Pyeongchang 2018 – (ampuma)hiihto

[Biath]

Tässä vaiheessa on hyvä nostaa teemoja, joita palsta on pitänyt mainitsemisen arvoisena Kaisa Mäkäräisestä Korean olympialaisten keskusteluissa.

Nimimerkki @Barnes: Arvokisoissa sairasteleva Mäkäräinen on keksinyt kaiken, huijannut kertakaikkiaan. Tämä maininta oli mielestäni kaikkein halveksivin kaikista: se tarkoittaa, että kirjoittaja pitää Kaisaa täysin moraalittomana ja epärehellisenä urheilijana. Itselleni tuo kommentti helpotti johtopäätöksen tekemistä kirjoittajasta.

Kaisa Mäkäräinen on todennäköisin dopingin käyttäjä. Ilman minkäänlaisia todisteita osa kirjoittajista on valmis väittämään näin. Heitä taisi olla useampia.

Kaisa Mäkäräisen arvokisasuorituksien epäonnistumisen syynä on hermojen menettäminen. Tätä hokemaa on käytetty aina kun menestystä ei ole tullut. Se toki voi olla syy joihinkin epäonnistumisiin, mutta on liian yksinkertaistettu selitys. Vaikka faktojakin on esillä, moni laukoo samaa kuin ennenkin: hermot. Ei yritetä edes analysoida kisaa. Yksinkertainen ratkaisu sopii yksinkertaisesti ajatteleville. Tämä teema oli myös useiden kirjoittajien suosiossa.

Selittely on mainittu Kaisa Mäkäräisen ikäväksi piirteeksi. Joku voisi sanoa, että Kaisa vastaa kun kysytään. Nykysisin yhä vähemmän saadaan tietoa suksien luistosta, ja tuuliolosuhteetkin jäävät joskus mainitsematta, koska sitä pidetään selittelynä. Onneksi ainakin näissä kisoissa saatiin mitattua faktaakin, ja ne osoittivat tuuliolot sekä numeerisesti että suunnan osalta.

Sitten on se kaikkein hankalin asia: Kaisan hiihtovauhti suhteessa maastohiihtäjiin. Näissä kisoissa siihen ei ole tarvinnut niin paljon ladata, koska viestipelkoa ei ole ollut ja muutenkin sairaus näytti vieneen terävimmän vauhdin: Kaisa on vain siedettävän hyvä, ei niin vaarallinen kuin ennen kisoja.

 

[Pipolätkä]

Tässä vaiheessa on hyvä nostaa teemoja, joita palsta on pitänyt mainitsemisen arvoisena Kaisa Mäkäräisestä Korean olympialaisten keskusteluissa.

Nimimerkki @Barnes: Arvokisoissa sairasteleva Mäkäräinen on keksinyt kaiken, huijannut kertakaikkiaan. Tämä maininta oli mielestäni kaikkein halveksivin kaikista: se tarkoittaa, että kirjoittaja pitää Kaisaa täysin moraalittomana ja epärehellisenä urheilijana. Itselleni tuo kommentti helpotti johtopäätöksen tekemistä kirjoittajasta.

Kaisa Mäkäräinen on todennäköisin dopingin käyttäjä. Ilman minkäänlaisia todisteita osa kirjoittajista on valmis väittämään näin. Heitä taisi olla useampia.

Jos näin pahasti pahoittaa mielensä keskustelusta niin kannattaa ehkä pysyä poissa täältä. Voit vaikka mennä pitämään Kaisan fanisivuja - Siellä ei kukaan kritisoi Kaisaa.

Kaisa Mäkäräisen arvokisasuorituksien epäonnistumisen syynä on hermojen menettäminen. Tätä hokemaa on käytetty aina kun menestystä ei ole tullut. Se toki voi olla syy joihinkin epäonnistumisiin, mutta on liian yksinkertaistettu selitys. Vaikka faktojakin on esillä, moni laukoo samaa kuin ennenkin: hermot. Ei yritetä edes analysoida kisaa. Yksinkertainen ratkaisu sopii yksinkertaisesti ajatteleville. Tämä teema oli myös useiden kirjoittajien suosiossa.

