RIP-ketju

[ZayWest]

Toivottavasti olet itse kuollessasi omaan makuusi täydellinen, muiden mielipiteitä tuskin kuulet.

Nyt ei ole minkään isomman analyysin hetki, mutta onneksi näissä tapauksissa meillä on väkevästi vahvistunut internet ja jatkuvassa murroksessa oleva some.

Opimme joku päivä vielä käyttämään ja hyödyntämään näitä. Näin ollen saamme kiusaajat ja trollimulkut edes vähän ojennukseen. Ehkä vältymme turhaan liian varhain pois nukkuneilta ja opimme huomaamaan ja tajuamaan kanssaihmisen hädän.

Rauhaisat levot Jasmin Voutilainen.

 

[Animal]

Jotenkin ihan ihmeellisen syvältä raastaa tämän mimmin kohtalo.. :'( Ulkoisesti hoikka ja hauras, sisäisesti & henkisesti vaikutti hyvin vahvalta ja ennen kaikkea empaattiselta, oli aina tukemassa ja tsemppaamassa muita, mm. heitä joita kohdannut samat taakat kuin itseään.

Muotoilen asian näin: En seuraa Salattuja Elämiä, suoraan sanottuna pidän sitä paskana sarjana kaikilla mittareilla, mutta Jasmin Voutilaisessa oli jotain puoleensa vetävää ja kiinnostavaa. Tyrmäävän hyvännäköinen, mutta samalla fiksun ja sympaattisen oloinen tuntematta henkilöä mitenkään. Ulkonäöltään poikkesi liki kaikista muista Martinan "hengenpelastajista" siinä, että ei ollut ollenkaan hutsahtavan taikka tyrkyn oloinen ja olemuksessa oli jotain tavallisen naapurintytön viattomuutta. Voin olla täysin väärässä, mutta tulee vain edellämainitun perusteella mieleen, että olikohan tuo some- ja pintajulkkismaailma kuitenkin väärä paikka pohjimmiltaan Jasminille...

Oli miten oli, surullista jokatapauksessa, sillä 27-vuotias on todella nuori ja kaikki mahdollisuudet olisivat olleet elämässä edelleen avoinna.

 

[Ranksu]

Toivottavasti tätä ikävää tarinaa ei liikaa romantisoitaisi mediassa.

 

[kiljander]

En tiedä mitään tapauksesta, mutta vanhana ukkona ja isänä tuntuu pahalta, minkälaiseen ulkonäkömyllyyn nuoret joutuvat nykyään, ja syyttävä sormeni osoittaa sosiaaliseen mediaan.
Jos siihen ei osaa suhtautua järkevällä tavalla (tai mieluummin pysyä pois), voi maailmankuva vääristyä pahan kerran. Mut joo mä olenkin jo vanhaa sukupolvea, enkä näistä mitään ymmärrä.

 

[LikainenLegenda]

Jep, itsekin kuulin ja luin yöllä että 'im' luultavimmin on kyseessä.

Jotenkin ihan ihmeellisen syvältä raastaa tämän mimmin kohtalo.. :'( Ulkoisesti hoikka ja hauras, sisäisesti & henkisesti vaikutti hyvin vahvalta ja ennen kaikkea empaattiselta, oli aina tukemassa ja tsemppaamassa muita, mm. heitä joita kohdannut samat taakat kuin itseään.

Urheasti kantoi kuormansa näihin päiviin saakka. Kuorman, jonka on täytynyt olla miljoonasti isompi kuin kukaan meistä tuulareista on arvannut.

Kyllähän tämä Jasmin Voutilaisen ennenaikainen poismeno itseäkin riipaisi, kun surullisen uutisen aiemmin tänään huomasin. Itsekin olen Salkkareiden seuraaja ja vieläpä varsin aktiivinen sellainen, joten tietyllä tapaa tuntui kuin olisi jonkun tuntemansa ihmisen menettänyt. Kaverin pikkusisko on pahojen mielenterveysongelmien kanssa kamppaillut, joten sitä kautta aihe on itsellekin valitettavan tuttu. Tilanne on hänen kohdallaan onneksi tällä hetkellä hyvä ja hän on saanut apua ja tukea niin ammatillisesti kuin meiltä läheisiltäänkin.

