Olen taas opetellut käyttämään pitkän ajan jälkeen rannekelloa. Ranteessa killuu Seiko Sport 100 7A38. Ihan peruskamaa jostain 80-luvulta.
Välillä tuntuu että pitäisikö lähteä hifistelemään ja panostamaan kelloon mutta sitten pää taas sanoo että laitappa rahat jonnekkin järkevämpään. Tässä ihmettelinkin että miksi ja miten porukka noita tonnien kelloja on itselleen perustellut.
Paljon helpommin kuin vaikka uuden Audin/Volvon/ym hankitaa kuten jotkut täällä autoiluketjussa tekevät. Tai minkä tahansa muun hyödykkeen hankintaa.
Laadukasta kelloa voi käyttää joka päivä, kello on esteettisesti miellyttävä, kellon arvo ei juuri alene, jos hyvän kaupan tehnyt se vain kasvaa, kellon voi jättää perinnöksi jos niin haluaa ja silti se tikittää aina vain.
Muutaman vuoden käytetty laatukello ja vähän käytetty vene. Molemmat pitävät aika hyvin arvonsa vaikka niitä käyttää.
Oman kellokokoelmani arvoa en viitsi kertoa, mutta jos miettisin niitä vaikka vain sijoituksina niin melkoisen tuoton, verovapaasti!, olen niille saanut. Jos nyt myisin ne olisi tuotto jossain 35-40% hujakoilla.
Toisaalta, mitä minkään esineiden keräilijä itselleen niiden tarpeellisuudesta perustelee? Tunnen ihmisiä jotka ovat käyttäneet kymmeniä tuhansia esim tauluihin. Ei sekään minulle oikein aukene, mutta makunsa kullakin.
Sitten tietysti irtain raha. Jos raha olisi tiukassa, totta kai rahat laitettaisiin välttämömyyksiin ym, ehkä saattasin myydä kokoelman ja jättää yhden kellon enkä miettisi uuden ostoa ennen kuin siihen tarvittava raha, olisi ns sitä irtainta rahaa.
Olen ennenkin sanonut että hyvän kellon saa parilla sadalla, erittäin hyvään pitää sitten jo laittaa muutamia tonneja.
Seiko mekaanisella automaattikoneistalla kustantaa 100-300€ ja siinä on hinta/laatu kohdallaan, jos haluaa vain hyvän, kestävän käyttökellon.