Annappas sitten omat analyysit tästä miksi Kaisa ei olympialaisissa pärjää? Onko mahdollista, että aina on: huono tuuri, huonot olosuhteet, huonot tuulet, sairaus, keskiarvot jne. Ei tietenkään mihinkään ole yksinkertaista selitystä, mutta onhan tuo nyt silti kummallista kun aina olympialaisiin sattuu nämä kömmähdykset.

Selittely on mainittu Kaisa Mäkäräisen ikäväksi piirteeksi. Joku voisi sanoa, että Kaisa vastaa kun kysytään.

Tästä olen kanssasi samaa mieltä. En itsekkään urheilijana vastaisi ikinä kysymyksiin, jotka koskevat olosuhteita tai varusteita.. esim. "oliko huono suksi?" "Ei nyt huono, mutta ei hyväkään" . Seuraavaksi lukee jossain nettilehden etusivulla isolla "URHEILIJA XXX KERTOO: SUKSET PILASIVAT KISANI".

 

[Roger Moore]

Annappas sitten omat analyysit tästä miksi Kaisa ei olympialaisissa pärjää? Onko mahdollista, että aina on: huono tuuri, huonot olosuhteet, huonot tuulet, sairaus, keskiarvot jne. Ei tietenkään mihinkään ole yksinkertaista selitystä, mutta onhan tuo nyt silti kummallista kun aina olympialaisiin sattuu nämä kömmähdykset.

Niin, kyllähän se ikävä fakta kieltämättä on että Mäkäräinen on nyt sössinyt kahdet olympialaiset peräkkäin, ei sitä voi oikein selittelemällä muuksi muuttaa. Kahdeksan lähtöä joissa kaikissa oltiin loppujen lopuksi kaukana mitalista, hankala tuota nyt on selitellä millään "ampui omalla tasollaan" jne., kyllä tuon voi sanoa olevan jo pieni trendi. Tähän kun yhdistää vielä samalta väliltä MM-kisojen lähdöt ja miettii että tuloksena on kolme pronssimitalia, niin viimeisimmät 20 arvokisastarttia ovat siis tuoneet yhteensä kolme MM-pronssia. Samalle välille mahtuu kuitenkin aika monta maailmancupin osakilpailuvoittoa ja palkintopallisijoitusta, kun huonoin MC:n kokonaissijoitus on ollut tuolla välillä neljäs.

En minäkään tiedä mistä se Mäkäräisen kohdalla johtuu, mutta kyllä Mäkäräinen siitä omasta parhaasta tasosaan olympialasissa ja usein MM-kisoissakin jää. Ja nimenomaan arvokisoissa pitää saavuttaa se paras taso, ei suinkaan suorittamista millään omalla normaalitasolla top 10:ssä.

 

[Fullhazard]

Kaisa Mäkäräisen arvokisasuorituksien epäonnistumisen syynä on hermojen menettäminen. Tätä hokemaa on käytetty aina kun menestystä ei ole tullut. Se toki voi olla syy joihinkin epäonnistumisiin, mutta on liian yksinkertaistettu selitys. Vaikka faktojakin on esillä, moni laukoo samaa kuin ennenkin: hermot. Ei yritetä edes analysoida kisaa. Yksinkertainen ratkaisu sopii yksinkertaisesti ajatteleville. Tämä teema oli myös useiden kirjoittajien suosiossa.

Mun mielestä on turha syyttää Kaisaa hermojen kestämättömyydestä näissä kisoissa. Pikakilpailun ja takaa-ajon tuulioloille ei voinut juuri mitään. Jos lasketaan normaalimatka ja yhteislähtökisa yhteen, Kaisan ammunta oli keskivertoa parempaa kuin tällä kaudella. Se mikä minua enemmän ihmetyttää on se, ettei Kaisa ole kertaakaan saanut olympialaisissa "nappihiihtoa" aikaan 11 startissa henkilökohtaisilla matkoilla.

Ja kyllä minä itse arvostan Kaisaa todella korkealle urheilijana, vaikka olen hänestä negatiiviseen sävyyn puhunutkin.

