Mainos

Red Dead Redemption 2

  • 233 065
  • 1 000

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Tai kapuat väärän hevosen selkään jonkun saluunavisiitin jälkeen. Nimimerkillä kokemusta on, hitusen liikaakin...
Joo tuo kävi itselle tässä vähän aikaa sitten. Siinä ensin on laupias samarialaisena viety rosmoja Valentinessa pyttyyn ja sen jälkeen vähän evästämään. Saluunasta ulos ja hevosen selkään. Sen jälkeen tulee sellainen ikuisuudelta tuntuva, todellisuudessa ehkä sekunnin-pari kestävä tuijotus sen oman hepan kanssa silmästä silmään. Sitten tärähtääkin WANTED koska ollaan hevosvarkaita. Eikä auta vaikka hyppäät hepan selästä äkkiä pois sen oman konin kyytiin. Rikollisia tässä ollaan.

Noihin liittyen hauska juttu kun mulla on siellä New Hanoverissa 10 dollarin bounty ja Lemoynessä 5 dollarin bounty. Todellisuudessa noilla ei ole mitään merkitystä kun noin pienet bountyt ei tuo palkkionmetsästäjiä kimppuun, taitaa se 20 dollaria olla sellainen maaginen raja mikä herättää kiinnostuksen.

Tein tosiaan niin että suoritin tuossa Micahin kanssa ne pari tehtävää mitä on Chapter 2:ssa eli vapautin sen vankilasta ja sitten ryöstettiin se arvokuljetus. Nuo on itse asiassa aika hauskoja tehtäviä, kunnon rytinää molemmissa ja jälkimmäisestä saa hyvin rahaakin. Harmi kun siitä Micahista tulee sellanen molopää, olisi ollut hauskempi jos sen kanssa olisi grindattu loppuun saakka aina silloin tällöin tuollaisia sekopäätehtäviä joissa ei ole muuta tarkoitusta kuin saada rahaa ja aiheuttaa pahennusta. Tossa se vaikuttaa vielä edes jollain tasolla ihan hyvältä jätkältä kun heittää Artturille että hei tää oli hauskaa ja se Artturikin on että joo no mikäs tässä. Chapter 3:sta alkaen siitä tulee sitten sellanen molopää. Ärsyttävää.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Hetkinen muuten. Tajusin tässä että tällä pelikerralla kukaan ei ole valittanut Artturille että pistä vähän lämpimämpää vaatetta päälle. Eikai tätä suorastaan legendaarista bugia olla menty korjaamaan jollain päivityksellä? Muistelisin että kyllähän ne tuota huuteli jo siinä Chapter 2:n aikana että pistäs Artturi enemmän vaatetta päälle, sähän jäädyt tänne.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Nyt suoritin ensimmäistä kertaa (about neljännellä tai viidennellä kierroksella) nuo gunslinger-tehtävät. Kun kerta pahismittari on tapissa, niin totta kai otin Callowayn ruumiin kyytiin ja olen kulkenut se mukana ympäri maata ja merta. Nyt otin hotellihuoneen Saint Denisessä ja nukun kärpäsiä pörräävän ruumiin kanssa. Ehkä menee jo tämä pahiksen rooli hieman yli tai pitäisi hakeutua oikeasti hoitoon.

Mä oon yrittäny psyko-Artturilta kaikenlaista sairasta tehdä, mutta nyt ollaan kyllä semmosella levelillä mihin itse en yltänyt, ei tullut mieleenkään alkaa jotain ruumista mukanani jatkuvasti raijaamaan ja ottaa vielä hotellihuoneeseenkin kalmoa mukaan. Mahtavan sairasta! Mutta ihmettelen kyllä, joskus kun oon jotain kuollutta hepan selässä kuljetellut niin mielestäni aina on tullut wantedia kun joku sen näkee, miten helvetissä jonkun ruumiin kanssa voi mennä St.Denisiin ja päästä hotellihuoneeseen asti ilman että joku hakee 600 poliisia paikalle? Onks tossa Callowayn ammutussa ruumiissa tommonen ominaisuus että ketään ei kiinnosta jos sitä raijaa mukanaan?

En kyllä oo ihan saletti oonko kaupunkiin yrittänyt ees kuolleen kanssa mennä. Kerran kyllä menin Rhodesiin vetäen kuoliaaksi raahattua Lemoyne Raidersia hepan perässä, siitä tuli wantedia.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Seuraava pelattava missioni onkin näköjään sitten se pelin viimeinen. Mitenköhän tähän taas tultiin niin nopeasti?! Oikeasti, tässä on kuun alusta asti illat ja viikonloput peliä pelattu, joten tavallaan oli aikakin. Järjetön määrä tunteja takana, ja tää pelikerta on varmaan tuntimäärissä ollu ehkä se pitkäkestosin.

Mutta kun huomasin että viimestä missonia kohta viedään niin päätinpä lähteä sitten ensiksi New Austiniin. Viime pelikerralla en siellä juurikaan pyörinyt, kun aika tutuksi tuli paikat RDR1:ssä ja siellä on valitettavasti RDR2:ssa aika vähän tekemistä. Vain pari palkkiometsästystä ja jengien piilopaikan valloitusta. Eli viimeksi ollut tuolla aluleela pari vuotta sitten, joten todella mukava oli nyt olla pyöriä siellä pitkästä aikaa! Mutta kun siellä oli niin taas rupes pikkasen vituttaa että RDR1:stä ei ole vieläkään remasteroitu, ja että RDR2:ssa tota aluetta käytettiin aika vähän. Ja sitten vielä Armadilloonkin piti niiden joku saakelin korona laittaa niin sekin on ihan kuollut mesta.

