Kursailemattoman eurooppalaisen taide-elokuvan mestari oli tämä äijä. Toivottavasti Yle pistää kuoleman johdosta muistelukset pystyyn, ja näyttää esim. Hämähäkin juonen (1970), jota eräs elokuvakirja mainostaa näin:
"Tarina on hajanainen, henkilöhahmot käyttäytyvät epäjohdonmukaisesti, ajasta tai paikasta on miltei mahdotonta saada selkoa eikä monesta muustakaan asiasta saa varmuutta - mikä kaikki on tietysti täysin tarkoituksellista.
... Bertolucci halusi saada yleisönsä kyseenalaistamaan elokuvan nekin elementit ja osa-alueet, joita oli opittu pitämään itsestäänselvyyksinä kuten tarinan, juonen, ajan, paikan ja toiminnan. Tämä oli anti-Hollywood-elokuvaa."
Tai Bertoluccin kuun (1979), jossa Peter von Baghin mukaan "hurjien kouristuksien ja poissaolon teeman sekä tuskankouristuksien kautta hahmottuu uudelleenlöydetyn perheen teema"
Noiden todennäköisesti vaikeasti avautuvien pläjäysten sijaan olen nähnyt Fasistin (1970), joka on kyllä hieno elokuva eikä kovinkaan vaikea. Lainataan taas von Baghia:
"Fasistissa, tai oikeammin "Konformistissa", polttopisteessä on 1930-luvun porvari, joka säilyäkseen täysin "normaalina" liukuu fasismiin ja toteuttaa myös yksityisimmässä elämässään saman kierteen sen äärimmäisiä absurdeja tai väkivaltaisia seurauksia myöten. Toteutus on visuaalisesti upea: romanttinen kuvasto sekä vain näennäisesti vapaan valinnan autiomaa ja sielunmaisema kohtaavat kaikilla tasoilla."
Lisäkiihottimena Bertoluccin tuotantoon tutustumiseen voi mainita, että elokuvassa 1900 (Novecento, 1976) näkee, kun Robert De Niro ja Gerald Depardieu saavat hand-jobin samaan aikaan. Ja Dreamersissa näkee Eva Greenin ulkosynnyttimet.