 

[Turha Kaukalo]

Ei se tee ihmistä hulluksi, jos hermot eivät aina pidä. Tämä näin sivuhuomiona.

 

[Oldtimer]

Ampumahiihtoliitto ei hakenut valtionavustusta ajoissa – päävalmentaja kuuli neljännesmiljoonan menetyksestä Yle Urheilulta | Yle Urheilu | yle.fi
Itkeäkkö vai nauraa!!!!

 

[SamSal]

Toiminnanjohtaja todennäköisesti jatkaa pestissään niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
E: Jaa edeltäjä oli jättänyt hommat tekemättä.

 

[Derksen]

Jos lasketaan normaalimatka ja yhteislähtökisa yhteen, Kaisan ammunta oli keskivertoa parempaa kuin tällä kaudella.

Näin taitaa olla ja tässä tullaan siihen, mitä aiemmin otin esille. Se, mikä riittää cupissa podium-sijoitukseen, ei olympialaisissa siihen usein riitä. Otetaan nyt vaikka tuo yhteislähtö. Kyllä kai cupissa Kaisa olisi tuolla ammunnalla ollut kolmen joukossa aika monta kertaa kymmenestä? Ja jopa sillä hiihdollakin, mutta mielestäni hiihtovauhtiin liittyvä keskustelu voidaan pitkälti erottaa siitä, kun arvioidaan nimenomaan Kaisan henkisiä ominaisuuksia pärjätä arvokisoissa.

 

[Hiihtofani]

Nyt on alkaneet parisprinttispekulaatiot. Kävi niin kuin ennakoin. Kerttu Niskanen jättää kisan väliin ja haluaa keskittyä 30km:lle. Nyt on viimeinen mahdollisuus tehdä historiaa ja 70-luvulla syntyneen urheilijan saavuttaa olympiamitali. Puhumme Riitta-Liisa Roposesta.

 

[KemmiK]

Mari Laukkanen on oikea valinta pariviestiin. Ei ole omassa huippukunnossaan mutta oikeastaan kukaan muu ei ole edes hyvä vaihtoehto Kepan keskittyessä 30km:lle.

 

[Taitopelaaja]

Näin taitaa olla ja tässä tullaan siihen, mitä aiemmin otin esille. Se, mikä riittää cupissa podium-sijoitukseen, ei olympialaisissa siihen usein riitä. Otetaan nyt vaikka tuo yhteislähtö. Kyllä kai cupissa Kaisa olisi tuolla ammunnalla ollut kolmen joukossa aika monta kertaa kymmenestä? Ja jopa sillä hiihdollakin, mutta mielestäni hiihtovauhtiin liittyvä keskustelu voidaan pitkälti erottaa siitä, kun arvioidaan nimenomaan Kaisan henkisiä ominaisuuksia pärjätä arvokisoissa.

Tässä tullaan siihen, että näyttää vahvasti siltä, että Kaisan kohdalla koko kauteen panostaminen on syönyt arvokisamenestystä. Siinä missä Kaisan taso maksimissaan pysyy ennallaan maailmancupiin nähden, niin moni muu kärkinimi hioo kuntonsa vielä pykälää paremmaksi. Sen lisäksi kärjen tuntumassa olevat hiihtäjät ajoittavat kuntonsa arvokisoihin, jolloin Mäkäräisen perushiihto ei riitä kompensoinaan ammunnan puutoksia.

Edellä mainitsemani seikka saattaa myös ajoittain ajaa siihen, että paineet kasvavat koska Kaisan pitää ikään kuin ylittää kuntonsa saadakseen mitalin. Tulee lisää paineita, kun perushiihto ei yksinkertaisesti riitä. En siis väitä, että hänellä pää hajoaisi aina arvokisoissa, mutta joissain kilpailuissa näinkin varmasti on käynyt.

Maastohiihdon puolella samanlaisia ilmiöitähän on koettu esimerkiksi viime kausina Sundbyn ja tällä kaudella Heidi Wengin kohdalla. On hyvin haastavaa olla koko kausi priimakunnossa ja samalla taistella arvokisavoitoista.

