Minua on tässä aika ajoin pohdituttanut Suomen asevelvollisuusjärjestelmä. Muutamat peruslähtökohdat ovat toki ainakin itselleni aika selvät.
a) Venäjän uhan, maantieteellisen asemamme ja maanpuolustustahdon ylläpitämisen vuoksi vaikuttaa siltä, että nykyisenkaltainen iso, asevelvollisuuteen perustuva armeija on järkevämpi kuin esimerkiksi pienempi palkka-armeija. Sodan-ajan joukkojen tarkasta koosta voidaan vääntää aina kättä, mutta se ei ole tämän viestin pointti.
b) Asevelvollisuusjärjestelmä on iso tasa-arvo-ongelma. Miehille pakollinen, naisille vapaaehtoinen.
c) Nykyinen epätasa-arvoinen järjestelmä mitä ilmeisimmin tuottaa meille riittävän paljon ja riittävän laadukkaita reserviläisiä armeijan tarpeisiin. Se siis yksinkertaisesti vaikuttaa ainakin tässä suhteessa riittävän toimivalta.
d) Nykyisen, erittäin yksinkertaisen ja lähes pelkästään miehille suunnatun kutsuntajärjestelmän muuttaminen lisäisi lähes varmasti maanpuolustuksen nielemiä kustannuksia.
Jos nämä kohdat kutakuinkin allekirjoittaa, päätyy hankalaan tilanteeseen. B-kohta tarkoittaisi, että järjestelmää olisi rukattava, c- ja d-kohdat puolestaan ilmaisevat, että maanpuolustuksen laadun ja kustannusten näkökulmasta muutoksia ei ainakaan kovin polttavasti tarvita. Lisäksi kun tiedetään muutenkin se, että naisten työura (toki vapaaehtoisen) lastenhankkimisen takia muodostuu keskimäärin selvästi miehen työuraa lyhyemmäksi, voisi ajatella, että tasa-arvo-ongelmaa asevelvollisuuden suhteen saattaisi sietää. Toisaalta tasa-arvo-ongelma edelleen kuitenkin säilyy. Miehen täytyy osallistua valtion pakkotyöhön yleensä minimissään noin puoleksi vuodeksi, naisen ei tarvitse välittää asiasta halutessaan tuon taivaallista.
Jos ajatellaan, että tasa-arvo-ongelma on sietämätön, niin mitä pitäisi tehdä? Minusta ratkaisu ei voi olla sellainen, että laitetaan naiset osallistumaan johonkin höpöhöpö-kurssitukseen pariksi viikoksi ja homma ratkaistaan näin, vaan miehet ja naiset olisi aidosti saatava samalle viivalle. Jos oletetaan, että nykyiset varusmiesmäärät ovat sopivat, tarkoittaisi tämä sitä, että miehet ja naiset osallistuisivat saman arvoisina kutsuntoihin ja heidät tavalla tai toisella laitettaisiin järjestykseen armeijan tarpeita silmällä pitäen.
Miten järjestys muodostettaisiin? Kenties vapaaehtoisuus voisi olla vaihe 1. Eli kaikki armeijaan halukkaat (jotka läpäisevät lääkärintarkastuksen jne.) pääsisivät mukaan. Ei kai ole syytä jättää motivoituneita pois. Lienee hyvin todennäköistä, että vapaaehtoisista ei tule riittävän isoa joukkoa, joten haluttomista täytyy seuloa armeijaan loput. Miten? Arpa olisi helposti toteutettavissa ja tasa-arvoinen. Ongelma lienee se, että armeijan näkökulmasta ei saada samalla tavoin esimerkiksi akateemisesti lahjakasta porukkaa mukaan kuin nykyisin (kun mukaan saadaan miehistä lähes "kaikki"). "Arpavoitto" tuskin on myöskään kovin mukava lähtökohta armeijataipaleelle noin niinkuin motivaatiomielessä. Ja mitä se tekee yleiselle maanpuolustustahdolle, jos suurimman osan tavoite on olla onnekas arvonnassa ja välttää koko velvollisuus? Vai mikä olisi tämän muun porukan "rangaistus" siitä, etteivät he suorita palvelusta? Joku yleinen maanpuolustuskurssitus, maanpuolustusvero vai mikä?
