Taas alkaa se joka keväinen rumba ja puhuminen karsinnoista. Tuskin mitään oikeita karsintoja saadaan taaskaan aikaan, koska pienimmät seurat pelkäävät aitoa kilpailua. Silloinhan he joutuisivat oikeasti kehittämään toimintaansa ja siinä monien kyvyt loppuu kesken. Parempi siis estää nousu vaan liian kovilla kriteereillä joita mestiksessä ollessa on mahdoton saavuttaa.
Vaasan veri ei vapise. Ootte te hassuja: ensin porataan, kun kaikki on perseestä ja sitten kun kehitystä tapahtuu, porataan, kun kaikki on perseestä. Teidän mielestä kaikki on varmaan aina perseestä.
Itse toivotan karsinnat tervetulleeksi takaisin! Toivon, että järkevä systeemi löytyy, jotta toimintaedellytykset nousevalle ja putoavalle seuralle pystytään takaamaan. Putoaminenhan tarkoittaisi auttamattomasti tulojen romahtamista ja siten yhtiön osakkeiden arvon romahtamista. Sekin on tavallaan väärin, jos joku on suostunut hyväntekijäksi liigaosakeyhtiöön ostamalla merkittävän määrän osakkeita. Bisnestähän jääkiekolla ei kuitenkaan tehdä. Myöskin nousevan seuran toimintaedellytykset on pystyttävä takaamaan, nouseminen kun tarkoittaa erittäin suurta menojen nousua (jos seura haluaa olla urheilullisesti kilpailukykyinen).
Tämä tasausjärjestelmä on syytä olla olemassa muutaman kauden. Nousija- ja putoajaseurojen konkurssit eivät palvele ketään - kaikista vähiten suomalaista jääkiekkoa. Tulevaisuudessa on ehkä syytä mennä kaksiosaisen SM-liigan suuntaan (esim. 12 joukkueen A-liiga ja 10 joukkueen B-liiga). Tällöin sarjojen välinen kuilu olisi pienempi ja siten myös taloudelliset erot. Näinollen tasausjärjestelmää ei ehkä tarvitsisi enää ollenkaan tai ainakin paljon pienemmässä mittakaavassa. Samaan aikaan olisi tärkeä kehittää seurojen toimintaa ammattimaisempaan suuntaan. Näillä muutoksilla se kehittyisi jopa automaattisesti: kuten joku jo aiemmin totesi, seurojen on tulevaisuudessa pakko olla innovatiivisia, jotta putoamiselta vältyttäisiin tai nousu voitaisiin toteuttaa.
Liigan sulkeminen oli monelta osin kuitenkin onnistunut ratkaisu: lahtelainen jääkiekko pelastui ja toiminta rauhoittui ja kehittyi myös Porissa, Jyväskylässä ja Lappeenrannassa. Kuopio nousi myöskin takaisin liigakaupungiksi ja sai aikaa kehittää toimintaansa rauhassa. Vaasassa mielestäni tehtiin se itse: paljon asioita kehitettiin, mutta paljon ryssittiin myös itse. On suomalaisen kiekkoilun etu, että Lahti, Pori, Jyväskylä, Lappeenranta ja Kuopio ovat vakaita jääkiekkopaikkakuntia. Kuitenkin ne ovat perinteisiä kiekkokaupunkeja, joista on aikojen kuluessa tullut monia huippupelaajia. Tämä on nyt turvattu, olettaen että seurat eivät mokaa itse.
Nyt oli kuitenkin korkea aika suomalaisen kiekkoilun kannalta palauttaa urheilulliset karsinnat. Jos tätä ei tehtäisi, olisi pian koko suomalainen kiekkoilu oikeastaan vain näiden 14 seuran harteilla ja muualla toiminta näivettyisi. Muutokset on tehtävä kaikkien edun mukaan rauhallisesti ja hätiköimättä. Tämä kun ymmärrettäisiin myös Vaasan Sportissa, jossa kai mitään ei ole koskaan tehty rauhallisesti ja hätiköimättä. Eli siis kaikkea hyvää Sportille!