Harmi sinänsä, että Kaisan olympiamitalit taitavat jäädä ikuisiksi haaveiksi. Hän on 2010-luvulla ollut kuitenkin yksi parhaista ampumahiihtäjistä, joten myös olympiamenestystä olisi mieluusti hänelle suonut.

 

[Roger Moore]

Mari Laukkanen on oikea valinta pariviestiin. Ei ole omassa huippukunnossaan mutta oikeastaan kukaan muu ei ole edes vaihtoehto Kepan keskittyessä 30km:lle.

Eikai se Laukkanen voi osallistua? Tai ainakin näin olen ymmärtänyt että ei voi kahteen eri lajiin osallistua kun on ampumahiihdossa mukana.

 

[KemmiK]

Eikai se Laukkanen voi osallistua? Tai ainakin näin olen ymmärtänyt että ei voi kahteen eri lajiin osallistua kun on ampumahiihdossa mukana.

Laukkanen saa osallistua jos valitaan. Mäkäräisellä ei ole tarpeeksi fis-pisteitä, joten hänellä ei ole edes mahdollista osallistua. Aikataulukin mahdollistaa Laukkasen osallistumisen.

 

[Tombe76]

Eikai se Laukkanen voi osallistua? Tai ainakin näin olen ymmärtänyt että ei voi kahteen eri lajiin osallistua kun on ampumahiihdossa mukana.

Toki voi. Esimerkkinä vaikka Lars Berger, joka kisasi Vancouverin Olympialaisissa ampumahiihdossa mutta mitali tuli miesten 4×10km hiihdossa, ilman asetta.

 

[Roger Moore]

Laukkanen saa osallistua jos valitaan. Mäkäräisellä ei ole tarpeeksi fis-pisteitä, joten hänellä ei ole edes mahdollista osallistua. Aikataulukin mahdollistaa Laukkasen osallistumisen.

Toki voi. Esimerkkinä vaikka Lars Berger, joka kisasi Vancouverin Olympialaisissa ampumahiihdossa mutta mitali tuli miesten 4×10km hiihdossa, ilman asetta.

Seison korjattuna, sekoitin tosiaan tuohon Mäkäräiseen kun näin jonkun jutun että sääntöpykälät estää osallistumisen mutta se on siis juurikin tuo FIS-pisteiden määrä mikä estää osallistumisen.

 

[Derksen]

Hyvää spekulointia @Taitopelaaja, olen samaa mieltä. Paradoksaalisesti voisi lisäksi ajatella niin, että jos Kaisa keskittyisikin arvokisoihin maailmancupin kustannuksella, voisi sekin toisaalta lisätä paineita onnistua sitten niissä arvokisastarteissa eli ei ehkä toimisi sekään ratkaisu.

 

[Barnes]

Kyllä Laukkanen hiihtää parisprintin. Kova savotta hänellä ja Kristalla on edessä, sillä Suomi on lähtökohtaisesti noin viidenneksi kovin. Ruotsi ja Norja ratkovat kullan, Venäjä, USA ja Suomi taistelevat pronssista, siinä lähtökohta.

Laukkaselle kyllä mitalin soisi kaikkien niiden pettymysten jälkeen, mutta eipä taida aika olla siihen kypsä.

 

[Hiihtofani]

Eikai se Laukkanen voi osallistua? Tai ainakin näin olen ymmärtänyt että ei voi kahteen eri lajiin osallistua kun on ampumahiihdossa mukana.

Kyllä se voi, mutta ainoa mahdollisuus Suomella on saada mitali on Riitta-Liisa Roponen. Hänellä on sellainen potentiaali. Hän on tämän matkan MM ja MM kakkonen. Ei ole ihan siinä kunnossa, mutta parempi kuin Mari Laukkanen, joka jäi ampumahiihdon 7,5km sprintissä jotain yli minuutin nopeamalle Domralle. Ei tuolla kunnolla ole mitään mahdollisuuksia.

 

[Hiihtofani]

Tässä on suuren draaman ainekset. Mitä jos Riitta-Liisa Roponen onnistuu parisprintissä ja tulee mitali?

