Aila Meriluoto: Jälkeenpäin
Olen polkuni päässä, tuhansistani erään -
ja niitä on täynnä maa. On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt -
on painunut metsien taa.
Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli -
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse -
ja muualla tuuli soi.
Ja rakkaus, hetki vain silmissä siirtyy -
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten, tosi eilen, tänään -
unen lailla rauennut lie.
Ei mikään kuollut, et sinä, en minä -
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin, minä kuljin -
ja sinä.
Jäi hymyily surullinen.