Viimeinen isovanhempani, isäni äiti, perheen kesken Mummo, nukkui tänään rauhallisesti pois. Ikää tuli kunnioitettavat 95-vuotta. Mummo oli rempseä ja humoristinen persoona, jolla riitti itseironiaa ja asennetta ihan viimeiseen asti. Lisäksi hän leipoi maailman parhaimman toscakakun. Vaikka meni kausia jolloin en kerennyt häntä niin usein käydä katsomassa, niin aina kun saavuin niin hän tunnisti ja muisti, ja oli hyvin iloinen vieraluista. Onneksi kerkesin vielä toissapäivänä käydä jättämässä hänelle hyvästit.
Viime keväänä lähti isä, ja nyt vajaa vuotta myöhemmin sitten hänen äitinsä. Jospa ensi keväänä kukaan läheisistäni ei joutuisi saattohoitoon. Lohdullista kuitenkin ajatella, että mummoani odottaa tuonpuoleisessa hänen aviomiehensä eli minun pappani, sekä esikoisensa, eli isäni.
Joka tapauksessa, lepää rauhassa rakas Mummo.