 

[Taitopelaaja]

Hyvää spekulointia @Taitopelaaja, olen samaa mieltä. Paradoksaalisesti voisi lisäksi ajatella niin, että jos Kaisa keskittyisikin arvokisoihin maailmancupin kustannuksella, voisi sekin toisaalta lisätä paineita onnistua sitten niissä arvokisastarteissa eli ei ehkä toimisi sekään ratkaisu.

Juu ja nythän emme tarkalleen tiedä, mikä Mäkäräisen panostus mihinkin on ja miten esimerkiksi harjoituskalenteri on luotu. Hyvä menestys kauden alusta loppuun kuitenkin kielii siitä, että heti kauden avaukseen on myös panostettu koko 2010-luku.

Olisi mielenkiintoista nähdä, miten maailmancup-menestykselle kävisi jos panostus olisi lähes täysin arvokisoissa. Jotenkin sellainen kutina, että Kaisan perustaso on kuitenkin niin vahva, että ei tälläkään tavalla mistään jämäsijoista taisteltaisi maailmancup-kiertueella. Ehkä ongelmana on myös se, että Mäkäräinen kiertää kaikki kilpailut ja matkustelua tulee myös valtavasti. Toki kovia kilpailuja aina tarvitaan ja ne ovat samalla myös kovia harjoituksia, mutta ilman muuta se altistaa myös sairasteluille ja kausiväsymykselle.

Hassua sinänsä, että kun näinkin huikeasta urheilijasta on kyse, niin usein muistetaan vain ne olympiamitalien puutokset ja vastaavat. Vaikka rinnalla on kasa maailmancupin osakilpailuvoittoja ja monta vuotta putkeen taistelua maailmancupin kokonaiskilpailun kärkisijoista. Samahan se on Janne Ahosella ja Hannu Mannisella. Etenkin Hannun kohdalla käsittämätön maailmancup-menestys hautautuu aina arvokisojen alisuorittamisen alle. Samppa Lajusen Salt Laken Cityn kultamitalit nousee edelle, vaikka kokonaisuutena Mannisella on selkeästi vahvempi ura. Johtuen osin myös siitä, että Lajunen lopetti todella nuorena uransa.

 

[Roger Moore]

Hassua sinänsä, että kun näinkin huikeasta urheilijasta on kyse, niin usein muistetaan vain ne olympiamitalien puutokset ja vastaavat. Vaikka rinnalla on kasa maailmancupin osakilpailuvoittoja ja monta vuotta putkeen taistelua maailmancupin kokonaiskilpailun kärkisijoista. Samahan se on Janne Ahosella ja Hannu Mannisella.

Kyllähän Ahonen muistetaan viidestä mäkiviikon voitosta ja kahdesta henkilökohtaisesta maailmanmestaruudesta sekä parista himmeämmästä MM-mitalista, ja vasta sen jälkeen mietitään niitä maailmancupin voittoja. Kyllä Hannu Manninen näistä kahdesta on se kenet muistetaan arvokisojen epäonnistujana, vaikka toki hänkin sitten lopulta sen maailmanmestaruuden onnistui kairaamaan ja olihan Manninen aina tärkeä osa joukkuekisoja.

Samppa Lajusen Salt Laken Cityn kultamitalit nousee edelle, vaikka kokonaisuutena Mannisella on selkeästi vahvempi ura. Johtuen osin myös siitä, että Lajunen lopetti todella nuorena uransa.

No ei se nyt johdu mitenkään "osin" siitä vaan ihan täysin siitä että Lajunen lopetti 24-vuotiaana. Mitenkään "selkeästi vahvempi" tuo Mannisen ura ei kuitenkaan millään ole, Lajusellakin kuitenkin on se kaksi maailmancupin kokonaiskisan voittoa ja kahdesti ollit kokonaiskisan toinen, ja yhteensä 20 kappaletta löytyy MC-osakilpailuvoittoja. Ura oli niin lyhyt ja sinä aikana voitti kaiken mahdollisen lukuunottamatta henk. koht. MM-kultaa. Lajunen kuitenkin saavutti ihan kaiken saman Manninenkin kerkesi saavuttaa + paljon vielä enemmän ja lyhyemmässä ajassa.

