Ai jumbe, olisi ollut kyllä suuri kunnia lillua kaikkine homohousuineni jossain porealtaassa ja havahtua siihen, kun yhtäkkiä uimahallin kovaäänisistä alkaisi pauhata ehta Volksmusik ja Herr Scholl "Saksan väreissä olevat Schwarz-Rot-Gold uimahousut" yllään alkaisi lähestyä kavereineen. Keskellä Herr Scholl ja laidoilla Oberstumbanbadhausfuhrerit, eli Stockmannin muovipussivastaava ja Matti Espoosta. Jo se näky saisi porealtaan veden värjäytymään keltaiseksi ja mielessä ja vähän muuallakin jyskyttäisi ajatus ja vähän muutakin, että miten pääsisi tilanteesta kunniallisesti pois. Aika pysähtyy. Silmissä välkkyy surkea ja tavoitteeton läskin fägärin elämä, sekä mustavalkofilmit salamasodasta ja Länsi-Saksan kylpylöistä. Gestapon kuulustelumetodit vaikuttavat gallup-kyselyiltä sen rinnalla, kun Herr Scholl vaatii saada tietää, että istuitko housuinesi nurmikolla ja aiotko mennä ne päällä saunaan? Poreallas täynnä kusta, mahaläskit homohousujen päällä ja kasvoilla syvä puna, joka jo itsessään on merkki demariudesta koitan sopertaa jotain, mutta parasta on vain poistua häpeissään pesutilojen puolelle, jonne Herr Scholl saapuu henkilökohtaisesti tarkistamaan, että im den arsch es ist nicht ein homohousut, eli saunaan mennään kerrankin siinä asussa, missä Luoja meidät tähän maailmaan toi. Kaiken tämän lisäksi päälle lyö vielä peniskateus, kun Saksan virallisten speedojen alta pyrkii esiin todellinen V-raketti, Herr Schlong, joka jo Lostarissa herätti kauhunsekaista ihailua. "Nautin" löylyistä alalauteella ja jätän ylälauteet suosiolla ranta/beach/saunaelämän todellisille kuninkaille. Se olkoon paikkani siihen asti, kunnes elämän suuri vihta pieksee minusta ulos kaiken demariuden ja olen valmis ottamaan ensimmäisiä askeleita voittajien joukkoon.