey to the West), mikä on varmaan yksi useiten ammennettuja juonikuvioita missään.

Toriyama otti sen tarun ja teki siitä jotain todella uniikkia. Digiajan tullessa siinä joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen saatiin taloon digiboksi ja Subtv (sekä Urheilukanava) näkyviin. Vaikka olin nuoruudessa erityisesti todella kova urheilunkuluttaja, niin enemmän minua tuo Subtv tärisytti, kun sieltä näkyi mm. SmackDown ja Raw, sekä Dragon Ball. Tuota ennen ehdin käydä kavereilla, sekä isovanhempien luona riesaksi asti katselemassa noita. Ekat jaksot oli myllyt Friezaa vastaan namekilaisplaneetalla, jotka kestivät viikkotolkulla.

Sitten kun saatiin tietokone, niin etsin ja etsin ja etsin saadakseni katsottua Dragonballeja. Kaveriporukassa pelattin Dragonball-pelejä Game Boy Advanceilla ja PS2:lla. Sittemmin tuli ostettua ja katsottua sarjat elokuvineen alusta loppuun. Myös tuo uusin sarjaviritys katsottu vaikka en siitäkään enää kokonaisuutena loppua kohti pitänyt - kuten en pitänyt GT:stäkään. Joutui aika monta jaksoa lopusta katsomaan 1,5-2x nopeudella ja taisin jopa vähän hyppiäkin kun oli väkinäisen venytyksen makua. Vaikka ei se Dragonball koskaan parhaimmillaan tai pahimmillaan hirveän nopeasti liikkunut ja monesti tuli vihastuttua, kun subilta tuli vain yksi 20 minuutin jakso mainoskatkoineen, eikä tarina tuntunut edenneen yhtään mihinkään ja nyt sitten pitäisi odottaa useampi päivä seuraavaa 20 minuuttista. Paljon tietysti tuli shokkia myös uusimman kohdalla sliipatusta ja kiiltävästä ulkonäöstä vanhaan verrattuna.

Minusta sarjan viehkeys piilee siinä, että sen päähahmot eivät saa mitään ilmaiseksi. He epäonnistuvat, käyvät epätoivossa ja sitten he käyttävät niitä negatiivisia tunteita motivaationa treenatakseen itsestään vahvempia. Ja he treenaavat hulluna, jonka jälkeen he niittävät palkinnot. Ei ole mielestäni sattumaa, että ymmärtääkseni aika monet kamppailu-urheilijat pitävät sarjasta tuon aitouden ja asenteen puolesta. Sarjassa on lukemattomia kokonaisia jaksoja ja enemmänkin, jossa hahmot vain treenaavat tehdäkseen itsestään vahvempia. Kun jossain muualla tehtäisiin vain joku montaasi, tai ohitettaisiin mahdollisimman tehokkaasti tuollainen. Itsekin ostin sarjan innostamana itselleni lisäpainot käsiin/jalkoihin ja painoliivin. Joista ensiksi mainitut tuskin tekivät nivelille kovin hyvää ja tokko tuo liivikään järkevä oli.

Innolla odotellen vielä tuota uutta Dragon Ball -sarjaa ja mitä elokuvia siitä vielä heittävätkään. Toriyama on tarjonnut itselleni satoja tunteja viihdettä ja myös todellista paloa kuntoiluun. Olen viihdyttänyt itseäni ajatuksella katsoa nuo sarjat uudestaan, mutta siinä on kyllä sen verran pitkä projekti, että ei parane kevyin mielin lähteä. Kaiken lisäksi sarjat elokuvineen ovat parhaimmillaan aivan valtavan hauskoja. Vaikka huumori on hetkittäin vähän kyseenalaista (Mestari Roshi), mutta teinille se iski ainakin silloin täysillä. Ja iskee vieläkin kun kykenee lokeroimaan.
 
Viimeksi muokattu:

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU

Sawo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Dragon Ball perustuu kiinalaiseen mytologiaan Monkey Kingistä (josta kuuluisin sepustus Journey to the West), mikä on varmaan yksi useiten ammennettuja juonikuvioita missään.

Toriyama otti sen tarun ja teki siitä jotain todella uniikkia. Digiajan tullessa siinä joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen saatiin taloon digiboksi ja Subtv (sekä Urheilukanava) näkyviin. Vaikka olin nuoruudessa erityisesti todella kova urheilunkuluttaja, niin enemmän minua tuo Subtv tärisytti, kun sieltä näkyi mm. SmackDown ja Raw, sekä Dragon Ball. Tuota ennen ehdin käydä kavereilla, sekä isovanhempien luona riesaksi asti katselemassa noita. Ekat jaksot oli myllyt Friezaa vastaan namekilaisplaneetalla, jotka kestivät viikkotolkulla.