New Austinin reissun jälkeen alkoi sitten pitkä jäähyväiskiertue kun lopetan pelaamisen sitten lopputekstehin. Ihan alkuun kävin Cleamens Pointissa kun se nyt on se suosikkileiripaikka, ja chapter kolmonen suosikki vaihe pelissä. Näköjään vielä oli Lemoyne Raiderseja jäljellä, mutta kyllä se kanta taas muutamalla yksiköllä tipahti. Oikeasti mistä noita jengiläisiä oikein sikiää? Luulis pikkuhiljaa loppuvan. Sen jälkeen Rhodesiin myymään "löytötavaraa" ja moikkamaan hieman Pearsonia, joka edelleen oli kaupassaan se talvitakki päällä. Oli mukavaa että taas tuli Rhodessa Gavinin kaveri vastaan, niin sillekin pystyi vielä hyvästit jättämään. Tosin kaveri pyörii sen verran ahkeraan myös Blackwaterissa, että melkeen naapurilta tuntuu.

Rhodesta sitten matkatiin tapamaan sitä leskeä jolle Arhuri opetti mestästystaiotoja, jonka jälkeen Saint Denikseen suunnattiin katselemaan teatteriesityksiä. Siinä missä Arthur aina kohteliaasti hurrasi esiintyjille niin Marstoni sitten buuasi koko rahan edestä. Sekoitti näköjään käärmeneidon pasmat, ja myös yhden Hortensia esityksen. Toisena iltana sitten piti koittaa Hortensian kanssa myllyä, ja turpaan taas tuli. Voikohan sitä eukkoa edes voittaa? Benjamin Lazaruksiin eistykseen oltiin innokkaana vapaaehtoisena mukana. Siinä ampumistempussa jossa Lazarus nappaa luodin hampaillaan kiinni niin en nyt tällä kertaa tähdännytkään päähän vaan hieman alemmaksi. Ei näköjään tykännyt ja tais vaikeuskerrointa olla hänelle liikaa. Noh, sitten kun toisella kerralla Lazaruksen pakkopaita/hirtätymystempu meni pieleen niin Marston sitten vaan mökötti tuolissaan kun viimeksi tuli sanomista. (Herrasmies Arthur kun aina pelasti Lazaruksen ampumalla sen hirttoköyden poikki.). Tavallaan sopivaa että toi esitys nyt jäi tän pelikerran vikaksi esitykseksi. Itse kyllä diggaan noista esityksistä sen verran että joka läpipeluu pelikeralla vähintään kertalleen ne aina katson läpi.

Esitysten lisäksi Saint Deniksessä oli vielä yksi palkkionmetsästystehtävä jäljellä kun se yhdessä tehtävässä henkiin jätetty Antohy Foreman oli taas ongelmissa. Tuon kiinnioton jälkeen olikin hyvä "sattumalta" törmätä Tillyn kaupungilla ja vaihtaa pikkaiset kuulumiset. Tuli aika poistua kaupungista ja tarkoituksena oli tarjota sille Saint Deniksen Adolfille vesiihtomaiset lassokyydit hevosen perässä, mutta pahus soikoon ei ollukaan jakamassa lehtisiä siinä sen vakkari kohdassa siihen kellon aikaan, joten pääsi tällä kertaa pälkähästä. Saint Deniksestä sitten Valentinen rautatieasemalle jossa tavattiin ensiksi Mary Beth ja sitten sotaveteraani Mickey joiden kanssa pikku jubaukset. Sieltä sitten Bacchus Station / Donner Fallsiin suuntaan vuoren huipulle viettämään hiljaista hetkeä haudalla ja katselemaan upeita maisemia. Tällä kertaa oli päivä ja paistoi aurinko, mutta muistan kun viime pelikeralla kun tein vastaavan vierailun niin oli upea ukkosmyrsky. Molemmat sääolosuhteet sopi kyllä tilanteseen. Siellä tuli taas fiilis että nyt vois tässä lähteä Michaa moikkamaan...

Pakko todeta, että mielestäni jos Marstonilla aikoo harrastaa free-roamaista, palkkionmetsästystehtäviä, jengien piilopaikkojeen vallotusta taikka ryöstelyä niin sen kanattaas tarinan kerronan suhteen tehdä siinä epilogi kakkosen alkupuolella ennen kuin Abigail ja Jack tulee ranchille ja siinä vaiheessa Marston on myös rahapulassa. Eli viimeistään missionien "A Quick Favor for an Old Friend" ja "Uncle's Bad Day" välissä. Kun se ranchi on pystyssä niin siellä on niitä farmihommia mitä pitäs tehdä ja muutenkin tuntuu että ei se Marston lähtis haahuilemaan kun vaimo ja muksu on vihdoin tullu takaisin elämään.

