Edit. Sellainen myöhäinen jälkikommentti vielä tähän kun monesti sanotaan ettei rangaistusten kovuudella ole positiivista merkitystä
Tuo varmasti pätee johonkin pisteeseen asti, mutta muuten kyseessä tuntuu olevan lähinnä hevosen ja kärryjen paikan sekoittava väärinkäsitys johon advokaatit eivät todellisuudessa itsekään usko jos alkaa kysellä jonkin heille henkilökohtaisen asian rangaistuksen lieventämisen ja siitä seuraavien hyötyjen/säästöjen perään. Yhteiskunnat, joissa ihmisoikeudet toteutuvat, demokratia kukoistaa ja on turvallista, ovat usein osin näistä syistä arvoiltaan pehmeitä verrattuna yhteiskuntiin joissa rikollisuus rehottaa ja ihmiset elävät pelossa ja epäluottamuksessa. Kun rikollisuus kasvaa ja raaistuu, sekä turvattomuus lisääntyy, asenteet kovenevat ja rangaistuksia kiristetään --> rikollisuus kasvaa samalla kun tuomiot kovenevat.
Toisaalta valtioissa joissa asenteet ja tuomiot ovat kovempia ja rikollisuutta enemmän, on valtavasti muita rikollisuuteen vaikuttavia tekijöitä joita on tutkimuksissa täysin mahdotonta täysimääräisesti vakioida, jotta voitaisiin eristää tuomioiden pituuksien vaikutus eri valtioiden välillä.
Vielä kolmantena seikkana unohtuu, että yksilön "taajuus" rikoksen tekemiselle vapaana ollessa (ajatellaan esim. päivittäistä todennäköisyyttä syyllistyä rikokseen vapaana ollessa) voi hyvinkin kasvaa, vaikka yhteiskunnan rikollisuus tämän ansiosta vähenisi. Yhtenä potentiaalisena mekanismina Immunkin ilmeisesti esittämä rikoksen tekemisen hyöty-haitta-analyysin haittojen lisääminen ja siten tuomioiden mahdollinen rikoksia niitä aiemmin tekemättömien keskuudessa ehkäisevä vaikutus, eli vaikutus muiden kuin itse tuomitun keskuudessa. Toisaalta taas rikollisen vapaanaoloajan vähentyessä sopivasti, syrjäyttää tämä kasvaneen "rikostaajuuden" ja johtaa odotusarvoisesti vähempiin rikoksiin henkilön toimesta. Kärjistettynä esimerkkinä, jos jonkun murhaajan uusimistodennäköisyys kasvaa 80% --> 90% pitkän tuomion takia, ei sillä ole merkitystä yhteiskunnan rikollisuudelle jos häntä ei päästetä vapauteen rikostaan uusimaan.
Toisena esimerkkinä, mikäli henkilön ryöstötaajuus on vaikkapa 1 ryöstö per vuosi, ja 5 vuoden tuomio nostaa tämän taajuuden 1,1 ryöstöön per vuosi, syyllistyisi hän ilman vankilatuomiota odotusarvoisesti 20 ryöstöön 20 vuodessa. Jos hän syyllistyisi ensimmäisenä vuotenaan ryöstöön, jäisi siitä kiinni ja saisi tuomion, olisi odotusarvo vain rapiat 16 ryöstöä vaikka olettaisimme ettei hän jäisi muista ryöstöistään kiinni lainkaan. Tätä voisi kohtalaisen helposti simuloida käyttäen parametreina kiinnijäämistodennäköisyyttä ja tuomion pituutta, mutta tällä leluesimerkilläkin tulee selväksi kuinka vankilatuomioilla ja niiden pituuksilla on mekanistinen rikollisuutta vähentävä vaikutus.