 

[Taitopelaaja]

Kyllähän Ahonen muistetaan viidestä mäkiviikon voitosta ja kahdesta henkilökohtaisesta maailmanmestaruudesta sekä parista himmeämmästä MM-mitalista, ja vasta sen jälkeen mietitään niitä maailmancupin voittoja. Kyllä Hannu Manninen näistä kahdesta on se kenet muistetaan arvokisojen epäonnistujana, vaikka toki hänkin sitten lopulta sen maailmanmestaruuden onnistui kairaamaan ja olihan Manninen aina tärkeä osa joukkuekisoja.


No ei se nyt johdu mitenkään "osin" siitä vaan ihan täysin siitä että Lajunen lopetti 24-vuotiaana. Mitenkään "selkeästi vahvempi" tuo Mannisen ura ei kuitenkaan millään ole, Lajusellakin kuitenkin on se kaksi maailmancupin kokonaiskisan voittoa ja kahdesti ollit kokonaiskisan toinen, ja yhteensä 20 kappaletta löytyy MC-osakilpailuvoittoja. Ura oli niin lyhyt ja sinä aikana voitti kaiken mahdollisen lukuunottamatta henk. koht. MM-kultaa. Lajunen kuitenkin saavutti ihan kaiken saman Manninenkin kerkesi saavuttaa + paljon vielä enemmän ja lyhyemmässä ajassa.

En tarkoittanut, ettei Ahosta muusta muistettaisi, vaan että noinkin älytön ura, mutta ne olympiamitalit (niiden puute) tuo sen pienen särön. En missään nimessä tarkoittanut, että Janne tunnetaan arvokisojen epäonnistujana.

Mannisen "selkeästi vahvemmalla" kokonaisuudella tarkoitan niin paljon pidemmälle ulottuvaa uraa. Hän on ollut kuitenkin aikamoinen pioneeri lajilleen. Manninen oli yli vuosikymmenen ajan aina mitalisuosikki arvokisoihin, vaikka niissä epäonnistuikin. Tarkoitus ei ollut siis vertailla saavutuksia Lajuseen. Samppa Lajunen voitti lyhyellä urallaan uskomattoman paljon. Jos ura olisi jatkunut esimerkiksi 30-vuotiaaksi, niin en uskalla edes kuvitella mitalimääriä.

 

[Roger Moore]

En tarkoittanut, ettei Ahosta muusta muistettaisi, vaan että noinkin älytön ura, mutta ne olympiamitalit (niiden puute) tuo sen pienen särön. En missään nimessä tarkoittanut, että Janne tunnetaan arvokisojen epäonnistujana.

Näinhän se on ja hyvä tarkennus. Ahosella ainoa särö siinä menestyksessä on se puuttuva henkilökohtainen olympiamitali, vaikka on muissa arvokisoissa ja mäkiviikolla menestynyt aina eri olympiadien aikana. Manninen taas tuntui ihan oikeasti onnistuvan ihan missä tahansa muualla mutta ei koskaan arvokisoissa, ja Mäkäräinenkin on niiden viimeisten MM-pronssien saavuttamiseen vaatinut aina sen useamman yrityksen. Ja onhan ampumahiihdossa "helpompi" niitä mitaleita voittaa kun joka vuosi on arvokisat.

Mannisen "selkeästi vahvemmalla" kokonaisuudella tarkoitan niin paljon pidemmälle ulottuvaa uraa. Hän on ollut kuitenkin aikamoinen pioneeri lajilleen. Manninen oli yli vuosikymmenen ajan aina mitalisuosikki arvokisoihin, vaikka niissä epäonnistuikin. Tarkoitus ei ollut siis vertailla saavutuksia Lajuseen. Samppa Lajunen voitti lyhyellä urallaan uskomattoman paljon. Jos ura olisi jatkunut esimerkiksi 30-vuotiaaksi, niin en uskalla edes kuvitella mitalimääriä.

