Onko jossain jo kerrottu kuolinsyytä?
Ja vähemmän syvässä päässä huudellaan itsemurhan puolesta. Perustelut ovat tasoa "ei puhuttu sairauskohtauksesta" tai "se oli postannut Instagramiin ja kertonut haastatteluissa vähän heikompiakin tuntemuksia".Syvän päädyn kiljusirkus on jo kertonut, että viimeisen 2 vuoden aikana kaikki kuolemat ovat johtuneet rokotteista.
Paljon on ollut surua tuossa perheessä. Järjestys on ollut täysin kohtuuton. Äiti on vielä hengissä, saattanut aikaisemmin hautaan miehensä ja kaksi lastaan.Eli vähän huonommalla onnella miten sen ottaa niin olisi erittäin murheellisesti ehtinyt nähdä oman tyttärensä poistumisen tämän maan päältä.
Kieltämättä edelleen pysäyttävä juttu tämä Maria Elon tai myös julkisuudessa myöhemmin tuntien Maria Matthesin ja sitä myöhemmin kuten tuoreemmin tuntien Maria Jungnerin lähtö.
Viimeksi näin pysäyttävät tunnelmat on olleet ehkä YLE:n naispuolisista henkilöistä heidän siirryttyään sinne minne ei voi seurata ja mikäli ei nyt radiopuolta lasketa Olga K:n suhteen niin oli varmaan silloin kun Annukka Roininen poistui keskuudestamme.
En mä nyt tiedä onko se niin epäreilua päästä eläkeikään elämästä nauttien.
Dragon Ball perustuu kiinalaiseen mytologiaan Monkey Kingistä (josta kuuluisin sepustus Journey to the West), mikä on varmaan yksi useiten ammennettuja juonikuvioita missään.Dragon Ball -sarjakuvien luoja Akira Toriyama on kuollut Kiitos Akira Toriyama ja rauhaisat levot.
Dragon Ball on iso osa omaa lapsuuttani, ja muistot lapsuudesta palasi verkkokalvoille..
Dragon Ball Z:tä tuli katsottua yläasteikäisenä, joten hyviä muistoja Akira Toriyama loi itselleni. RIP.Dragon Ball -sarjakuvien luoja Akira Toriyama on kuollut Kiitos Akira Toriyama ja rauhaisat levot.
Dragon Ball on iso osa omaa lapsuuttani, ja muistot lapsuudesta palasi verkkokalvoille..
Se tunne, kun Krillin kuolee Friezan ansiosta ja Goku muuttuu ekan kerran supersayaniksi sekä sen jälkeinen tappelu, mikä kesti ainakin kaksi viikkoa . Joka iltapäivä hirveä kiire koulusta kotia katsomaan uutta jaksoa. RIP Akira.Dragon Ball perustuu kiinalaiseen mytologiaan Monkey Kingistä (josta kuuluisin sepustus Journey to the West), mikä on varmaan yksi useiten ammennettuja juonikuvioita missään.
Toriyama otti sen tarun ja teki siitä jotain todella uniikkia. Digiajan tullessa siinä joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen saatiin taloon digiboksi ja Subtv (sekä Urheilukanava) näkyviin. Vaikka olin nuoruudessa erityisesti todella kova urheilunkuluttaja, niin enemmän minua tuo Subtv tärisytti, kun sieltä näkyi mm. SmackDown ja Raw, sekä Dragon Ball. Tuota ennen ehdin käydä kavereilla, sekä isovanhempien luona riesaksi asti katselemassa noita. Ekat jaksot oli myllyt Friezaa vastaan namekilaisplaneetalla, jotka kestivät viikkotolkulla.
