Ehkä hieman poikkeuksellisesti The Serpent and the Rainbow on minulle se elokuva Cravenilta joka on tehnyt suurimman vaikutuksen ja samalla ollut myös pelottavin. Ainakin silloin lapsena kun se tuli vilkuiltua, niin hyysi aika tavalla. Muutenkin voodoo on aihepiirinä kiehtonut aina. Toki Nightmare on Elm Street on myös klassikko ilman muuta, mutta ei kuitenkaan ihan lemppareitani kasarikauhun suhteen. Screamia en oikein koskaan tajunnut, vaikka se nyt uutta kuvakulmaa toikin. Kenties pitäisi tuo katsella joskus uudelleen, samoin vanhempia klassikoita. Joitain ihan vanhimpia miehen ohjaustöitä en ole tainnut nähdä lainkaan.
Ilman muuta hyvin merkittävä ja keskeinen vaikuttaja kauhuelokuvien suhteen. Näemmä aika hiljaista ollut viime vuodet ohjausrintamalla (liekö sitten terveys pidempään ollut heikko?), mutta perintö elää. Tässäkin tapauksessa.
R.I.P.