Nuoren on todella vaikeaa jättäytyä sosiaalisesta mediasta, ilman että samalla jää sosiaalisesta elämästäkin ulkopuolelle. Monet ajattelevat ettei sinua ole käytännössä olemassa jos et kuulu noihin palveluihin. Samat ihmiset pitävät sinua outona hyypiönä jossa on jotain vikaa, jos seuraajien määrä on vähäinen. Noiden paineiden täytyy olla aivan hirveitä nuorille nykyään, omasta nuoruudestakaan ei ole kulunut vielä kauaa ja ihan helvettiähän se oli silloinkin.
Tytöillä varmastikin astetta paria vaikeampaa kuin pojilla jättäytyä pois somesta. Minulla ei nuorena miehenä ole IG:tä, Facebookia, tai muutakaan vastaavaa. No hyvä on, Twitter-tili minulla on. Sekin vain yleistä räyhäämistä varten. Mutta minun omissa nimissäni olevaa sometiliä ei netin syövereistä löydy.
Jotenkin tämä "kirjoittamaton sääntö", että nuoren henkilön on käytännössä PAKKO olla aktiivinen somessa on yksi niistä nykyajan piirteistä, mitkä pistävät ainakin allekirjoittanutta sylettämään. En toki ymmärrä sitäkään, miten niin monet etsivät kumppania joidenkin Tinderien välityksillä. Jos ei löydy ilman Tinderiä, tai muita hömpötyksiä, niin eikö sitten ole parempi olla ilman?
Nämä nyt siis ihan omia mietteitä, totta kai käsitän, miten tärkeitä ympäristöjä ja kohtaamispaikkoja nämä monille ovat, mutta en henkilökohtaisesti pidä siitä mihin tämä maailma on menossa. Ehkäpä tällainen ajattelu sulkee minut "jonkin tärkeän" ulkopuolelle, mutta siinäpähän sitten sulkee.
Ainut kerta mikä harmittaa, kun yliopistolla oli turkkilainen tyttö vaihto-oppilaana, jonka kanssa työstettiin kurssiprojektia samassa ryhmässä, eikä minulla ollut antaa sometiliä. Mielestäni meillä synkkasi (en nyt tarkoita, että sillein), minun juttuni naurattivat häntä ja minusta hän oli hurmaavan näköinen tummine luonnonkiharine hiuksineen. Miellyttävä tuttavuus kaikin puolin. Hän itse olisi pyytänyt minua kaveriksi, mutta eihän minulla ollut mitään tiliä annettavaksi. Mutta noin muuten en ole kaivannut somea. Tunnen ennemminkin "lentäväni tutkan alla", kun digijalanjälkeni lienee marginaalinen keskimääräiseen ikätoveriin verrattuna, kuin että olisin "eristyksissä".
Sori vähän huono ketju tälle, mutta ei nyt äkkiseltään löytynyt parempaakaan. Se vain on järkyttävää, miten some käytännössä mahdollistaa elämän tuhoamisen, tai sivuraiteelle luisumisen siinä missä se toki avaa uusia kanavia tuoda itseään näkyville, jos henkilö sitä siis tavoittelee. Mutta tämä yleinen yhteisön paine siitä, että joo paperilla ei ole pakko tietenkään olla somessa, mutta vain jollain tapaa "omituiset tapaukset" jäyttäytyvät ulkopuolelle, ei ole millään tapaa hyvä asia.