Sitten kun saatiin tietokone, niin etsin ja etsin ja etsin saadakseni katsottua Dragonballeja. Kaveriporukassa pelattin Dragonball-pelejä Game Boy Advanceilla ja PS2:lla. Sittemmin tuli ostettua ja katsottua sarjat elokuvineen alusta loppuun. Myös tuo uusin sarjaviritys katsottu vaikka en siitäkään enää kokonaisuutena loppua kohti pitänyt - kuten en pitänyt GT:stäkään. Joutui aika monta jaksoa lopusta katsomaan 1,5-2x nopeudella ja taisin jopa vähän hyppiäkin kun oli väkinäisen venytyksen makua. Vaikka ei se Dragonball koskaan parhaimmillaan tai pahimmillaan hirveän nopeasti liikkunut ja monesti tuli vihastuttua, kun subilta tuli vain yksi 20 minuutin jakso mainoskatkoineen, eikä tarina tuntunut edenneen yhtään mihinkään ja nyt sitten pitäisi odottaa useampi päivä seuraavaa 20 minuuttista. Paljon tietysti tuli shokkia myös uusimman kohdalla sliipatusta ja kiiltävästä ulkonäöstä vanhaan verrattuna.

Minusta sarjan viehkeys piilee siinä, että sen päähahmot eivät saa mitään ilmaiseksi. He epäonnistuvat, käyvät epätoivossa ja sitten he käyttävät niitä negatiivisia tunteita motivaationa treenatakseen itsestään vahvempia. Ja he treenaavat hulluna, jonka jälkeen he niittävät palkinnot. Ei ole mielestäni sattumaa, että ymmärtääkseni aika monet kamppailu-urheilijat pitävät sarjasta tuon aitouden ja asenteen puolesta. Sarjassa on lukemattomia kokonaisia jaksoja ja enemmänkin, jossa hahmot vain treenaavat tehdäkseen itsestään vahvempia. Kun jossain muualla tehtäisiin vain joku montaasi, tai ohitettaisiin mahdollisimman tehokkaasti tuollainen. Itsekin ostin sarjan innostamana itselleni lisäpainot käsiin/jalkoihin ja painoliivin. Joista ensiksi mainitut tuskin tekivät nivelille kovin hyvää ja tokko tuo liivikään järkevä oli.

Innolla odotellen vielä tuota uutta Dragon Ball -sarjaa ja mitä elokuvia siitä vielä heittävätkään. Toriyama on tarjonnut itselleni satoja tunteja viihdettä ja myös todellista paloa kuntoiluun. Olen viihdyttänyt itseäni ajatuksella katsoa nuo sarjat uudestaan, mutta siinä on kyllä sen verran pitkä projekti, että ei parane kevyin mielin lähteä. Kaiken lisäksi sarjat elokuvineen ovat parhaimmillaan aivan valtavan hauskoja. Vaikka huumori on hetkittäin vähän kyseenalaista (Mestari Roshi), mutta teinille se iski ainakin silloin täysillä. Ja iskee vieläkin kun kykenee lokeroimaan.
Se tunne, kun Krillin kuolee Friezan ansiosta ja Goku muuttuu ekan kerran supersayaniksi sekä sen jälkeinen tappelu, mikä kesti ainakin kaksi viikkoa . Joka iltapäivä hirveä kiire koulusta kotia katsomaan uutta jaksoa. RIP Akira.
 

Dragunov

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampa Bay Lightning
Hieman myöhässä mutta RIP Akira Toriyama.

Joskus tuli katsottua koko Dragon Ball, Dragon Ball Z ja Dragon Ball GT. Superi tuli sitten jälkeenpäin ja TFS:n Abridged sarja upposi hyvin myös, mutta Z on tietenkin itselleni jäänyt parhaana anime sarjana joka motivoi myös kuntosalille/urheilemaan.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013

MegaForce

Jäsen
Dragon Ball perustuu kiinalaiseen mytologiaan Monkey Kingistä (josta kuuluisin sepustus Journey to the West), mikä on varmaan yksi useiten ammennettuja juonikuvioita missään.

Toriyama otti sen tarun ja teki siitä jotain todella uniikkia. Digiajan tullessa siinä joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen saatiin taloon digiboksi ja Subtv (sekä Urheilukanava) näkyviin. Vaikka olin nuoruudessa erityisesti todella kova urheilunkuluttaja, niin enemmän minua tuo Subtv tärisytti, kun sieltä näkyi mm. SmackDown ja Raw, sekä Dragon Ball. Tuota ennen ehdin käydä kavereilla, sekä isovanhempien luona riesaksi asti katselemassa noita. Ekat jaksot oli myllyt Friezaa vastaan namekilaisplaneetalla, jotka kestivät viikkotolkulla.

