"Jännää" tässä keississä on se, ettei Piper ollut mikään hormonihirmu (en kiellä ettei soosia olisi käyttänyt koskaan), vaan jopa vastoin yleistä WWE:n tapaa todella pienikokoinen saavuttaakseen tähtiaseman bisneksessä. Vanhanaikanen eli harvalukuinen esiintymisaikataulu, eikä aktiiviuran aikainen lopettaminenkaan tue sydänkohtaukseen kuolemista. Siinä missä monen, kuten Ultimate Warriorin kohdalla, varsinkin sen viimeisen ei-paini-esiintymisen jälkeen, osasi odottaa, että kyllä nää jampat menee todella varhain hautaan vanhojen tekojensa takia. Osa uranjälkeisen tai uraa hidastavan mielialaongelman ongelman kautta (isotkin starat ovat ajautuneet itsemurhiin), osa puhtaasti aikaisemman liian suuren roinan käytön vuoksi, kuten Eddie Guerrero uransa huipulla ollessaan 10 vuotta sitten - täysin yllättäen.
Vaikka jossain WWE:ssä on nyttemmin äärimmäisen tiukka wellness policy ja kaikista hulluimmat stuntit ovat bannattu, niin on silti kyllä vaikea nähdä ettei näitä (")ennenaikaisia(") kuolemantapauksia tulisi jatkossakin. Nykyäänkin moni noista tuhoaa kehoaan eri tavoin - erinäiset kulumisvammat ovat erittäin yleisiä - joten yksi syy on toisinaan aivan käsittämätön esiintymisaikataulu. Suosituimmat rosterista ovat parhaimmillaan tien päällä 3/4 vuodesta. Ja mitä se tekee elimistölle siinä vaiheessa, kun ovat vanhoja. Ne eivät pysty edes kävelemään kunnolla.
Noh, Piperille mullat. Oli esikuva monelle "pienelle" miehelle bisneksessä, sillä niiden on äärimmäisen vaikea nousta pinnalle.