Sen verran jäi vielä sanomatta, että pidin tätä jenkkiläisenä versiona kesäharjoitusturnauksesta jo etukäteen. Sellaisena jota on kiva katsella ja on mukava menestyä, mutta ei sillä ole mitään arvoa turnauksena. Maajoukkueen omana pitsiturnauksena tai TampereCuppina, sillä erotuksella, että niillä alkaa kohta olla jo perinteitä. Toisin kuin MM- tai Olympiakisoina jatkuvuuskin Canada Cuppina on lähinnä vitsi. Kaukana ollaan niistä Neuvostoliiton ja Kanadan pelaamista tosikoitoksista, joissa kirjaimellisesti oli veren makua kentällä ja sodittiin kaukalossa myös poliittisen järjestelmän nimissä. Kukaan ei oikein tiedä pelataanko jotain tällaista WC turnausta tai ollaan pelaamatta tulevaisuudessa miten, missä tai milloin. Yhtä hyvin parin vuoden päästä pelataan jotain Miller Cuppia heinäkuussa tai sitten sopivalla NHL tauolla, jossa on mukana Meksiko ja Japani tai muut jotka ovat taloudellisesti kyllin kiinnostavia. Sellaisia joilla on jotain markkina-arvoa niin kuin vaikkapa B-sarjamaa Saksalla. Tai sitten ei pelata, kukaan ei tiedä eikä oikein kiinnostakaan.
Mielipiteelläni ei ole eikä tule olemaan mitään tekemistä suomalaisten menestyksen kanssa. Itse asiassa jäin miettimään, että voitto olisi ehkä tuntunut jo jossain ja olisin ainakin joutunut funtsimaan uudestaan. Not. Kansan mielipide näyttää täällä lajifanaatikkojen puolella olevan varsin yksipuolinen, olen pari sivua ollut vähemmistössä. Jos ajatellaan vähän laajemmin suomalaisia, niin olisiko kansa rynnännyt voiton jälkeen torille? Varmaan jos joku olisi todella nähnyt vaivaa ja organisoinut tilaisuuden. Näen jo kuvat Iltalehdessä syyskuiselta Kauppatorilta. Olisiko tullut samanlaista spontaania juhlimista kuin MM-kullan kanssa, ehkä, ei kyllä vaikuttanut ollenkaan siltä. Aika hiljaista oli hopean jälkeen ja muutenkin. Hehkutus veikkaajia ja iltalehtiä lukuun ottamatta jäi vähälle, SM-liigakausi oli kohta alkamassa. Tosin matsin ajankohtakin oli luonnollisesti valittu suurimman maksavan yleisön mukaan eli sunnuntaille Pohjois-Amerikkaan. Kansa ei oikein osannut pesiskauden huipennuksen yhteydessä toipuessaan Ruotsiottelun huumasta nähdä jääkiekon harjoitusturnauksella arvoa maanantaina aamuyöllä. Moni oli menossa maanantaina töihin, joten matsikin jäi katsomatta. Jos olisi pelattu MM-kullasta, olisi duunipaikoilla ollut 100% varmuudella paljon väsyneempää jengiä. Turnauksella oli heikot perusteet ja se oli läpikaupallista hörhöilyä harjoituskaudella, toki nimellisesti hyvillä roostereilla.
Tuo roostereiden vahvuus on muuten hieno keskustelun aihe, että onko parhaat siellä tai parhaat siellä. Miten helvetissä senkin nyt sitten mittaa. Se joukkue jonka maa saa jalkeille on paras, jonka maa saa jalkeille. Ei se sen kummempaa ole. Jos jotkut pelaajat eivät ole mukana, niin sitten he eivät ole. Ovatpa he sitten mieluimmin vaihtamassa vaippoja, pitämässä mammaa kädestä kun ei kauden aikana ehtinyt, pelaamassa jotain sarja matseja, joukkueen peruttelevaan jarruketjupeliin sopimattomia tai loukkaantuneena.
Tämä suomalaisen itsetunnon pohtiminen on tosi mielenkiintoista. Ehkä sen ei pitäisi olla tämän ketjun aihe, vaikka se näyttää nyt olevan. Se on selvästi ongelma, koska niin moni tahtoo puhua siitä ja selittää asiaa automaattisesti jonkinlaisena itsetuntokysymyksenä tai ilkeilynä. Meillä varmaan sitten on todella heikko kansallinen itsetunto, kun se tässäkin jotenkin paistaa läpi. Näyttää siltä, että jotkut ottavat oikein henkilökohtaisesti, kun kaikki eivät olekaan ihastuneita ja talvisodan hengessä ole samaa konsensusmieltä. Ilkiöt syöpäläiset. Voin luvata, että suuremmissa maissa on vielä enemmän mielipiteitä. Vaikka kyllähän suomestakin löytyy ihmisiä, joille jääkiekko on täysin yhdentekevää. Lauseet joissa viitataan suomalaiset sitä tai tätä olivat erityisen liikkisiä. Jos yhtään lohduttaa, niin englantilaisilla on lähes yhtä heikko itsetunto, erityisesti työväenluokassa pienemmissä teollisuuskaupungeissa paikallisissa kotkissa ja poreissa. Ei heikko itsetunto ole vain meidän yksinoikeus.
Noin. Siihen loppui mun keskustelu WC:stä, kuten sanottua ei oikein jaksaisi näin turhasta aiheesta enää. Kaikki alkoi siitä, että asemastaan vieraantuneen Summasen kaipaaminen WC:n menestyksen takia on turhaa ja siihen on oikeastaan aika hyvä päättää. Turhaa on. On satoja valmentajia, jotka osaavat kerätä ja motivoida paremman joukkueen suomalaisesta materiaalista kuin tänä ja viime keväänä surkeasti menneissä MM-kisoissa. Heti tulee mieleen pari hyvää ehdokasta jortikasta, heikkilöihin, jalosiin ja aina on ässänä hihassa Suomen ehkä suurimman menestyksen tuonut meidän oma Pena ”Pentti” Matikainen. Hannu Aravirran kaipaamisen ymmärtäisin paljon paremmin, hänellä sentään oli esittää jotain menestystäkin. Oikeastaan taidan kaivata Aravirtaa maajoukkuevalmentajaksi ainakin jos vaihtoehtona on tämä nykyinen dufvailu. Yhtä hyvin uskon, että voi löytyä vielä sen pikkaisen verran parempi sellainen lite bättre, sellainen joka saa hienot sijoitukset ja MM-hopeat muutettua kullaksi …