Jasminin viimeiseksi jääneen some-päivityksen eli perjantaisen IG-tarinan loppuosa on ihan allekirjoituskamaa: "Pitäkää siis huolta toisistanne. Jos oot pitkään miettinyt, että pitäisi kysyä kaverilta, mitä sille kuuluu, niin tee se nyt heti" Täällä Jatkoajan keskustelupalstallakin on tähän liittyen mainio ketju:

RIP Jasmin, sait aivan liian lyhyeksi jääneen elämäsi aikana paljon hyvää aikaan.

Tämä kyllä kolahti kovaa, vaikka tosiaan itsellenikin tuntematon ihminen kyseessä. Toimii jonkinlaisena muistutuksena siitä, ettei ulkoinen kauneus ja hyvinvointi tarkoita sitä, että myös sisällä kaikki olisi kunnossa. Jotenkin sitä alitajuisesti on tottunut pitämään nuoria ja kauniita naisia viimeisenä ihmisjoukkona, jotka masennukseen sairastuu, vaikka todellisuudessa tilanne saattaa olla jopa juuri päinvastoin. Eikä masennus ylipäätään kysele ulkonäköä tai statusta tai muuta vastaavaa tullessaan. Ehkä juuri siksi tämä poikkeuksellisen paljon kolahtikin, kun jotain ohutta samaistumispintaa myös itselläni on siihen tilanteeseen, jossa ulkoisesti kaikki on periaatteessa niin hyvin kuin voi olla, eikä kukaan minut tunteva voisi arvata kuinka pahalta samanaikaisesti sisälläni on tuntunut.

Tuli nuo Voutilaisen aiheesta kertovat IG-päivitykset aina luettua, kun Iltalehden/-Sanomien etusivulle päivän luetuimpina juttuina nousivat. Aina silloin jo koin jonkinlaista samaistumista ja nyt jostain syystä lähinnä harmittaa, kun ei noihin tullut millään tapaa kommentoitua tai tsempattua. Vaikka toki Voutilainen varmasti sai sadoittain tai tuhansittain tsemppiviestejä muutoinkin. Hyvä muistaa, että yhtä Ylilaudalta karannutta pahaa oloaan purkavaa inceliä kohtaan on aina vähintään kymmenen empaattista, muille hyvää haluavaa tapausta. Ei kenelläkään normaalilla ja hyvinvoivalla ihmisellä ole mitään syytä vihata tai "vihata" täysin tuntematonta ihmistä, joka ei ole tehnyt kenellekään toiselle mitään pahaa. Voutilainen itse tuskin asiaa niin näki, mutta hemmetin viehättävän näköinen tämä oli kolmenkymmenen lisäkilonkin jälkeen, riippumatta näiden nettikiusaajien kommenteista.

Jonkinlaisen kolahduksen aiheutti myös tuo kuulumisten kyseleminen kavereilta. Itse tiedän pari tapausta omasta lähipiiristäni, joilla asiat eivät henkisesti ole aivan täydellisellä tolalla. Näiden kanssa tulee juteltua niitä näitä, mutta en tiedä miksi se on niin vaikeaa kysyä että "Miten sinulla ihan oikeasti menee?". Puolitutuilta tuollaisen kysyminen on jostain syystä paljon helpompaa. Eikä vastaavasti kukaan minultakaan koskaan noin kysy ja kun käännän asian niin päin, niin mielelläni tuohon vastaisi, etenkin niinä vaikeampina hetkinä, kun kaikki ei ole sisäisesti kunnossa.

 

[Spire]

En tiedä mitään tapauksesta, mutta vanhana ukkona ja isänä tuntuu pahalta, minkälaiseen ulkonäkömyllyyn nuoret joutuvat nykyään, ja syyttävä sormeni osoittaa sosiaaliseen mediaan.
Jos siihen ei osaa suhtautua järkevällä tavalla (tai mieluummin pysyä pois), voi maailmankuva vääristyä pahan kerran. Mut joo mä olenkin jo vanhaa sukupolvea, enkä näistä mitään ymmärrä.