Itse en säästele mitään tekemistä storymoodin jälkeen, kun olen aikaisemmilla pelikerroilla huomannut että mielenkiintoa tarinan jälkeiseen elelyyn ei oikein ole. Vaikka yleensä tossa vaiheessa on tilillä rahaa, niin ei sillä ole oikein käyttöä kun hyvät kledjut/aseet/hevoset on jo homattuna ja en keksi oikein mihin sitä rahoo pistäs. Ehkäs peliin ois kaivannut samanlaista ominaisuutta kuin GTA peleissä,eli ois voinut ostaa jotain bisneksiä/tontteja joista olisi tullu sitten jotain ekstra tehtäviä. Nyt ainoa bisnes on se farmi, ja niitä farmin askartelu paskartelu hommia nyt jaksaa ehkä max. kerran per pelikerta tehdä. Mutta tota free-roamista tuli sen verran paljon tehtyä chaptereiden 2-4 aikana että kieltämättä kiintiö sen suhteen alkaa olla täysi, eli sikäli en edes hirveästi kaipaa storymoodin jälkeistä elämää. Joten se että pelailu sitten loppuu tässä pelissä lopputeksteihin on loppupleissä mielestäni ihan hyvä juttu. Siinä lopputekstien aikana kun näkee mitä niille eri pelissä tavatuille tyypeille tapahtuu, niin siitä jää ihan kiva fiilis ja on hyvä ending.

Mutta nyt on aseet putsattu, pankoset viilattu ja tullut aika lähteä juottamaan American Venomia Michalle!
 
Mutta ihmettelen kyllä, joskus kun oon jotain kuollutta hepan selässä kuljetellut niin mielestäni aina on tullut wantedia kun joku sen näkee, miten helvetissä jonkun ruumiin kanssa voi mennä St.Denisiin ja päästä hotellihuoneeseen asti ilman että joku hakee 600 poliisia paikalle? Onks tossa Callowayn ammutussa ruumiissa tommonen ominaisuus että ketään ei kiinnosta jos sitä raijaa mukanaan?
Joo, tossa Callowayssa piilee poikkeus, eli ei herätä huomiota erikoisemmin. Valentinessa porukka tosin lakosi saluunassa kun tiputin kaverin lattialle lepäämään.

Saint Deniksen kaupungissa taas sitä hotellihuonetta ei saanut vuokrattua Callowayn ollessa olalla, vaan se piti jättää niin sanotusti narikkaan odottamaan siksi aikaa, että kävi huoneen vuokraamassa ja vasta sitten pystyi viemään hotellihuoneeseen sängylle makoilemaan.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Nyt on saatu peli päätökseen. Uusintapelikerroista tää oli ehdottomasti paras! Peli taas koukutti ihan alusta saakka ja kyllä tässä on viimesen kolmen viikon aikana ollu muut vapaa-ajan aktiviteeti aika taka-alalla. Pelin takia unohdin mm. katsoa Huuhkajien matsin Bosnia-Hertsegovinaa vastaan. Tavallaan on hieman haikea fiilis että pelailu on nyt loppu, mutta toisaalta ihan tervettä että on. Kertoo kyllä pelistä jotain että vaikka oli neljäs pelikerta menossa niin vielä jaksoi Jatkikseenkin pelistä tarinaa vääntää. Todenäköisesti tulee vielä peliä joku päivä pelattua, mutta kyllä tässä toivoo että kun seuraavan kerran RDR maailmaan sukeltaa niin se olisi sitten joko RDR1 remaster tai joku täysin uusi tarina.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Hirveä luopumisen tuska. Olen viivytellyt Chapter 2:ssa ihan tolkuttoman kauan ja kävin jopa St. Denisissä pyörimässä ja tekemässä palkkionmetsästäjien hommia vaikka juonellisesti nuo voisi hyvin tehdä joskus Chapter 4:n aikaan, mutta niin ne vain saataville tuli nyt. Olin itse asiassa menossa kohti Van Hornia ja Annesbrugia ihan vaan huvikseni, mutta sitten törmäsin tyyppiin joka piti viedä lekurille St. Denisiin niin siinä sitten aukesi nuo St. Denisin hommat.

Syy miksi viivyttelen Chapter 2:ssa on kyllä osittainen arvoitus edelleenkin, tämähän on etenkin alun osalta puolittaista tutorialia mutta joku tässä Chapter 2:n fiiliksessä vaan kolahtaa. Ehkä se on tuo Heartlandsin seutu, Valentinen pikkukaupunki jossa on varmaan eniten niitä hauskoja pikku sattumuksia ja yleisesti sellainen "maailma on avoin" -fiilis kun jengi on saatu jaloilleen. Toki Chapter 3:n leiri on vähintään yhtä hyvä ja siinä on kyllä parhaat tehtävät noin muuten. Mutta en tiiä sitten.

Pitää kyllä vielä hetki viivytellä tässä ja saada pokeripelit pystyyn poikien kanssa vielä tässä leirissä. Ja ehkä mä vielä lähden käymään siellä Van Hornissa ja Annesburgissa ihan vaan huvikseni.

