Harri Marstion kohdalla jotenkin osasi syöpätaistelun vuoksi pelätä jossain vaiheessa tulevaa kuolinuutista. Mutta on kyllä kohtalon ivaa, että se tuleekin auto-onnettomuuden vuoksi.
Väkisinkin tässä miettii, että oliko tuo puhdas onnettomuus vai olisiko niin, että Marstion voimat ja jaksaminen loppuivat? Marstiollahan oli todella raskasta viime aikoina, eli uusiutunut syöpä oli levinnyt syksyllä kurkkuun ja aataminomenaan mikä vei häneltä työkyvyn eli kyvyn laulaa, mikä on laulajalle todella kova paikka ja vei toimeentulon. Lisäbonuksena Kela, tuo vanha vainolainen, oli hyökännyt muutenkin talousvaikeuksissa olevaa Marstiota kohtaan ja päättänyt nyt tiukasti tulkita, että rahattomalle, tulottomalle ja velkaantuvalle syöpäsairaalle ei tarvitse maksaa tukia, koska hän asui yhdistetyssä koti/toimistotiloissa jotka Kela tulkitsi yksipuolisesti toimistotiloiksi.
Ei suoraan sanoen yllättyisi, jos kaiken murheen, kivun ja huolen keskellä uusi Kela-päätös ja/tai hylkäyskirje valitukseen olisi ollut se viimeinen niitti, joka on saanut jaksamisen herpaantumaan ja kenties myös huomion herpaantumaan liikenteessä. Suomessa on menty siihen pisteeseen, että Kela-tylytys ja alakynnessä olevien byrokraattinen lyttäys aiheuttaa varsin paljon masennusta, itsetuhoisuutta ja katkeruutta. Tästä oli
Hesarissa erittäin laaja kyselytutkimus ja artikkeli, sen mukaan
"ihminen toisensa perään kertoo, että on köyhyyden nujertamana yrittänyt päättää päivänsä tai harkitsee tekevänsä sen eläkkeelle jäädessään tai kun lapset ovat aikuisia. Niin moni tässä maassa kokee, että mitään toivoa ei näy."
Oli miten oli, niin nyt on Harri Marstiolla rauha ja hänen tuskansa ja huolensa ovat ohi. Levätköön hän rauhassa.