Kevyitä multia Ruotsiinkin. Niin ne vain naiivisti nämä joskus mielissään ”ikuisiksi ja kuolemattomiksi” lokeroidut viihdetähdet vaihtavat hiippakuntaa yhä kiihtyvämmällä frekvenssillä. Roxette oli aikansa ilmiö, sellainen ruotsalaisten kirka-mania, johon oli helppo nuoruuttaan tuohon aikaan eläneiden (pääosin tyttöjen silloisten havaintojeni perusteella) mukautua.
Roxettessa oli tämä vauhdikkaampi ja rauhallisempi puoli, jotka kulttiasemaa ja monipuolisuutta loivat, kai ne peilasivat Gessleä ja Fredrikssonia ihmisenäkin. Minulle Roxeten musiikki ei ollut tärkeää, ehkä joskus Real Sugarin tahtiin on jossain bailattu, mutta etäiseksi yhtye musiikillisesti on aina jäänyt.
Niin mittava on yhtyeen elämäntyö ollut kuitenkin pop- ja kevyen rock-musiikin tahtiin, että jos Aviciin kaltaiselle tiskijukalle järjestettiin muistokonsertti Friends Areenalle, niin vähintään odotan nyt samaa Roxetten kohdalla viimeistään nyt. Yhtään Aviciita väheksymättä.