Nuoren on todella vaikeaa jättäytyä sosiaalisesta mediasta, ilman että samalla jää sosiaalisesta elämästäkin ulkopuolelle. Monet ajattelevat ettei sinua ole käytännössä olemassa jos et kuulu noihin palveluihin. Samat ihmiset pitävät sinua outona hyypiönä jossa on jotain vikaa, jos seuraajien määrä on vähäinen. Noiden paineiden täytyy olla aivan hirveitä nuorille nykyään, omasta nuoruudestakaan ei ole kulunut vielä kauaa ja ihan helvettiähän se oli silloinkin.

 

[Turha Kaukalo]

Vaimon äiti kuoli viikonloppuna. Anoppi. Todella hieno ihminen. Hieman on mieli matalalla, kieltämättä. Huoli on suuri appiukosta, että miten se jaksaa. Kun omat vanhempani olivat lievästi sanottuna täysiä paskoja niin olen onnellinen siitä, että appivanhemmat olivat sitten täysin toisenlaisia ihmisiä.

Kiitos, kun sain tuntea sinut.

 

[Murkula]

Vaimon äiti kuoli viikonloppuna. Anoppi. Todella hieno ihminen. Hieman on mieli matalalla, kieltämättä. Huoli on suuri appiukosta, että miten se jaksaa.

Oma anoppi kuoli syksyllä ja oli myös mukava ihminen. Appiukolla oli hetken aika ankeaa, mutta sitten joku sen keksi - e-kontakti. Ukko on saatana ihan sekasin kaikenmaailman mummoista. -72 vuotias pappa ajelee pitkin Suomea mummolasta mummolaan. Melkekoinen veikkonen ettenkö sanos.

Siis en tarkota pahalla. On mukava mies hänkin ja sillähän noita mummoja varmaan piisaakin.

Anoppi ennen lähtöään sanoi että sen kun etit itelles kaverin, sanovat siinä valassa "kunnes kuolema meidät erottaa".

 

[Mas@]

En tiedä mitään tapauksesta, mutta vanhana ukkona ja isänä tuntuu pahalta, minkälaiseen ulkonäkömyllyyn nuoret joutuvat nykyään, ja syyttävä sormeni osoittaa sosiaaliseen mediaan.
Jos siihen ei osaa suhtautua järkevällä tavalla (tai mieluummin pysyä pois), voi maailmankuva vääristyä pahan kerran. Mut joo mä olenkin jo vanhaa sukupolvea, enkä näistä mitään ymmärrä.

Viimeiseen lauseeseen haluan vain ehdottaa tällaisena semivanhana ukkona, että olisiko somen ja yleensäkin netin ylivallasta johtuvaa käytöstä niiltä pahimmilta rienaajilta, jotka siis oksentavat kaikki tuutit täyteen törkeyksiä, ehkä ainakin osittain omaamatta minkäänlaista suhteellisuuden- ja tunteiden tajua, ajauduttuaan 'yksinäiseksi sudeksi' eli oikea sosiaalinen elämä on jäänyt kokonaan pois ja some = elämä ja ehkä enemmänkin.

Olipa vaikeasti muotoiltu.. Mutta anyways, itsekin syytän sosiaalista mediaa monin tavoin pahentaessaan monien lasten ja nuorten (miksikäs ei myös aikuisten) henkilökohtaisia myrskyjä ja kriisejä.

 

[Roger Moore]

Joo-o, olihan tuo Jasmin Voutilaisen kuolema kyllä pitkästä aikaa sellainen joka nyt oikeasti jollain tavalla isommin pysäytti ja tuli sellainen "ohhoh" olo kun uutisen näki. Ihan jo senkin takia että eihän nyt kenenkään kuuluisi kuolla 27-vuotiaana, lisäksi kyseessä oli kuitenkin näkyvä persoona joka oli avoimesti tullut esiin omien terveysongelmiensa kanssa. Se oli tosiaan ehkä keskiviikko tai torstai kun näin hänen viimeisen IG-storyn, siinä hän mainitsi tästä "angiinasta" tai jostain muusta vastaavasta viruksesta, ja se oli muutenkin vähän sellainen kryptinen ja puhui niistä muista terveysongelmista myös.