Törmäsin toista kertaa muuten jo Murfree Broodeihin, eka kohtaaminen tuli jo ihan alussa vähän ennen sikafarmia ja otin pikku myllytykset niiden kanssa ja ammuskelin, tänään sitten tulivat vittuilemaan kun pistin leirin pystyyn sinne "heidän alueelleen". Ammuin molemmat.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Tulipa taas tehtyä se klassinen, että laittaa Artturin junalla jonnekin ja lähtee itse käymään jääkaapilla. Matkalla sattuu joku viivytys ja koneelle kömyää takaisin muutaman minuutin päästä, kun pelissä on jo täysi paniikki irti "junaryöstön" vuoksi, kun ei tullut jäätyä omalla pysäkillä pois. Tarkastusmaksu oli sitten lopulta 185 dollaria. Hyvät ystävät, matkustakaa aina postivaunuilla.
 

Undrafted

Jäsen
Tai kapuat väärän hevosen selkään jonkun saluunavisiitin jälkeen. Nimimerkillä kokemusta on, hitusen liikaakin...
Montakohan kertaa tuli painettua väärän nappia ja istutaan viereisen kaakin selässä selittämässä etten mä silleen oikeasti tätä varastanut, kun koni ei liikkunut. Nousin vain katsomaan maisemia.

Pitäisi varmaan Plague talesin päätyttyä kaivaa RDR2 online taas tulille ja katsoa mille tasolle se Jussi Väinö jäikään.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Syy miksi viivyttelen Chapter 2:ssa on kyllä osittainen arvoitus edelleenkin, tämähän on etenkin alun osalta puolittaista tutorialia mutta joku tässä Chapter 2:n fiiliksessä vaan kolahtaa.
Tiedän tunteen. Itsellä oma suosikki chapter 3:sen Clemens Point ja siinä kohtaa tulee hengattua niin pitkään kuin mahdollista. Toi chapter 2:sen Horseshoe Overlook on se toiseksi paras, mutta siinä on itsellä aina se ongelma kun tietää että paras kohta pelissä on sitten seuraavassa vaiheessa niin malitin pitäminen tossa kohtaa on pieni ongelma. Varsinkin kun ne chapter kakkosen tehtävät on tosiaan tutorial meininkiä ja suurin osa stranger missioneista avautuu vasta ton chapterin jälkeen. Pronssisjalla leiripaikoista on chapter 4 Shady Belle mutta tossa kohtaa tulee yleensä pyörittyä paljon Saint Deniksessä joka nostaa itsellä ton vaiheen osakkeita.

Chapter 5:ssea kun tullaan takaisin Guarmasta ollaan hetken aikaa siellä Lakayssa. Koitin toissa pelikerralla olla tossa kohtaa niin pitkään kuin mahdollista ja vältellä sitä yhtä kaupungin osaaa Saint Deniksessä. Jotenkin toi leiripaikka tuntuu fiksummalta kuin se Beaver Hollow jonne sieltä muutetaan. Viime pelikerralla taas käynnistin vanhingossa sen tehtävän jossa sieltä muutetaan todella aikaisin, joten ranskalaiseksi visiitiksi toi sitten tällä kertaa jäi. Tosin eipä mulla tossa kohtaa ollut juuri muuta tarjolla kuin missioneita kun chaptereiden 2-4 aikana pelasin kaikki missioneiden ulkopuoliset jutut mitä oli vaan mahdollista.

Kun oli puhetta tosta kronologisesta järjestyksestä niin mielestäni oikea järjestys noiden gunslingeriden kohtaamiseen on: Flaco Hernandez & Emmet Granger chapter kakkonen, Billy Midnight chapter kolmonen ja Black Belle chapter nelonen. Toki, noi voi suorittaa vaikka heti kun tehtävä on anettu, mutta jos haluaa minimoida ratsastamisen ristiin rastiin ja ottaa huomioon sen missä Arthuri tossa vaiheessa hengaa niin toi ois mielestäni oikea järjestys. Chapter nelosen "A Fine Night of Debauchery" tehtävän jälkeen taitaa Jim "Boy" Calloway kohtaaminen auketa jos on noi neljä aikasempaa jo suorittanut. Itse yleensä säästän sen tohon chapter vitoseen kun ollaan Lakayssä. Hienot pyssythän noilta kavereilta sitten saa, Black Belleä lukuunotamatta. Itse otin ton Hernandezin ja Callowayn pyssyt vakkari käyttöön. Jotenkin diggaan tosta Bellestä ja hieman suurempaa rooilia pelissä ois hänen hahmolleen suonut.

