Toivottavasti sallitte vieraaseen pöytään huutelun, koska tarkoitukseni ei todellakaan ole vääntää veistä haavoissanne, vaan lähinnä tuoda oman näkemykseni ulkopuolelta. No, vaikka ette sallisi, teen sen silti ja tekstini on jälleen kerran pitkä :).
Kun TPS ilmoitti palkanneensa Uraman, ihmettelin päätöstä suuresti. Mulla on sellainen mielikuva, että saatoin ehkä siitä tänne/palstalle johonkin ketjuun kirjoittaakin. Mun suurin ihmetykseni aihe oli (ja on edelleenkin) se, että miten joku voi kuvitella, että Uramalla olisi oikeasti mitään annettavaa 2020-luvun jääkiekolle ja seuran urheilulliselle kehitykselle? Oma tulkintani on se, että kun Uramalle ei aikanaan löytynyt valmennuspestiä mistään, hänet palkattiin frendipohjalta Jääkiekkoliittoon huippu-urheilujohtajaksi. Siis ihan tavallinen suomalainen liittopestitarina. Jääkiekkoliittokaan ei varsinaisesti ole tunnettu aallonharjalla ratsastamisesta, vaan ennemminkin selänpesukerhona, missä kaikki tapahtuu enemmän tai vähemmän myöhässä ja vasta pakon edessä. Tapana on ollut se, että liitossa päätetään jotain ja niin se sitten menee, ihan riippumatta siitä, onko päätetty asia millään muotoa järkevä. Liitolla on VALTAA ja vaikuttaa siltä, että liitossa ei ole minkäänlainen ongelma, että tietyt sen työntekijät (Antila) käyttävät valtaansa myös väärin. Tätä taustaa vasten on pakko ihmetellä, miten ihmeessä Uramalla olisi edes voinut olla kokemusta uuden ajan seurajohtajuudesta?
Olisi ihan eri asia, jos Urama olisi vaikka välissä käynyt liike-elämän puolella katsomassa, miten johdetaan ihmisiä ja asioita, oppimassa uutta. Mutta sellaistahan ei tapahtunut, vaan edellinen duuni oli ummehtunut liittoympäristö ja tuloksetkin kyseenalaisia. Miten tällainen ihminen, jonka kaikki opit vaikuttavat edelleenkin olevan 90-lukulaista menneen ajan menoa, voisi sopia TPS:n kaltaiseen seuraan, jossa on paljon erilaisia menneisyyden haamuja ja klikkejä, mutta pääomistajat ovat uuden ajan yritysmaailmassa menestyneitä innovativiisia "keksijöitä"? Joo, omistajat ja hallitus eivät ole operatiivisessa toiminnassa aktiivisesti välttämättä mukana, mutta siltikin tämä on todella outo yhtälö. Kontrasti on todella suuri ja epäsuhta ihan nähtävissä. Mikä näissä kahdessa nimekkäässä hahmossa (W ja U) viittaa siihen, että nyt TPS:ää ollaan tuomassa 2020-luvulle ja suunta muuttuu? Mun mielestäni ei yhtään mikään, pikemminkin päinvastoin. TPS:n olisi kannattanut harkita ennemminkin jotain nuorta ja eteenpäin menevää henkilöä, joka olisi tehnyt pestistä 2020-lukulaisen näköisen, koska totuus on edelleen se, että nuorissa on tulevaisuus. Niin kentällä kuin katsomossakin.
Johtajana toimiminen vaatii ennen kaikkea hyviä ihmissuhdetaitoja. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen ja kaikkia niitä, joiden panokseen seuran menestyminen pohjautuu, pitää saada äänensä aidosti kuuluviin. Seuran pitää osata palkata oikeanlaisia ihmisiä oikeille pesteille. Nykyisin ei enää riitä, että olet ihan perkeleen kova pelikirja-mies ja tosi kova vaatimaan, jos sosiaaliset taidot on paskat. Totta kai vaatimustason pitää olla korkealla, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki juntataan väkisin läpi ja tehdään jotain, koska aina ennenkin tehtiin ja kyllä se silloin toimi hyvin. Kaikki vanha ei ole paskaa, mutta monessa asiassa ollaan nykyään paljon viisaampia. Asioita pitää punnita tarkasti ja ehkä jopa rohkeasti testata, mikä toimii parhaiten.
Kun oikeat ihmiset on palkattu oikeille paikoille, heille pitää antaa rauha toimia duunissaan. Aina hommat eivät toimi, mutta jos kotiläksyt on jo rekrytointivaiheessa tehty kunnolla, näiden hutien todennäköisyys vähenee. Hyvä johtaja ymmärtää, että työhönsä turhautuneet ihmiset harvoin tuottavat mitään hyvää. Se on selvää, että kaikki turhautuvat silloin, kun peli ei kulje ja menestystä ei tule, mutta sellainen on normaalia. Mutta sellainen turhautuminen ei ole synonyymi eikä normaalia ja asiaankuuluvaa, että työntekijät turhautuvat siksi, etteivät voi tehdä töitä parhaalla mahdollisella tavalla ulkopuolisten (ja kyllä, usein isot johtajat ovat jonkun tietyn tiimin ulkopuolella) henkilöiden takia.
Sinänsä TPS-urheilujohtohimmeli vaikuttaa ihan fiksulta ratkaisulta. Siinä taitaa vain olla väärät ihmiset tai ainakin johtaja on väärä? Hyvin pienelläkin joukolla voi saada hyviä tuloksia aikaiseksi, kun kaikilla on omat vastuualueensa selvillä, he saavat tehdä omaa duuniaan rauhassa, heitä kuunnellaan ja kaikki luottavat siihen, että yhdessä tekemällä saadaan paras tulos aikaiseksi. Mutta, jos tässä ryhmässä roolit, vastuut ja kaikki muu työn onnistumisen kannalta tärkeä ovat epäselviä ja ihmiset turhautuvat siihen, paska valuu hyvin nopeasti alaspäin. Ja sitten voi käydä, kuten TPS:ssä näyttää nyt käyneen: alkaa helvetillinen huhumylly.
Tuntuu aivan uskomattomalta, että TPS on taas tässä tilanteessa. Pari vuotta finaaleissa, uskottavuus urheilullisesti nostettu uudelle tasolle ja paska osuu tuulettimeen huonon johtamisen takia. TAAS!