Totta joo, vaikka toki samalla tavalla se Lajunenkin oli pioneeri kun kisaili kuitenkin pitkään yhdessä Mannisen kanssa ja oikeastaan ainoastaan kaudella 2003-04 Manninen oli Lajusta parempi, kun Lajunen kisasi viimeistä kauttaan ja koko kauden ideana oli lähinnä kerätä rahaa tulevia opintoja sun muita ajatellen. Muistan Lajusen todenneen itsekin tämän joskus, että tuo viimeisin kausi kisattiin ihan puhtaasti rahallisista syistä ja oli lopulta cupin kolmas.

Hyvä että se Manninenkin lopulta sen maailmanmestaruuden voitti koska se ainakin tietyllä tavalla lopetti sitä lällättelyä, kertoo myös siitä että sitkeys palkitaan kun riittävästi jaksaa yrittää. Ja toki pitää muistaa myös Mannisen asema joukkuekisoissa, väitän kuitenkin että kyllä Suomen yhdistetyn joukkueella oli keskimäärin paremmat mahdollisuudet taistella joukkuemitaleista Mannisen kanssa kuin ilman Mannista. Ihan järjettömän kovahan se Suomen yhdistetyn joukkue oli tuossa 2000-luvun alussa.

 

[Barnes]

Olisi ollut kiva nähdä, mihin Hannu olisi päässytkään, jos ei olisi ensimmäistä kertaa lopettanut. Nimittäin Sapporon myötä Manninen oli karistanut arvokisapeikon harteiltaan, mitä hän näytti venymällä Vancouverissa puoliammattilaisena neljänneksi. Vancouverin Mannisesta ei voinut puhua samassa lauseessa sen Hannun kanssa, joka voitti neljä maailmancupia, eli todella kovasta tempusta oli kyse, vaikka mitali jäikin uupumaan.

Hiihdosta sen verran, että tässä pientä välistatistiikkaa yksilömitalistien ja Tour de Skin yhteydestä. Tourin kiertäneet boldattuja:

Naiset: Charlotte Kalla, Marit Björgen, Ragnhild Haga, Krista Pärmäkoski, Julia Belorukova, Maiken Caspersen Falla (keskeytti kiertueen kun jäljellä oli kaksi kisaa) ja Stina Nilsson.

Miehet: Simen Hegstad Kruger, Hans Christer Holund, Martin Johnsrud Sundby, Johannes Hösflot Kläbo, Federico Pellegrino, Aleksander Bolshunov, Dario Cologna ja Denis Spitsov.

 

[aceman81]

Tässä tullaan siihen, että näyttää vahvasti siltä, että Kaisan kohdalla koko kauteen panostaminen on syönyt arvokisamenestystä. Siinä missä Kaisan taso maksimissaan pysyy ennallaan maailmancupiin nähden, niin moni muu kärkinimi hioo kuntonsa vielä pykälää paremmaksi. Sen lisäksi kärjen tuntumassa olevat hiihtäjät ajoittavat kuntonsa arvokisoihin, jolloin Mäkäräisen perushiihto ei riitä kompensoinaan ammunnan puutoksia.

Maastohiihdon puolella samanlaisia ilmiöitähän on koettu esimerkiksi viime kausina Sundbyn ja tällä kaudella Heidi Wengin kohdalla. On hyvin haastavaa olla koko kausi priimakunnossa ja samalla taistella arvokisavoitoista.

Kukin rakentaa uraansa haluamallaan tavalla, mc-kärjessä taistelevalle on ymmärrettävää haluta kisata pisteistä ja olympiamenestymättömyys ei lopulta voi olla liiallinen painolasti. Paitsi ettei jää historiaan suurena voittajana/arvokisamenestyjänä.

Siltikin, jollain tavalla kunnioitan paljon tapaa jolla Iivo Niskanen toteutti viime kautta, ja onnistui vielä, piru vie. Laittaa kotikisat ja peräti yksi 15 km väliaikalähtö uran päätavoitteeks. Viittä vaille mennä ja pyyhkästä uran toinen arvokisaparisprintti kotiin, nousu tuosta rytäkästä ja muutama päivä myöhemmin se henkilökohtainen kulta vakuuttavalla tavalla.

Jos arvokisavoitosta haluaa kamppailla, saattaa joskus joutua tekemään kompromisseja. Tai laittaa panosta harvempien korttien varaan.