Rauha Jasminin muistolle.

 

[Schadowan]

Jasmin Voutilaisen case kyllä pysäytti myöskin - tuntuu tosi pahalta, varsinkin olettamuksella, että hän riisti oman henkensä.

Enkä halua olla tällainen negatiivinen manailija, mutta asiat ei aina vaan järjesty. Elämä ei aina kanna. Se mikä ei tapa, vahvistaa - ei pidä aina paikkaansa. Muiden "Tsempit ja voimat" ig:ssä/somessa ei auta. Kun se musta hetki iskee niin se voi olla menoa. Ja vaikka hetkeksi kirkastuisi niin syvyyteen voi nopeasti taas tipahtaa.

Jonottaminen/odottaminen tarvittavaan hoitoon pääsemistä mielenterveysasioiden kanssa on yksi tämän yhteiskunnan karmeimmista asioista. Ne tunnit, päivät, saati viikot tai jopa kuukaudet ovat helvetin piinaavia ja asiat ehtii eskaloitumaan todella nopeasti. Käytännössä hoitoon tai hoidon äärelle tulisi päästä muutamassa vuorokaudessa. On se vaikea yhtälö toteuttaa, jos ei ole rahaa tai ei ole asiallisen työterveyden alaisuudessa, tai ei vaan yksinkertaisesti itse jaksa hakea apua.

Ensisijainen asia, mikä näissä asioissa auttaa on oikeanlainen ja oikea-aikainen ammattilaisen hoito SEKÄ seuranta. Hoitoon pääsemiseen voi hyvinkin tarvita toista ihmistä, joka sinne asti vie, kun itse ei enää jaksa.

Sitten myös auttaa 1) toisen ihmisen läsnäolo 2) kuunteleminen 3) toisen ihmisen kyky olla tuomitsematta/arvostelematta, oli kärsivän ihmisen ongelma mikä hyvänsä. Kun ihminen on herkässä tilassa on valittava sanat hemmetin tarkasti, sen takia perusmattimeikäläiselle suosittelen läsnäoloa ja kuuntelemista. Ohjeet ja ratkaisut kannattaa jättää ammattilaiselle, jos sellaista apua on saatavilla.

 

[Laitela]

Nuoren on todella vaikeaa jättäytyä sosiaalisesta mediasta, ilman että samalla jää sosiaalisesta elämästäkin ulkopuolelle. Monet ajattelevat ettei sinua ole käytännössä olemassa jos et kuulu noihin palveluihin. Samat ihmiset pitävät sinua outona hyypiönä jossa on jotain vikaa, jos seuraajien määrä on vähäinen. Noiden paineiden täytyy olla aivan hirveitä nuorille nykyään, omasta nuoruudestakaan ei ole kulunut vielä kauaa ja ihan helvettiähän se oli silloinkin.

Tytöillä varmastikin astetta paria vaikeampaa kuin pojilla jättäytyä pois somesta. Minulla ei nuorena miehenä ole IG:tä, Facebookia, tai muutakaan vastaavaa. No hyvä on, Twitter-tili minulla on. Sekin vain yleistä räyhäämistä varten. Mutta minun omissa nimissäni olevaa sometiliä ei netin syövereistä löydy.

Jotenkin tämä "kirjoittamaton sääntö", että nuoren henkilön on käytännössä PAKKO olla aktiivinen somessa on yksi niistä nykyajan piirteistä, mitkä pistävät ainakin allekirjoittanutta sylettämään. En toki ymmärrä sitäkään, miten niin monet etsivät kumppania joidenkin Tinderien välityksillä. Jos ei löydy ilman Tinderiä, tai muita hömpötyksiä, niin eikö sitten ole parempi olla ilman?

