Näinhän se ikävä kyllä nykyaikana on, ja tämä on aivan, AIVAN perseestä. Jos sinulla ei ole IG:ssä tuhatta seuraajaa tai snapchat-scoresi ei ole vähintään 100k (itsellä ei koskaan lähelläkään kumpaakaan) niin olet hylkiö, jolla ei ole sosiaalista elämää. Tämä on siis se kaikista räikein kärjistys, mutta tähän suuntaan on tultu. Se taas johtaa nopeasti ahdistumiseen ja sitä kautta roolin esittämiseen muottiin mahtumiseksi, mitä oikeasti ei kuitenkaan aidosti ole. Nuoria kun katselee metroissa, busseissa, kauppakeskuksissa etc. niin kaikki nenä kiinni puhelimissa ja omaa pärstää kuvataan varmaan enemmän tiktokkeihin sun muihin vastaaviin kuin katsotaan muita ihmisiä päivän aikana silmiin. Tykkäykset ovat elämän ja kuoleman asia, ja jokaisesta aktiviteetista täytyy saada joku raflaava some-tarina jolle muut antavat sydämiä naama kuitenkin tiukkana viivana (tämänkin nähnyt moneen otteeseen).Nuoren on todella vaikeaa jättäytyä sosiaalisesta mediasta, ilman että samalla jää sosiaalisesta elämästäkin ulkopuolelle. Monet ajattelevat ettei sinua ole käytännössä olemassa jos et kuulu noihin palveluihin. Samat ihmiset pitävät sinua outona hyypiönä jossa on jotain vikaa, jos seuraajien määrä on vähäinen. Noiden paineiden täytyy olla aivan hirveitä nuorille nykyään, omasta nuoruudestakaan ei ole kulunut vielä kauaa ja ihan helvettiähän se oli silloinkin.
Itse käytännössä lopetin somen käytön viime keväänä, tai jätin todella, todella minimiin. Tilit olen säilyttänyt, mutta käytän niitä lähinnä hyvien, läheisimpien kavereiden kanssa kanssakäymiseen. Kaikenlaisen tykkäysten, seuraajamäärien, scorejen katselun olen jättänyt täysin taakseni ja olo on ollut itse asiassa ihan helvetin vapautunut kun tuollaisesta ei ole tarvinnut murehtia. Myös kavereita ja muita ihmisiä nähdessä koitan olla nykyään läsnä itse hetkessä ja nauttia siitä täysin siemauksin ilman että sitä tarvitsee jatkuvasti ikuistaa jollekin chätille tai ig-storylle. Ja kyllä niistä hetkistä todellakin saa kaiken tarvittavan irti, varmasti paljon paremmin kuin nokka kiinni somessa.
Varmaan kuulostan ihan keski-ikäiseltä tai sitä vanhemmalta setämieheltä tästä puhuessani, mutta aidosti olen sitä mieltä että elämää pitäisi tuoda takaisin sieltä somen maailmasta enemmän tähän nykyhetkeen ja aitoon läsnäoloon. Aika, jolloin älypuhelimet eivät vielä olleet vakiintuneet, oli pääosin onnellisempaa ja huolettomampaa aikaa, lapset leikkivät pihoilla, nuoret hengasivat keskenään ja nauttivat kesästä ulkona, kävivät tapahtumissa, kokoontuivat yhteen, olivat vuorovaikutuksessa keskenään. Se aito ilo elämästä pitäisi saada takaisin, kun kuitenkin asiat ovat suurin piirtein niin hyvin että edellytykset sille on olemassa. Arvostan suuresti ihmisiä, joilla on rohkeutta ja selkärankaa olla somen "yläpuolella", enkä nyt tarkoita että pitäisi tilit poistaa tai lopettaa käyttöä kokonaan, mutta niin että ei ole siitä riippuvainen vaan oman someilunsa herra.