Sitten kun saatiin tietokone, niin etsin ja etsin ja etsin saadakseni katsottua Dragonballeja. Kaveriporukassa pelattin Dragonball-pelejä Game Boy Advanceilla ja PS2:lla. Sittemmin tuli ostettua ja katsottua sarjat elokuvineen alusta loppuun. Myös tuo uusin sarjaviritys katsottu vaikka en siitäkään enää kokonaisuutena loppua kohti pitänyt - kuten en pitänyt GT:stäkään. Joutui aika monta jaksoa lopusta katsomaan 1,5-2x nopeudella ja taisin jopa vähän hyppiäkin kun oli väkinäisen venytyksen makua. Vaikka ei se Dragonball koskaan parhaimmillaan tai pahimmillaan hirveän nopeasti liikkunut ja monesti tuli vihastuttua, kun subilta tuli vain yksi 20 minuutin jakso mainoskatkoineen, eikä tarina tuntunut edenneen yhtään mihinkään ja nyt sitten pitäisi odottaa useampi päivä seuraavaa 20 minuuttista. Paljon tietysti tuli shokkia myös uusimman kohdalla sliipatusta ja kiiltävästä ulkonäöstä vanhaan verrattuna.
Minusta sarjan viehkeys piilee siinä, että sen päähahmot eivät saa mitään ilmaiseksi. He epäonnistuvat, käyvät epätoivossa ja sitten he käyttävät niitä negatiivisia tunteita motivaationa treenatakseen itsestään vahvempia. Ja he treenaavat hulluna, jonka jälkeen he niittävät palkinnot. Ei ole mielestäni sattumaa, että ymmärtääkseni aika monet kamppailu-urheilijat pitävät sarjasta tuon aitouden ja asenteen puolesta. Sarjassa on lukemattomia kokonaisia jaksoja ja enemmänkin, jossa hahmot vain treenaavat tehdäkseen itsestään vahvempia. Kun jossain muualla tehtäisiin vain joku montaasi, tai ohitettaisiin mahdollisimman tehokkaasti tuollainen. Itsekin ostin sarjan innostamana itselleni lisäpainot käsiin/jalkoihin ja painoliivin. Joista ensiksi mainitut tuskin tekivät nivelille kovin hyvää ja tokko tuo liivikään järkevä oli.
Innolla odotellen vielä tuota uutta Dragon Ball -sarjaa ja mitä elokuvia siitä vielä heittävätkään. Toriyama on tarjonnut itselleni satoja tunteja viihdettä ja myös todellista paloa kuntoiluun. Olen viihdyttänyt itseäni ajatuksella katsoa nuo sarjat uudestaan, mutta siinä on kyllä sen verran pitkä projekti, että ei parane kevyin mielin lähteä. Kaiken lisäksi sarjat elokuvineen ovat parhaimmillaan aivan valtavan hauskoja. Vaikka huumori on hetkittäin vähän kyseenalaista (Mestari Roshi), mutta teinille se iski ainakin silloin täysillä. Ja iskee vieläkin kun kykenee lokeroimaan.
Klassikkobiisi. Sukupolvesta riippuen, kumpi tutumpi hänen vai Celine Dionin versio.Muun muassa All By Myself-kappaleesta muistettu Eric Carmen on kuollut 74-vuotiaana.
Eric Carmen, Raspberries and Solo Star, Dead at 74
Raspberries frontman and solo star Eric Carmen died at age 74 in March 2024.ultimateclassicrock.com
Jääkiekkoleijona Tomi Mäkipää on kuollut
Tomi Mäkipää on kuollut. Jääkiekkomuseo tiedotti asiasta Facebookissa.www.iltalehti.fi
Itsellä meni jotenkin täysin ohi Akira Toriyaman kuolema. Gokun, Vegetan ja kumppaneiden kanssa kasvoin minäkin. Täytyykin katsoa, jos löydän vielä jostain vanhat DragonBall mangakirjat. Sinne lukijan nurkkaan piirtelin pariinkin otteeseen ja lähetin viestiä, mutta muistaakseni niitä ei taidettu julkaista. Ehkä vielä joskus ainakin DragonBall Z:an voisi katsoa uudestaan, mikäli aikaa löytyy.Dragon Ball perustuu kiinalaiseen mytologiaan Monkey Kingistä (josta kuuluisin sepustus Journey to the West), mikä on varmaan yksi useiten ammennettuja juonikuvioita missään.