Nämä nyt siis ihan omia mietteitä, totta kai käsitän, miten tärkeitä ympäristöjä ja kohtaamispaikkoja nämä monille ovat, mutta en henkilökohtaisesti pidä siitä mihin tämä maailma on menossa. Ehkäpä tällainen ajattelu sulkee minut "jonkin tärkeän" ulkopuolelle, mutta siinäpähän sitten sulkee.

Ainut kerta mikä harmittaa, kun yliopistolla oli turkkilainen tyttö vaihto-oppilaana, jonka kanssa työstettiin kurssiprojektia samassa ryhmässä, eikä minulla ollut antaa sometiliä. Mielestäni meillä synkkasi (en nyt tarkoita, että sillein), minun juttuni naurattivat häntä ja minusta hän oli hurmaavan näköinen tummine luonnonkiharine hiuksineen. Miellyttävä tuttavuus kaikin puolin. Hän itse olisi pyytänyt minua kaveriksi, mutta eihän minulla ollut mitään tiliä annettavaksi. Mutta noin muuten en ole kaivannut somea. Tunnen ennemminkin "lentäväni tutkan alla", kun digijalanjälkeni lienee marginaalinen keskimääräiseen ikätoveriin verrattuna, kuin että olisin "eristyksissä".

Sori vähän huono ketju tälle, mutta ei nyt äkkiseltään löytynyt parempaakaan. Se vain on järkyttävää, miten some käytännössä mahdollistaa elämän tuhoamisen, tai sivuraiteelle luisumisen siinä missä se toki avaa uusia kanavia tuoda itseään näkyville, jos henkilö sitä siis tavoittelee. Mutta tämä yleinen yhteisön paine siitä, että joo paperilla ei ole pakko tietenkään olla somessa, mutta vain jollain tapaa "omituiset tapaukset" jäyttäytyvät ulkopuolelle, ei ole millään tapaa hyvä asia.

 

[Steril]

Nuoren on todella vaikeaa jättäytyä sosiaalisesta mediasta, ilman että samalla jää sosiaalisesta elämästäkin ulkopuolelle. Monet ajattelevat ettei sinua ole käytännössä olemassa jos et kuulu noihin palveluihin. Samat ihmiset pitävät sinua outona hyypiönä jossa on jotain vikaa, jos seuraajien määrä on vähäinen. Noiden paineiden täytyy olla aivan hirveitä nuorille nykyään, omasta nuoruudestakaan ei ole kulunut vielä kauaa ja ihan helvettiähän se oli silloinkin.

Näinhän se ikävä kyllä nykyaikana on, ja tämä on aivan, AIVAN perseestä. Jos sinulla ei ole IG:ssä tuhatta seuraajaa tai snapchat-scoresi ei ole vähintään 100k (itsellä ei koskaan lähelläkään kumpaakaan) niin olet hylkiö, jolla ei ole sosiaalista elämää. Tämä on siis se kaikista räikein kärjistys, mutta tähän suuntaan on tultu. Se taas johtaa nopeasti ahdistumiseen ja sitä kautta roolin esittämiseen muottiin mahtumiseksi, mitä oikeasti ei kuitenkaan aidosti ole. Nuoria kun katselee metroissa, busseissa, kauppakeskuksissa etc. niin kaikki nenä kiinni puhelimissa ja omaa pärstää kuvataan varmaan enemmän tiktokkeihin sun muihin vastaaviin kuin katsotaan muita ihmisiä päivän aikana silmiin. Tykkäykset ovat elämän ja kuoleman asia, ja jokaisesta aktiviteetista täytyy saada joku raflaava some-tarina jolle muut antavat sydämiä naama kuitenkin tiukkana viivana (tämänkin nähnyt moneen otteeseen).

