Dragon Ball perustuu kiinalaiseen mytologiaan Monkey Kingistä (josta kuuluisin sepustus Journey to the West), mikä on varmaan yksi useiten ammennettuja juonikuvioita missään.
Toriyama otti sen tarun ja teki siitä jotain todella uniikkia. Digiajan tullessa siinä joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen saatiin taloon digiboksi ja Subtv (sekä Urheilukanava) näkyviin. Vaikka olin nuoruudessa erityisesti todella kova urheilunkuluttaja, niin enemmän minua tuo Subtv tärisytti, kun sieltä näkyi mm. SmackDown ja Raw, sekä Dragon Ball. Tuota ennen ehdin käydä kavereilla, sekä isovanhempien luona riesaksi asti katselemassa noita. Ekat jaksot oli myllyt Friezaa vastaan namekilaisplaneetalla, jotka kestivät viikkotolkulla.
Sitten kun saatiin tietokone, niin etsin ja etsin ja etsin saadakseni katsottua Dragonballeja. Kaveriporukassa pelattin Dragonball-pelejä Game Boy Advanceilla ja PS2:lla. Sittemmin tuli ostettua ja katsottua sarjat elokuvineen alusta loppuun. Myös tuo uusin sarjaviritys katsottu vaikka en siitäkään enää kokonaisuutena loppua kohti pitänyt - kuten en pitänyt GT:stäkään. Joutui aika monta jaksoa lopusta katsomaan 1,5-2x nopeudella ja taisin jopa vähän hyppiäkin kun oli väkinäisen venytyksen makua. Vaikka ei se Dragonball koskaan parhaimmillaan tai pahimmillaan hirveän nopeasti liikkunut ja monesti tuli vihastuttua, kun subilta tuli vain yksi 20 minuutin jakso mainoskatkoineen, eikä tarina tuntunut edenneen yhtään mihinkään ja nyt sitten pitäisi odottaa useampi päivä seuraavaa 20 minuuttista. Paljon tietysti tuli shokkia myös uusimman kohdalla sliipatusta ja kiiltävästä ulkonäöstä vanhaan verrattuna.
Minusta sarjan viehkeys piilee siinä, että sen päähahmot eivät saa mitään ilmaiseksi. He epäonnistuvat, käyvät epätoivossa ja sitten he käyttävät niitä negatiivisia tunteita motivaationa treenatakseen itsestään vahvempia. Ja he treenaavat hulluna, jonka jälkeen he niittävät palkinnot. Ei ole mielestäni sattumaa, että ymmärtääkseni aika monet kamppailu-urheilijat pitävät sarjasta tuon aitouden ja asenteen puolesta. Sarjassa on lukemattomia kokonaisia jaksoja ja enemmänkin, jossa hahmot vain treenaavat tehdäkseen itsestään vahvempia. Kun jossain muualla tehtäisiin vain joku montaasi, tai ohitettaisiin mahdollisimman tehokkaasti tuollainen. Itsekin ostin sarjan innostamana itselleni lisäpainot käsiin/jalkoihin ja painoliivin. Joista ensiksi mainitut tuskin tekivät nivelille kovin hyvää ja tokko tuo liivikään järkevä oli.
Innolla odotellen vielä tuota uutta Dragon Ball -sarjaa ja mitä elokuvia siitä vielä heittävätkään. Toriyama on tarjonnut itselleni satoja tunteja viihdettä ja myös todellista paloa kuntoiluun. Olen viihdyttänyt itseäni ajatuksella katsoa nuo sarjat uudestaan, mutta siinä on kyllä sen verran pitkä projekti, että ei parane kevyin mielin lähteä. Kaiken lisäksi sarjat elokuvineen ovat parhaimmillaan aivan valtavan hauskoja. Vaikka huumori on hetkittäin vähän kyseenalaista (Mestari Roshi), mutta teinille se iski ainakin silloin täysillä. Ja iskee vieläkin kun kykenee lokeroimaan.