Noista jengeistä kun on ollu puhe niin oma inhokki on kyllä Skinner Brothers. Jotenkin ne pilaa siinä epiolgi kakkosessa sen naapurston. Koitappa mennä siihen lähimetsään tai olet muuten vaan matkalla kotiin niin tulee raatoa vastaan joka kolkassa. Kakkosena onkin hieman samaa kastia olevat Murfree Broodit jotka osaa hyökätä aina silloin kun sitä just vähiten kaipais. Sitten ne on vielä niin persaukista sakkia kun niitä lootaa niin saa vaan jotain helkkarin kukkasia. Esim. O'Driscoll Boysilla ja Lemoyne Raidersilla on yleensä jotain järkevää mukanaan, ja susien hyökkäykissä taas on se hyvä puoli että siitä saa kätevästi leiriväelle aina ruokaa. Del Lobo jengi taas antoi niin hyvät vastukset nyt Gaptooth Breachillä ja Fort Mercerillä että jäi oikein hyvä mieli niiden kohtaamisista.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Noista jengeistä kun on ollu puhe niin oma inhokki on kyllä Skinner Brothers. Jotenkin ne pilaa siinä epiolgi kakkosessa sen naapurston. Koitappa mennä siihen lähimetsään tai olet muuten vaan matkalla kotiin niin tulee raatoa vastaan joka kolkassa. Kakkosena onkin hieman samaa kastia olevat Murfree Broodit jotka osaa hyökätä aina silloin kun sitä just vähiten kaipais. Sitten ne on vielä niin persaukista sakkia kun niitä lootaa niin saa vaan jotain helkkarin kukkasia.
Joo nämä on kyllä omiakin inhokkeja. Ehkä nuo Murfreet on pahimpia mutta johtunee siitä että niiden kanssa on varmaan enemmän ollut kahnauksia, Skinnerit jää loppupeleissä aika marginaalisiksi siellä epilogin puolella. Toki niillä on kyllä sitten sitä kunnon kilipää-meininkiä kun tosiaan tulee vastaan ratsastajia jolla on jousi mennyt kropan läpi ja hevoset täynnä nuolia. Hyi helevetti.

Nite Folk on myös melkoinen porukka, mutta niitä pystyy kyllä sinänsä välttelemään aika tehokkaasti jos vaan jättää sen pööpöilyn siellä suolla vähemmälle. Skinnereihin ja Murfreehin törmää melkein väkisin aina kun peliä pelailee.

O'Driscollit ja Lemoyne Runkkarit on sitten oma lukunsa, niiden kanssa sentään saa ihan rehellistä ammuskelua aikaan vaikka aika vittumaisia yllätyshyökkäyksiä tekevätkin. Lemoynet kyllä pahempia, niillähän on ties mitä konekivääreitä sun muuta käytössä. O'Driscollit on aika tunareita loppupeleissä. Ei siinä, Lemoyneiden kanssa kävi sellanen hauska kun St. Denisissä on se yksi Bounty Hunter -tehtävä missä pitää hakea se Lemoyne Raidersien joku päällikkö sieltä linnoitukselta joko dead or alive, niin meitsi oli kyttäämässä siinä linnoituksen ulkopuolella ja sitten aloin ammuskelemaan siitä oviaukosta niin kolme Lemoyne Raideria juoksee takaa ohi, linnakkeen sisälle ja yrittää etsiä suojaa josta ampua minua. Äkkiseltään luulisi että helpompaa olisi ollut lahdata Artturi siihen oviaukolle, mutta ehkä ne halusi olla herrasmiehiä ja välttää selkään ampumista.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ne Murfree-tyypit oli jotenkin rasittavia, hirveen usein tuli vastaan se semmonen joidenkin normi-ihmisten leiri minkä asukit pari Murfree-urpoa oli pistänyt päiviltä ja siellä ne sitten kaiveli niiden kamoja. Jotenkin niitä ei voinu sinne koskaan jättää, mutta 63. kertaa kun se sama tuli vastaan, niin ei jaksanu enää muuta ku sen verran hiljentää menoa että sai ne kaks murfreeta sieltä jollain tarkkuuskiväärillä tiputettua, ja sit pysty jatkaa matkaa. Kun ei niiltä tosiaan ees saanu ku jotain vitun yrttejä niin ei jaksanut mennä edes loottailemaan, ja ampumaan niitä kahta muuta jotka aina kanssa paikalle pelmahti.

Skinner Brotherseissa oli minusta eniten meininkiä, hirvitti kulkea siellä metsässä kun ne oli niin kilipäitä. Ja sitten ne vitun mykät Nite Folk -hyypiöt, pari kertaa sain slaagin kun siellä soilla yöllä jotain remusin ja yhtäkkiä karttaan vaan ilmestyi punasia pisteitä, Artturiin napsahti nuoli ja sitten jostain puskasta juoksi machetet käsissä niitä vitun mykkiä kusipäitä. Se itkevä nainenkin siellä, voi vittu ku en ekalla kerralla tajunnut että sehän on ansa. Olin niin vainoharhainen siellä suoalueella lopulta että ammuin kyselemättä kaikki jotka siellä vastaan tuli. Muistaisin että joku ihme nainen siellä ainakin ennustuksiaan tarjosi, olin varma että sekin on juoni, ja ei se sitten enää tarjonnut mitään sen jälkeen kun olin ampunut sitä tulinuolella.

Odriscollit, Lemoyne-spedet ja lobo-meksikaanot oli kaikki semmosia kivoja, normaaleja rosvoja joiden mestoja oli kiva tyhjennellä. Välillä kaukaa kiikarikiväärillä, välillä suoraan leiriin juosten dynamiittia heitellen ja volcanic pistoleilla ympäriinsä räiskien, joskus huvin vuoksi vaikkapa pelkkiä tomahawkeja käytellen. Hyviä treenimestoja!
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Tuli tuossa chapter 2 nyt pelattua sitten loppuun. En nyt ihan älytöntä kiirettä pitänyt kun parin viimeisen tehtävän kanssa meni ties miten monta tuntia taas kun tuli kaikkea muutakin puuhattua. Kyllähän tuossa ihan kivat pikku hulinat sai aikaiseksi ja bountyt kasvoi vähän isommaksi. Itse asiassa sitten chapter 3:ssa kävi alussa niin että menin keskeyttämään Lemoyne Raidersien sekoilut jonkun vankkurimiehen kanssa, ainut vaan että losautin aivot pihalle myös siltä tyypiltä ketä ne oli ryöstämässä. Lopputulemana joku sivullinen näki sen ja ilmoitti rikoksesta ja sitten taisikin ympäri valtakuntaa olla yhteensä reilun 200 dollarin edestä bountya päällä. Makselin nuo kyllä nyt pois koska kun tässä taas lähtee kylille niin kivempi liikkua ilman bounty huntereita, vaikka niitäkin on kyllä välillä kiva pistää seulaksi.