Sitten kun saatiin tietokone, niin etsin ja etsin ja etsin saadakseni katsottua Dragonballeja. Kaveriporukassa pelattin Dragonball-pelejä Game Boy Advanceilla ja PS2:lla. Sittemmin tuli ostettua ja katsottua sarjat elokuvineen alusta loppuun. Myös tuo uusin sarjaviritys katsottu vaikka en siitäkään enää kokonaisuutena loppua kohti pitänyt - kuten en pitänyt GT:stäkään. Joutui aika monta jaksoa lopusta katsomaan 1,5-2x nopeudella ja taisin jopa vähän hyppiäkin kun oli väkinäisen venytyksen makua. Vaikka ei se Dragonball koskaan parhaimmillaan tai pahimmillaan hirveän nopeasti liikkunut ja monesti tuli vihastuttua, kun subilta tuli vain yksi 20 minuutin jakso mainoskatkoineen, eikä tarina tuntunut edenneen yhtään mihinkään ja nyt sitten pitäisi odottaa useampi päivä seuraavaa 20 minuuttista. Paljon tietysti tuli shokkia myös uusimman kohdalla sliipatusta ja kiiltävästä ulkonäöstä vanhaan verrattuna.

Minusta sarjan viehkeys piilee siinä, että sen päähahmot eivät saa mitään ilmaiseksi. He epäonnistuvat, käyvät epätoivossa ja sitten he käyttävät niitä negatiivisia tunteita motivaationa treenatakseen itsestään vahvempia. Ja he treenaavat hulluna, jonka jälkeen he niittävät palkinnot. Ei ole mielestäni sattumaa, että ymmärtääkseni aika monet kamppailu-urheilijat pitävät sarjasta tuon aitouden ja asenteen puolesta. Sarjassa on lukemattomia kokonaisia jaksoja ja enemmänkin, jossa hahmot vain treenaavat tehdäkseen itsestään vahvempia. Kun jossain muualla tehtäisiin vain joku montaasi, tai ohitettaisiin mahdollisimman tehokkaasti tuollainen. Itsekin ostin sarjan innostamana itselleni lisäpainot käsiin/jalkoihin ja painoliivin. Joista ensiksi mainitut tuskin tekivät nivelille kovin hyvää ja tokko tuo liivikään järkevä oli.

Innolla odotellen vielä tuota uutta Dragon Ball -sarjaa ja mitä elokuvia siitä vielä heittävätkään. Toriyama on tarjonnut itselleni satoja tunteja viihdettä ja myös todellista paloa kuntoiluun. Olen viihdyttänyt itseäni ajatuksella katsoa nuo sarjat uudestaan, mutta siinä on kyllä sen verran pitkä projekti, että ei parane kevyin mielin lähteä. Kaiken lisäksi sarjat elokuvineen ovat parhaimmillaan aivan valtavan hauskoja. Vaikka huumori on hetkittäin vähän kyseenalaista (Mestari Roshi), mutta teinille se iski ainakin silloin täysillä. Ja iskee vieläkin kun kykenee lokeroimaan.
Itsellä meni jotenkin täysin ohi Akira Toriyaman kuolema. Gokun, Vegetan ja kumppaneiden kanssa kasvoin minäkin. Täytyykin katsoa, jos löydän vielä jostain vanhat DragonBall mangakirjat. Sinne lukijan nurkkaan piirtelin pariinkin otteeseen ja lähetin viestiä, mutta muistaakseni niitä ei taidettu julkaista. Ehkä vielä joskus ainakin DragonBall Z:an voisi katsoa uudestaan, mikäli aikaa löytyy.

Laitan tähän nuoruuden suosikkivideopelini avaustunannarin. Tulee ihan nostalginen olo.


 
Suosikkijoukkue
Kärpät
RIP karaoken keksijänä tunnettu japanilainen Shigeichi Negishi:

 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
RIP karaoken keksijänä tunnettu japanilainen Shigeichi Negishi

Ei kuulu sinällään tähän ketjuun (ainakaan vielä), mutta Suomeen karaoken toi kukapa muukaan kuin Kalervo Kummola!
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Lasse Virenin valmentaja Rolf Haikkola on kuollut 96-vuotiaana.


Päädyin joskus pohtimaan josko alkaisin tehdä juoksuaiheista podcastiä, siis sellaista missä puhutaan asiaa eikä hekotella omille ja kaverin jutuille. 30.12.2022 näemmä Whatsappissa toin idean ilmi ja sanoin, että Rolf Haikkola olisi ensimmäinen vieraani jos hän suostuisi ohjelmaan.

Kepeät mullat Rollelle. Hieno herrasmies.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Jälleen yksi Twin Peaksista tuttu näyttelijä on poissa, RIP Victoria Catlin:

 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös