Mielestäni Urama on todistanut olevansa huippuvalmentaja. Samoin on Kari Jalonen. Ovatko he nyt huonompia valmentajia kuin viime keväänä? En usko.
Näin perstuntumalla voisi väittää, että vika on jossain muualla kuin valmennuksessa, kun katsoo sekä Hifkin että Lukon touhuja pitkällä aikavälillä.
Voisiko ratkaiseva asia olla vain se paljon puhuttu ilmapiiri? Helsingistä en faktana osaa sanoa mitään, mutta kokemukseni Äijänsuolta viittaisi yleiseen satakuntalaiseen negatiiviseen ajatteluun.
Olenko ainoa, joka on törmännyt hallilla ihmistyyppiin, että kun kaikki menee päin persettä, niin se on se vuoden odotetuin tapahtuma. Tarkoitan siis, että suosikkijoukkueen epäonnistuminen olisi tavallaan se paras joululahja.
Nyt on Lukolla ollut todella kehno jakso ja lauantainen peli näytti paikoitellen aika huonolta. Mutta olemmeko menettäneet vielä mitään? Minusta ei olla ja pitääkö nyt huonon jakson kohdalla ajatella, että kaikki menee tulevaisuudessa vielä huonommin vai, että meillä on vielä mahdollisuudet mitaliin? Henkkoht toivoisin nyt kannustavaa ilmapiiriä. Taas esimerkkejä onnistumisista: Blues, Jyp ja Hpk.
Ilon kautta, kuten em. joukkueetkin tekevät.