Itse käytännössä lopetin somen käytön viime keväänä, tai jätin todella, todella minimiin. Tilit olen säilyttänyt, mutta käytän niitä lähinnä hyvien, läheisimpien kavereiden kanssa kanssakäymiseen. Kaikenlaisen tykkäysten, seuraajamäärien, scorejen katselun olen jättänyt täysin taakseni ja olo on ollut itse asiassa ihan helvetin vapautunut kun tuollaisesta ei ole tarvinnut murehtia. Myös kavereita ja muita ihmisiä nähdessä koitan olla nykyään läsnä itse hetkessä ja nauttia siitä täysin siemauksin ilman että sitä tarvitsee jatkuvasti ikuistaa jollekin chätille tai ig-storylle. Ja kyllä niistä hetkistä todellakin saa kaiken tarvittavan irti, varmasti paljon paremmin kuin nokka kiinni somessa.

Varmaan kuulostan ihan keski-ikäiseltä tai sitä vanhemmalta setämieheltä tästä puhuessani, mutta aidosti olen sitä mieltä että elämää pitäisi tuoda takaisin sieltä somen maailmasta enemmän tähän nykyhetkeen ja aitoon läsnäoloon. Aika, jolloin älypuhelimet eivät vielä olleet vakiintuneet, oli pääosin onnellisempaa ja huolettomampaa aikaa, lapset leikkivät pihoilla, nuoret hengasivat keskenään ja nauttivat kesästä ulkona, kävivät tapahtumissa, kokoontuivat yhteen, olivat vuorovaikutuksessa keskenään. Se aito ilo elämästä pitäisi saada takaisin, kun kuitenkin asiat ovat suurin piirtein niin hyvin että edellytykset sille on olemassa. Arvostan suuresti ihmisiä, joilla on rohkeutta ja selkärankaa olla somen "yläpuolella", enkä nyt tarkoita että pitäisi tilit poistaa tai lopettaa käyttöä kokonaan, mutta niin että ei ole siitä riippuvainen vaan oman someilunsa herra.

 

[FASlapsi]

Tuosta kännyköiden toljottamisesta monesti Suomessa puhutaan siihen malliin että se olisi täällä jotenkin isompi ongelma kuin muualla. Minä kävin vähän aikaa sitten Japanissa, ja siellä tuo kännykän nyplääminen oli jotain ihan käsittämätöntä. Metroissa ja pysäkeillä jos löytyi joku ei kännykkäänsä koko ajan toljottanut, niin se oli varmaan joku mielenvikainen, vaikka siellä sitä väkeä oli pikkasen enemmän kuin Espoon Keskuksen asemalla. Kävellessäänkin ne toljotti niitä puhelimiaan, ja ei ollu vain jonnet vaan ihan ikäihmisetkin, ne katteli jotain tv-sarjoja tai mitä lie puhevideoita niistä. Sarjakuvia moni myös luki, ja sit tietty missä lie someissa pyörivät, yhtään en nähnyt Jatkoajassa kävijöitä vaikka uutterasti toljotin missä kaikkialla väki puhelimillaan oli. Jalkakäytävillä ja suojateillä suurin osa sentään malttoi katsoa mihin kulki, mutta kyllä sielläkin aika monella oli se puhelin lärvinsä edessä.

On meillä tuohon vielä matkaa.

 

[aquanqua]

Kaupungilla ja käytännön elämässä näkee kaikennäköistä porukkaa, ja uskon, että tämän päivän yhteiskunnassa jokainen saa olla vapaammin kuin koskaan aiemmin ihan minkälainen tahansa. Toisaalta vastapainona kuulee juttuja lukiosta yliopiston puolelle juuri siirtyneistä nuorista, jotka käyvät kauneusleikkauksissa, täyteainehoidoissa yms.. Mielenkiintoinen ”kaksinaisuus”.

