Audioslave on itselle ehkä edelleen lähimpänä sitä omaa unelmamusiikkia. Bändille tarjottiin sitä viitaa pelastaa koko rockscene, ja olla soihdunkantajana nyt melko pimeällä 2000-luvulla. Valitettavasti niin hyvä kuin tuo kokoonpano olikin, ei sillä ihan kuitenkaan lähtenyt homma etenemään. Ehkä se riffi- tai komppikitaristi siihen Morellon rinnalle olisi lopulta räjäyttänyt yhtyeen siihen stadionluokkaan.
Lopulta ne sisäiset ristiriidat ilmeisesti Morellon ja Cornellin välillä repi yhtyeen rikki. Toisaalla huhuillaan, että Cornell olisi alkanut vaatia liian suurta osuutta tuloista itselleen, toisaalla sitten Morellon anarkiafantasioinneista ja taistelusta musiikkinsa kaupallistamista vastaan.
Mene ja tiedä mikä siellä lopulta homman laukaisi. Selvää on kuitenkin se, että heillä kaikilla olisi ollut paljon enemmän annettavaa maailmalle. Niin paljon kuin Cornellia arvostankin, on jo Audioslaven hajottua hiertänyt se asia, että tässä nyt hukataan aivan poikkeuksellinen rock talentti.
Juuri viime viikonloppuna kavereiden kanssa harmiteltiin kuinka heiltä jäi homma kesken. Valitettavasti tällaisenakin aikana omana päällimmäisenä tuntona on syvä harmitus siitä, kuinka tämänkaltainen potentiaalinen superkokoonpano ajettiin alas mahdollisesti varsin heppoisin perustein. Sen jälkeen koko rock musiikin genre on ollut melko synkässä syöksykierteessä kohti mahdollisesti jopa ikuista kadotusta.
Lepäile Crisu rauhassa. Toivottavasti saisit ylhäältäkäsin ohjattua rockin purheisiin uutta tuulta.