Hyvä kun kävin Valentinessa ja joku O'Driscoll aukoi siinä päätään. Ekaksi vähän pystypainia, mutta sen jälkeen köytin sen ja otin hevosen kyytiin. Ainut vaan että tästäkin tuli sitten kidnappaus ja Valentinessa on taas lockdown päällä ja hurja vitosen bounty New Hanoverissa. Tuolla Valentinessa on kyllä ollut tällä pelikerralla lockdowneja enemmän kuin koronan aikana missään kaupungissa varmaan koko Euroopassa.

Kävi sellanenkin hauska juttu että juoksin Artturilla Rhodesissa ja painoin sitten juostessa vahingossa ympyrää. Arttuhan veti lähimmän vastaan tulleen tonttiin ja siinä piti sitten miettiä vedetäänkö turpaan vai annetaanko olla. Noh, sivullinen näki tämän ja kertoi heti miliisille. Tässä vaan oli nyt sellanen että kun menin itse siihen miliisin lähettyville niin siinä pystyi painamaan neliötä ja lukiko siinä nyt Defuse eli Arttu pahoitteli tekojaan. Miliisi totesi sitten että joo ok, nyt kun lähdet niin vielä ehdit ja sinne WANTED kohtaan tuli lukemaan "move along". Siitä sitten hipsin juoksujalkaa pois ja kohta se hävisi ja mitään bountyja tai muuta ei ollut päällä. Onkohan se niin että noista pienemmistä rötöksistä voi selvitä tuollaisella, vai vaikuttaakohan esim. honor-mittari tuohon? Tuskin nyt sentään siitä jos ammut jonkun viattoman pään irti keskellä kaupungilla selviää pelkällä pahoittelulla.

Yksi sellainen domino-efekti kävi kyllä kanssa äsken. Kaksi bounty hunteria vei jotain tyyppiä mukanaan, ammuin suklaapatukan metsästäjät. Sen jälkeen vapautin sen tyypin, tämä sitten sanoi että minä olen kanssa hänen perässään ja yritti karkuun. Heitin tomahawkilla, tämän taas näki sitten joku paikalle tullut kärrymies ja kun yritin pysäyttää häntä niin tämä alkoi ammuskella. Pistin köysiin, mutta en sitten tiedä kuuliko sen ammuskelun joku läheisen talon isäntä kun sieltä talolta tuli sitten joku aseen kanssa kohti meikäläistä. Pistin senkin kylmäksi kun se ammuskeli, honor-mittari otti vähän takapakkia tästä mutta itsepuolustusta. Lisäksi se aiempi kärrymies oli yhä köysissä, ajattelin että ei jätetä miestä makaamaan joten heitin sen järveen.

Oon silleen vähän nössö että vaikka olen suorittanut Artturilla aika kylmäverisiä tekoja tässä niin sen verran morjestelen ihmisiä kadulla ja autan ihmisiä että honorit on aika ylhäällä, mutta sitten välillä pääsee se Artturin pimeä puoli esille ja välillä ihminen saattaa löytää itsensä köysistä ja pian sen jälkeen joko nuotiosta tai tippumassa kalliolta alas. Tai mahdollisesti makaamassa junaradalla. En ole kyllä vielä jaksanut odotella sitä junan saapumista näissä tilanteissa, olen joko päästänyt tuskistaan revolverin avulla tai sitten kuten O'Driscollin kohdalla niin räjäyttämällä dynamiitin. Artturi on vähän epävakaa kaveri.

Saas nähdä miten pitkälle tätä peliä jaksaa tällä kerralla läpi pelata, kaipasin nimenomaan näitä chapter 2-3 ajan juttuja ja sellaista yleistä häröilyä näiden ympärillä ja siihen sitten sivuun on kiva tehdä näitä alkupään tehtäviä koska tässä ne on mielestäni kaikkein parhaita. Chapter 3:ssa ehkä ne kaikkein parhaat, oikein odotan kun pääsee Hossen kanssa juottamaan viinaa Rhodesin saluunassa ja sen jälkeen vähän ammuskellaan.
 

Kulkija

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Onkohan se niin että noista pienemmistä rötöksistä voi selvitä tuollaisella, vai vaikuttaakohan esim. honor-mittari tuohon? Tuskin nyt sentään siitä jos ammut jonkun viattoman pään irti keskellä kaupungilla selviää pelkällä pahoittelulla.

Se on juurikin niin, että noista pienemmistä rötöstelyistä esimerkiksi assault, kaupunkirauhan rikkomisesta ja olisiko jopa hevosvarkauksista ja kuolleiden loottauksestakin selviää puhumalla, mutta pyssyleikeistä heilahtaa aina putkaa tai isompaa kärhämää.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Oon tehnyt Artturista sellasen kiertävän pastorin näköisen. Ku Klux Klanin palava risti sopi tilanteeseen hyvin.
 