Toriyama otti sen tarun ja teki siitä jotain todella uniikkia. Digiajan tullessa siinä joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen saatiin taloon digiboksi ja Subtv (sekä Urheilukanava) näkyviin. Vaikka olin nuoruudessa erityisesti todella kova urheilunkuluttaja, niin enemmän minua tuo Subtv tärisytti, kun sieltä näkyi mm. SmackDown ja Raw, sekä Dragon Ball. Tuota ennen ehdin käydä kavereilla, sekä isovanhempien luona riesaksi asti katselemassa noita. Ekat jaksot oli myllyt Friezaa vastaan namekilaisplaneetalla, jotka kestivät viikkotolkulla.
Sitten kun saatiin tietokone, niin etsin ja etsin ja etsin saadakseni katsottua Dragonballeja. Kaveriporukassa pelattin Dragonball-pelejä Game Boy Advanceilla ja PS2:lla. Sittemmin tuli ostettua ja katsottua sarjat elokuvineen alusta loppuun. Myös tuo uusin sarjaviritys katsottu vaikka en siitäkään enää kokonaisuutena loppua kohti pitänyt - kuten en pitänyt GT:stäkään. Joutui aika monta jaksoa lopusta katsomaan 1,5-2x nopeudella ja taisin jopa vähän hyppiäkin kun oli väkinäisen venytyksen makua. Vaikka ei se Dragonball koskaan parhaimmillaan tai pahimmillaan hirveän nopeasti liikkunut ja monesti tuli vihastuttua, kun subilta tuli vain yksi 20 minuutin jakso mainoskatkoineen, eikä tarina tuntunut edenneen yhtään mihinkään ja nyt sitten pitäisi odottaa useampi päivä seuraavaa 20 minuuttista. Paljon tietysti tuli shokkia myös uusimman kohdalla sliipatusta ja kiiltävästä ulkonäöstä vanhaan verrattuna.
Minusta sarjan viehkeys piilee siinä, että sen päähahmot eivät saa mitään ilmaiseksi. He epäonnistuvat, käyvät epätoivossa ja sitten he käyttävät niitä negatiivisia tunteita motivaationa treenatakseen itsestään vahvempia. Ja he treenaavat hulluna, jonka jälkeen he niittävät palkinnot. Ei ole mielestäni sattumaa, että ymmärtääkseni aika monet kamppailu-urheilijat pitävät sarjasta tuon aitouden ja asenteen puolesta. Sarjassa on lukemattomia kokonaisia jaksoja ja enemmänkin, jossa hahmot vain treenaavat tehdäkseen itsestään vahvempia. Kun jossain muualla tehtäisiin vain joku montaasi, tai ohitettaisiin mahdollisimman tehokkaasti tuollainen. Itsekin ostin sarjan innostamana itselleni lisäpainot käsiin/jalkoihin ja painoliivin. Joista ensiksi mainitut tuskin tekivät nivelille kovin hyvää ja tokko tuo liivikään järkevä oli.
Innolla odotellen vielä tuota uutta Dragon Ball -sarjaa ja mitä elokuvia siitä vielä heittävätkään. Toriyama on tarjonnut itselleni satoja tunteja viihdettä ja myös todellista paloa kuntoiluun. Olen viihdyttänyt itseäni ajatuksella katsoa nuo sarjat uudestaan, mutta siinä on kyllä sen verran pitkä projekti, että ei parane kevyin mielin lähteä. Kaiken lisäksi sarjat elokuvineen ovat parhaimmillaan aivan valtavan hauskoja. Vaikka huumori on hetkittäin vähän kyseenalaista (Mestari Roshi), mutta teinille se iski ainakin silloin täysillä. Ja iskee vieläkin kun kykenee lokeroimaan.
RIP karaoken keksijänä tunnettu japanilainen Shigeichi Negishi