 

[Steril]

Tuosta kännyköiden toljottamisesta monesti Suomessa puhutaan siihen malliin että se olisi täällä jotenkin isompi ongelma kuin muualla. Minä kävin vähän aikaa sitten Japanissa, ja siellä tuo kännykän nyplääminen oli jotain ihan käsittämätöntä. Metroissa ja pysäkeillä jos löytyi joku ei kännykkäänsä koko ajan toljottanut, niin se oli varmaan joku mielenvikainen, vaikka siellä sitä väkeä oli pikkasen enemmän kuin Espoon Keskuksen asemalla. Kävellessäänkin ne toljotti niitä puhelimiaan, ja ei ollu vain jonnet vaan ihan ikäihmisetkin, ne katteli jotain tv-sarjoja tai mitä lie puhevideoita niistä. Sarjakuvia moni myös luki, ja sit tietty missä lie someissa pyörivät, yhtään en nähnyt Jatkoajassa kävijöitä vaikka uutterasti toljotin missä kaikkialla väki puhelimillaan oli. Jalkakäytävillä ja suojateillä suurin osa sentään malttoi katsoa mihin kulki, mutta kyllä sielläkin aika monella oli se puhelin lärvinsä edessä.

On meillä tuohon vielä matkaa.

En tiedä onko kukaan niin väittänytkään että täällä se ongelma olisi jotenkin erityisen paha, en minä ainakaan sitä sillä tavalla tarkoittanut. Hyvä tietenkin ettei yhtä dystooppista ole kuten mainitsemassasi Japanissa. Melkoista luettavaa kyllä tuo meininki.

 

[Logan]

Näinhän se ikävä kyllä nykyaikana on, ja tämä on aivan, AIVAN perseestä.

Muuten ansiokkaaseen viestiin esimerkiksi sellanen asia että jos haluaa jotain vaikka onniteilla syntymäpäivän johdosta laitan aina henkilökohtasesti viestin tai soitan ja en ikinä somen kautta.

En ymmärrä miksi nämä julkkikset ei laita henkilökohtasia viestejä ihan henkilökohtasesti. Itselläkin tilit on, mutta facebookissa käyn ehkä kerran kuukaudessa ja instagramissa kerran viikossa. Twitterissä sama homma ja en sinne mitään kirjottele.

Tähän Voutilaiseen liittyen on jotenkin sairasta miten some on joillekkin niin tärkeää. Samalla surullista. Tietysti kun itse en ole vuosiin katsonut tv:tä ja pysyn mainoksista kaukana niin en sitten tiedä miten iso asia se joillekkin on.

 

[Surukuku]

Muuten ansiokkaaseen viestiin esimerkiksi sellanen asia että jos haluaa jotain vaikka onniteilla syntymäpäivän johdosta laitan aina henkilökohtasesti viestin tai soitan ja en ikinä somen kautta.
...

Niin - minulle, setämiehelle, tämä nykyajan tekniikka on tuonut helpotusta näissä synttärionnitteluasioissa. Tosin, eihän se nykyäänkään huono tapa ole lähettää onnittelukorttia postin välityksellä, mutta olen päästänyt itseni helpommalla ja lähetän nykyisin lastenlapsilleni onnittelut WhatsApp:in välityksellä ja lahjan MobilePay:lla.
Kyllähän tuollaisesta tietysti jää puuttumaan jotakin verrattuna vaikka itsetehtyyn onnittelukorttiin, mutta kersat ovat jo niin isoja, että taitaa tämä nykyinen(kin) tapa olla heille ihan ok - minua se helpottaa kovasti...

 

[Waqu]

Nyt ei ole minkään isomman analyysin hetki, mutta onneksi näissä tapauksissa meillä on väkevästi vahvistunut internet ja jatkuvassa murroksessa oleva some.

Opimme joku päivä vielä käyttämään ja hyödyntämään näitä. Näin ollen saamme kiusaajat ja trollimulkut edes vähän ojennukseen. Ehkä vältymme turhaan liian varhain pois nukkuneilta ja opimme huomaamaan ja tajuamaan kanssaihmisen hädän.

Rauhaisat levot Jasmin Voutilainen.

Ei ole juu analyysin paikka, mutta internetistä tullut paljon likaisempi paikka kun siitä tuli kaiken kansan hupia ja some etunenässä sumentanut ajattelun. Jokin vahva tunnistautuminen pitäisi ottaa käyttöön kun nettiin menee, että sitten myös tarpeen tulleen olet myös vastuussa siitä mitä nettiin suollat.