Liitteet

  • Screenshot_20211123_233947_com.android.gallery3d_edit_964017642524256.jpg
    Screenshot_20211123_233947_com.android.gallery3d_edit_964017642524256.jpg
    409,2 KB · kertaa luettu: 236

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Tossa Chapter 3 alussa on se hauska tehtävä missä Artturilla ja Sadiella käydään vähän kylillä ja sen jälkeen pistetään Lemoyne Raidereita nippuun. Eikö Artturi tuon tehtävän jälkeen ihan selvästi vähän flirttaile Sadielle? Heittää kaikkea "It was nice to ride with you" ja eikö siinä ollut jotain Let's ride again yms. kaikkea. Joo toi tarkoittaa toki sellaista myllytystä, mutta aika innoissaan ne puhui siitä että eiköhän ratsasteta taas. Selvää flirttailua molemmin puolin. Miksi Artturille ja Sadielle ei voinut kehittyä suhdetta?
 

Malkkinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Miksi Artturille ja Sadielle ei voinut kehittyä suhdetta?
Siksi ettei nörteillä menisi pasmat sekaisin yrityksestä yhdistää pelaaminen ja masturboiminen. Minä en ole vieläkään toipunut siitä kun Witcherissä Geralt sai ensimmäisen kerran pillua. Onneksi olin tallentanut pelin juuri ennen tuota kohtaa.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Siksi ettei nörteillä menisi pasmat sekaisin yrityksestä yhdistää pelaaminen ja masturboiminen. Minä en ole vieläkään toipunut siitä kun Witcherissä Geralt sai ensimmäisen kerran pillua. Onneksi olin tallentanut pelin juuri ennen tuota kohtaa.
Eikai masturboimiseen mitään irstaita seksikohtauksia tarvita.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Miksi Artturille ja Sadielle ei voinut kehittyä suhdetta?
No kun Arthuri oli lääpällään siihen Mary Lintoniin ja Sadie rakasti edelleen ukkoaan. Mutta oishan se ollu ihan kiva lisä peliin jos siinä ois Arhurilla ollu jotain romanssivaihtoehtoja joista ois sitten saanut valita mieleisensä. Toisin kuin Rokkistaran GTA peleissä niin RDR:issä ei hahmot pysty naisten perässä juoksemaan. Saluunat on kyllä täynnä huoria, mutta molemilla kaverilla on joku siveys/uskollisuuslupaus päällä. Deluxe bath on rohkeinta mitä hahmo suostuu tekemään. En tiedä johtuuko se sitten siitä että videopeleissä(kin) taitaa seksistä tulee enemmän sanomista kuin väkivallasta. Esim. RDR2:ssakin tulee välillä sellaisia kunnon hidastuksia kun saa osuman vastustajaan, ja tylyltähän se näyttää jos haulikolla saa kunnon pääosuman. Mutta annas jos on jotain seksiin liittyvää niin heti ollaan kauhistelemassa vaikka puhutaan asiasta joka on ihmiskunnan jatkuvuuden kannalta erittäin ollenaista.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ei välttämättä. Joillekin riittää, että Arthur Morgan sanoo hevosen selässä naiselle "let's ride again".

No oiskin sanonut, mutta se sano sen vaan tylsästi jostain kärryjen kyydistä, vai oliko kärryiltä leiriin käveltäessä jopa. Huhhuh ku oiskin sanonut hevosen selästä!

Eilen pitkästä aikaa pelailin, mutta meni ihan joukkomurhaksi koko touhu vaan, psyko-Artturin tarina ei varsinaisesti edennyt mihinkään.

Ratsastelin sen yhden transu-sirkusmiehen ohi, joka istuskeli kaatuneiden vankkureidensa päällä. Artturi katto moista mekkokekkulia hetken ja ampui sitä sitten dynamiittinuolella. Kekkuli lensi pusikkoon, ja Arttu kävi loottaamassa että saisko siltä tällä tavalla sen jalokiven. Ei saanut, mutta sai erittäin typerän näköisen punaisen hatun sentään. Harmillista kyllä Artturi hetkeä myöhemmin kuoli poliisien ristituleen St. Denisin kaduilla, kun oli ensin pokeritappiosta kiukustuneena räjäyttänyt pokeripöydän dynamiitilla ja sen jälkeen lasautellut saluunasta ulos juoksevia ihmisiä haulikolla selkään, ja niin oli typerä punainen hattukin kadonnut sen siliän tien.

Siitä kiukustuneena järjestin neljä joukkomurhaa lisää. Kerran yritin mennä teatteriin ampumaan, mutta ei siellä pystynyt, ja kun oviaukosta aloin kadulla seisojia lasauttelemaan niin ovet meni kiinni ja läheiseltä poliisiasemalta juoksi joku 15 tinanappia. Heittelin niitä dynamiitilla sen aikaa kun hengissä pysyin, se oli aika lyhyt aikamääre.

St. Denisin torilla otin tehtäväksi yrittää paljain nyrkin hakata ja kuristaa mahdollisimman monta viatonta torillakävijää, aika monta niitäkin Artturi ehti pätkimään ennen kuin taas tuli poliisit paikalle. Taisin mä niitäkin kaksi kappaletta nyrkein eliminoida ennen kuin Arttu kuoli itse.

