Seuraava pelattava missioni onkin näköjään sitten se pelin viimeinen. Mitenköhän tähän taas tultiin niin nopeasti?! Oikeasti, tässä on kuun alusta asti illat ja viikonloput peliä pelattu, joten tavallaan oli aikakin. Järjetön määrä tunteja takana, ja tää pelikerta on varmaan tuntimäärissä ollu ehkä se pitkäkestosin.
Mutta kun huomasin että viimestä missonia kohta viedään niin päätinpä lähteä sitten ensiksi New Austiniin. Viime pelikerralla en siellä juurikaan pyörinyt, kun aika tutuksi tuli paikat RDR1:ssä ja siellä on valitettavasti RDR2:ssa aika vähän tekemistä. Vain pari palkkiometsästystä ja jengien piilopaikan valloitusta. Eli viimeksi ollut tuolla aluleela pari vuotta sitten, joten todella mukava oli nyt olla pyöriä siellä pitkästä aikaa! Mutta kun siellä oli niin taas rupes pikkasen vituttaa että RDR1:stä ei ole vieläkään remasteroitu, ja että RDR2:ssa tota aluetta käytettiin aika vähän. Ja sitten vielä Armadilloonkin piti niiden joku saakelin korona laittaa niin sekin on ihan kuollut mesta.
New Austinin reissun jälkeen alkoi sitten pitkä jäähyväiskiertue kun lopetan pelaamisen sitten lopputekstehin. Ihan alkuun kävin Cleamens Pointissa kun se nyt on se suosikkileiripaikka, ja chapter kolmonen suosikki vaihe pelissä. Näköjään vielä oli Lemoyne Raiderseja jäljellä, mutta kyllä se kanta taas muutamalla yksiköllä tipahti. Oikeasti mistä noita jengiläisiä oikein sikiää? Luulis pikkuhiljaa loppuvan. Sen jälkeen Rhodesiin myymään "löytötavaraa" ja moikkamaan hieman Pearsonia, joka edelleen oli kaupassaan se talvitakki päällä. Oli mukavaa että taas tuli Rhodessa Gavinin kaveri vastaan, niin sillekin pystyi vielä hyvästit jättämään. Tosin kaveri pyörii sen verran ahkeraan myös Blackwaterissa, että melkeen naapurilta tuntuu.
Rhodesta sitten matkatiin tapamaan sitä leskeä jolle Arhuri opetti mestästystaiotoja, jonka jälkeen Saint Denikseen suunnattiin katselemaan teatteriesityksiä. Siinä missä Arthur aina kohteliaasti hurrasi esiintyjille niin Marstoni sitten buuasi koko rahan edestä. Sekoitti näköjään käärmeneidon pasmat, ja myös yhden Hortensia esityksen. Toisena iltana sitten piti koittaa Hortensian kanssa myllyä, ja turpaan taas tuli. Voikohan sitä eukkoa edes voittaa? Benjamin Lazaruksiin eistykseen oltiin innokkaana vapaaehtoisena mukana. Siinä ampumistempussa jossa Lazarus nappaa luodin hampaillaan kiinni niin en nyt tällä kertaa tähdännytkään päähän vaan hieman alemmaksi. Ei näköjään tykännyt ja tais vaikeuskerrointa olla hänelle liikaa. Noh, sitten kun toisella kerralla Lazaruksen pakkopaita/hirtätymystempu meni pieleen niin Marston sitten vaan mökötti tuolissaan kun viimeksi tuli sanomista. (Herrasmies Arthur kun aina pelasti Lazaruksen ampumalla sen hirttoköyden poikki.). Tavallaan sopivaa että toi esitys nyt jäi tän pelikerran vikaksi esitykseksi. Itse kyllä diggaan noista esityksistä sen verran että joka läpipeluu pelikeralla vähintään kertalleen ne aina katson läpi.
Esitysten lisäksi Saint Deniksessä oli vielä yksi palkkionmetsästystehtävä jäljellä kun se yhdessä tehtävässä henkiin jätetty Antohy Foreman oli taas ongelmissa. Tuon kiinnioton jälkeen olikin hyvä "sattumalta" törmätä Tillyn kaupungilla ja vaihtaa pikkaiset kuulumiset. Tuli aika poistua kaupungista ja tarkoituksena oli tarjota sille Saint Deniksen Adolfille vesiihtomaiset lassokyydit hevosen perässä, mutta pahus soikoon ei ollukaan jakamassa lehtisiä siinä sen vakkari kohdassa siihen kellon aikaan, joten pääsi tällä kertaa pälkähästä. Saint Deniksestä sitten Valentinen rautatieasemalle jossa tavattiin ensiksi Mary Beth ja sitten sotaveteraani Mickey joiden kanssa pikku jubaukset. Sieltä sitten Bacchus Station / Donner Fallsiin suuntaan vuoren huipulle viettämään hiljaista hetkeä haudalla ja katselemaan upeita maisemia. Tällä kertaa oli päivä ja paistoi aurinko, mutta muistan kun viime pelikeralla kun tein vastaavan vierailun niin oli upea ukkosmyrsky. Molemmat sääolosuhteet sopi kyllä tilanteseen. Siellä tuli taas fiilis että nyt vois tässä lähteä Michaa moikkamaan...
Pakko todeta, että mielestäni jos Marstonilla aikoo harrastaa free-roamaista, palkkionmetsästystehtäviä, jengien piilopaikkojeen vallotusta taikka ryöstelyä niin sen kanattaas tarinan kerronan suhteen tehdä siinä epilogi kakkosen alkupuolella ennen kuin Abigail ja Jack tulee ranchille ja siinä vaiheessa Marston on myös rahapulassa. Eli viimeistään missionien "A Quick Favor for an Old Friend" ja "Uncle's Bad Day" välissä. Kun se ranchi on pystyssä niin siellä on niitä farmihommia mitä pitäs tehdä ja muutenkin tuntuu että ei se Marston lähtis haahuilemaan kun vaimo ja muksu on vihdoin tullu takaisin elämään.
Itse en säästele mitään tekemistä storymoodin jälkeen, kun olen aikaisemmilla pelikerroilla huomannut että mielenkiintoa tarinan jälkeiseen elelyyn ei oikein ole. Vaikka yleensä tossa vaiheessa on tilillä rahaa, niin ei sillä ole oikein käyttöä kun hyvät kledjut/aseet/hevoset on jo homattuna ja en keksi oikein mihin sitä rahoo pistäs. Ehkäs peliin ois kaivannut samanlaista ominaisuutta kuin GTA peleissä,eli ois voinut ostaa jotain bisneksiä/tontteja joista olisi tullu sitten jotain ekstra tehtäviä. Nyt ainoa bisnes on se farmi, ja niitä farmin askartelu paskartelu hommia nyt jaksaa ehkä max. kerran per pelikerta tehdä. Mutta tota free-roamista tuli sen verran paljon tehtyä chaptereiden 2-4 aikana että kieltämättä kiintiö sen suhteen alkaa olla täysi, eli sikäli en edes hirveästi kaipaa storymoodin jälkeistä elämää. Joten se että pelailu sitten loppuu tässä pelissä lopputeksteihin on loppupleissä mielestäni ihan hyvä juttu. Siinä lopputekstien aikana kun näkee mitä niille eri pelissä tavatuille tyypeille tapahtuu, niin siitä jää ihan kiva fiilis ja on hyvä ending.
Mutta nyt on aseet putsattu, pankoset viilattu ja tullut aika lähteä juottamaan American Venomia Michalle!