Jasmin Voutilainen ilmeisesti myös eläessään sai törkykommentteja somessa reilusti ja todella pahalta tällainen tuntuu. Ei se nyt varmasti ainoa syy ollut, mutta tuskin auttanutkaan häntä millään tavalla.

 

[JKyykka]

Jokin vahva tunnistautuminen pitäisi ottaa käyttöön kun nettiin menee, että sitten myös tarpeen tulleen olet myös vastuussa siitä mitä nettiin suollat.

Jep, kyllä tähän nykyiseen somemeininkiin ihan oikeasti täytyy alkaa puuttua rankemmalla kädellä. Itsellä on tullut mitta täyteen aivan totaalisesi. Niin hirveitä paikkoja nuo kommenttikentät ja muut nykyään ovat.

 

[Steril]

En ymmärrä miksi nämä julkkikset ei laita henkilökohtasia viestejä ihan henkilökohtasesti. Itselläkin tilit on, mutta facebookissa käyn ehkä kerran kuukaudessa ja instagramissa kerran viikossa. Twitterissä sama homma ja en sinne mitään kirjottele.

Tässä päästäänkin siihen ytimeen - se kuvaa juuri sitä kuinka tyhjää se homma on sisältä. Voidaan lähetellä aurinkoisia viestejä, tykkäyksiä ja peukutuksia mielin määrin, mutta totuus sen virtuaalitykkäyksen takana voi olla jotain ihan muuta. Monta kertaa nähnyt, kun kommentoidaan jotain sydämiä päivityksiin tiukka, vakava ilme naamalla ja scrollataan nopeasti alaspäin kohti seuraavaa, jotta voidaan se sama sydän laittaa siihenkin, ikään kuin velvollisuutena, kuitenkaan sitä varsinaista kuvaa tai sisältöä edes kunnolla katsomatta. Ei suurinta osaa oikeasti kiinnosta ne päivitykset, vaikka sitä onkin helppo ajatella että olenpas minä seurattu ja suosittu kun tarinallani on taas tuhat katsojaa ja 500 tykkäystä. Ja onkin aika surullista että tällaisen teennäisen "somesuosion" pohjalta leimataan nykyään se ihmisen todellinen suosio, jos millään suosiolla nyt mitään väliä edes on.

 

[Individual]

Jerry Samuels, the Northeast Philly artist behind the 1966 hit novelty song ‘They’re Coming to Take Me Away, Ha-Haaa!,’ has died at 84

Mr. Samuels performed the unusual song under the stage name Napoleon XIV. It peaked at No. 3 on the Billboard Hot 100.

www.inquirer.com

‘They’re Coming to Take Me Away, Ha-Haaa!​

 

[Jack DiBiase]

Jerry Samuels, the Northeast Philly artist behind the 1966 hit novelty song ‘They’re Coming to Take Me Away, Ha-Haaa!,’ has died at 84

Mr. Samuels performed the unusual song under the stage name Napoleon XIV. It peaked at No. 3 on the Billboard Hot 100.

www.inquirer.com

‘They’re Coming to Take Me Away, Ha-Haaa!​

They finally came to take him away.

Spoileri

Ha-haa

 

[Derrick]

Harri ''Raid'' Nykänen R.I.P.

Kuolleet | Raid-hahmon luoja Harri Nykänen on kuollut

Tiistaina kuollut Harri Nykänen muistetaan tuotteliaana rikoskirjailijana sekä pitkäaikaisena HS:n rikostoimittajana.

www.hs.fi

 

[Outsider]

Harri ''Raid'' Nykänen R.I.P.

Kuolleet | Raid-hahmon luoja Harri Nykänen on kuollut

Tiistaina kuollut Harri Nykänen muistetaan tuotteliaana rikoskirjailijana sekä pitkäaikaisena HS:n rikostoimittajana.

www.hs.fi

Kovimmasta päästä käy kato kotimaisissa rikostoimittajissa/dekkaristeissa, kun vuosi sitten lähti Sipilä ja nyt Nykänen.