Viimeisen kerran jostain ojasta herätessäni oli vakaa aikomus mennä tekemään Dutchin ja Johnin kanssa Angelo Bronten morjenstus-tehtävä, mutta en mä muista mitä siinä matkalla kävi, yhtäkkiä vaan oli Artturi taas repeater kädessä ammuskelemassa ohikulkijoita laukkaavan hevosen selässä niin kauan kunnes poliisit sai Artturin taltutettua. Mahtaa niitäkin siellä vituttaa jo, aina sama partasuu tulee ja pistää kaikki paikat paskaksi ja ihmiset kuoliaaksi. Poliisejakin joudutaan palkkaamaan aina satoja lisää sen jälkeen kun Artturi on käynyt kaupungissa. Mihinköhän ne kaikki kuolleet sieltä kaduilta raijataan, hautausmaa on jo ihan tukossa, ja kai ne siellä joessakin haisisi ikävästi jos sinne kaikki kärrättäisiin? Siellähän on kyllä niitä säilykelihatehtaita, ehkä ne viedään sinne raaka-aineeksi.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Holmes... Winton Holmes!

Tää on kyllä kerta toisensa jälkeen ihan helvetin rasittava tehtävä. Aina kun sitä puumaa lähtee ammuskelemaan niin vähintään pari kertaa menee ihan perseelleen kun se hyökkää ties mistä, sitten kolmannella kerralla sen saa suht helposti matalaksi. Nyt vaan mentiin ihan uusille leveleille, eli pistin puuman lihoiksi ja ajattelin että otanpa sen lyhdyn käteen niin on helpompi pimeässä liikkua. In your face, Artturi ei voi pitää toisella kädellä kiinni lyhdystä ja kainalossa sitä puuman nahkaa. Nyt kävi sitten niin että Artturi tiputti sen puuman nahkan ja ilmeisesti maa nielaisi sen koko nahkan. Seisoin nimittäin ihan takuuvarmasti siinä sivussa ja myöhemmin päällä, mutta ei vaan näkynyt. Piti laittaa Artturi kylmäksi dynamiitilla ja ottaa nahka uudestaan, onneksi puumaa ei tarvinnut enää ampua.
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Tämmöisenä enemmän fps-pelaajana piti pari kertaa yrittää, että rauhoittui tähän peliin sopivasti.

Ei kiinnostanut metsästys- tai kalastussimulaattoreita pelata, mutta Arthur tarinoineen oli mielenkiintoinen mies. Hyvin kirjoitettua tavaraa ja maailmakin oli aivan jees, mutten silti näe sitä, mistä kuti lentää tässä pelissä. Se on se "jokin" mitä en löydä ja se on aivan jees.

Spoileri-territory alla:

Kun kuollaan niin onko siihen Arthurin tarinaan enää mitään olennaista, vai jatketaanko pelaamista vaan sillä perheellisellä jannulla?

Ps. Leskinainen all over whatshernameagain.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Kun kuollaan niin onko siihen Arthurin tarinaan enää mitään olennaista, vai jatketaanko pelaamista vaan sillä perheellisellä jannulla?
Ei, John saa muistaakseni jotain Artturin kamoja kuten aseita mutta muuten ei mitään. Johnilla pelataan sitten niin kauan kun vaan pelaa. Toki se tarina kannattaa sitten kuitenkin pelata ihan lopputeksteihin saakka.

Mutjoo tosiaan Artturilla kannattaa tehdä kaikki alkaneet stranger missionit loppuun koska tarinan puolesta se on vähän hassua aloittaa samat jutut uudelleen Johnilla.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Vähän kyllä harmittaa että tuli viime kuussa tahkottua peliä niin paljon että kestää varmaan tovi ennen kuin jaksaa aloittaa pelin taas alusta, tai edes jaksais chaptereissa 2-4 hengata joka on sitä pelin parhautta. Nyt kun ois seuraavat 3 viikkoa aikaa iltaisin tahkota peliä kun ei edes kuntosalille pääse...

Kaiken maailman Youtubevideoita aiheesta on tullu katseltua, kun Youtube niitä etusivullaan mulle tyrkyttää. Tuli mm. katseltua yhden tubettajan tilitystä onlinen rahasysteemistä. Tiesin kyllä että se on perseestä ja eikä Rokkistaran ahneus pitäisi yllättää, mutta kyllä tilanne oli silti härskimpi mitä oletin. Noh, eihän se hullu ole joka pyytää vaan se joka maksaa. Joukossa oli myös videoita joista sitten muisti että unohdimpi viime pelikerralla ton tehdä/katsoa tai jopa enpäs tota ole aikaisemmin huomannutkaan. Ja kun peli on tahkonnut niin järjettömän monta tuntia, niin kertoo vaan kuinka paljon pelissä on juttuja ja yksityiskohtia. Sitten tuli katseltua muutama video RDR1:sestä ja taas vaan rupes vituttaa se että kyseistä peliä ei ole saatavana tohon PS4 maailmaan. Kyllä tässä on niin rakkaus-viha suhde tohon lafkaan. Pelejä rakastaa, mutta yrityksen toiminta pikkasen vituttaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös