Sama hommahan se on kaikkialla. Niin töissä, koulussa kuin tälläisissä harrastuksissa. Tehokkuuteen pyritään, mistään muusta piittaamatta. Onko se ihme että osa potentiaalista huipuista jää junnulupauksiksi? Nuoren pelaajan pitäisi osata valita sellainen seura jossa nuorten valmennus kehittää häntä parhaiten ja vielä sellainen sopimus täytyisi saada että jos valmennus muuttuu niin voi seuraakin vaihtaa. Sitten lupaavalle voimahyökkääjälle tarjotaan tuplasti isompi summa muualta, erona vaan että uusi valmentaja ei anna pelata fyysistä peliä. Sitten jääkin ikuiseksi lupaukseksi ja voi vanhana äijänä kiikkutuolissaan kirota sitä ettei mennytkään halvemmalla toiseen joukkueeseen ja olisi voinut nousta huipulle.
Jokaista pelaajaa samasta muotista läpi, voimahyökkääjästä koitetaan saada kynämiestä, puolustavasta peruspakista koitetaan tehdä kiekollinen lupaus, kynämiehestä maskimiestä. Riippuen valmentajista. Mitäpä muutakaan siinä voi? Reilu parikymmentä junnua ja rajallinen määrä aikaa. Onko se sitten ihme jos hommat lähtee kusemaan?
Jokaista pelaajaa samasta muotista läpi, voimahyökkääjästä koitetaan saada kynämiestä, puolustavasta peruspakista koitetaan tehdä kiekollinen lupaus, kynämiehestä maskimiestä. Riippuen valmentajista. Mitäpä muutakaan siinä voi? Reilu parikymmentä junnua ja rajallinen määrä aikaa. Onko se sitten ihme jos hommat lähtee kusemaan?