Arvan sijaan armeijan näkökulmasta olisi tärkeää saada motivoituneimpien lisäksi mukaan kyvykkäimmät. Kyvykkyyden määritelmä tietysti riippuu armeijan tehtävästä. Lienee kuitenkin jossain määrin todennäköinen skenaario, että akateemisesti kyvykkäät (kuin myös huippu-urheilijat) ovat se joukko, joita eniten menetetään, jos armeija pohjautuu vapaaehtoisuuteen edes osittain. Armeijan näkökulmasta olisikin varmaan arpajaisten sijaan parempi saada valita ikäluokasta rusinat pullasta. Miehistä ja naisista parhaat. Tämä olisi myös iso parannus nykyjärjestelmään verrattuna, kun käyttöön saataisiin miesten potentiaalin lisäksi myös naisten potentiaali. Mitkä olisivat sitten valintakriteerit vaiheen 1 eli vapaaehtoisuuden jälkeen? Koulutodistukset, erilliset testit (helppo kuvitella, että harva tekisi tosissaan) vai mitkä? Kai sen olisi lähes pakosti perustuttava koulutodistuksiin, joista toki voitaisiin painottaa eri tehtäviin eri oppiaineita. Toisaalta voi kuvitella, kuinka paljon tämänkaltainen järjestelmä lisäisi byrokratian ja kustannusten määrää. Ja olisiko se sitten väärin, että koulumenestyksen ja -aherruksen yhtenä palkkana on asepalvelus?
Jos muutos asevelvollisuusjärjestelmään tehtäisiin, niin ehkä itse olisin seuraavanlaisen järjestelmän kannalla:
Vaihe 1: Naisista ja miehistä seulotaan vapaaehtoiset, jotka sitten lähtökohtaisesti myös osallistuvat palvelukseen, ellei jotain ongelmaa tule esimerkiksi lääkärintarkastuksen kanssa.
Vaihe 2: Headhunttaus. Valitaan tietty määrä (5000 tms.?) koulutodistusten perusteella. Yritetään saada armeijaan iso joukko akateemisesti ja/tai urheilullisesti kyvykkäitä tapauksia, tehtävistä riippuen.
Vaihe 3: Arvotaan loput (niistä, joita ei ole vielä valittu, ja joiden ei kutsuntojen yhteydessä ole todettu olevan esteisiä armeijaan).
Näin saataisiin kasaan joukko, joka armeijan näkökulmasta olisi parempi kuin nykyinen. Perusteluna se, että nyt saadaan mukaan miesten lisäksi myös naisista maan kyvykkäin sakki.
Mitä lopuille sitten tehdään? Jonkinlainen palvelus heillekin kai kuuluisi. Yksi vaihtoehto voisi olla jokin kevyt kurssitus, jossa saataisiin tietoa maanpuolustuksesta kriisiaikoina, opiskeltaisiin ensiapua jne. Toinen vaihtoehto voisi olla jonkinlainen määräaikainen verorasite, josta kerättävin varoin kenties voitaisiin maksaa joko parempaa "palkkaa" varusmiehille palvelusaikana tai sitten rahoittaa tällaisen järjestelmän vaatimia rahallisia panostuksia. Tai miksei tulisi sekä lyhyt kurssitus että määräaikainen verorasite, joilla korvattaisiin sekä parempi tulotaso varusmiehille että rahoitettaisiin järjestelmää. Toisaalta kurssitus poisjättämällä säästettäisiin paljon rahaa.
Tästä järjestelmästä jäisi pois siviilipalvelus kokonaan ja olisiko mielipidevangeillekaan enää tarvetta. Jos rangaistus olisi sitten kovempi verotus jonkinlaisen määräajan.
Ongelma tällaisessa monimutkaisemmassa systeemissä ja laajemmissa kutsunnoissa olisi rahoitustarpeen kasvaminen. Kuinka suuri se sitten olisi ja voisiko sitä kattaa miten paljon edellä hahmotellun maanpuolustusveron kaltaisella järjestelmällä? En tiedä. Olisiko tällaisen järjestelmämuutoksen vaikutus elintärkeälle maanpuolustustahdolle millainen? En tiedä. Mutta tällainen järjestelmä korjaisi sekä tasa-arvo-ongelman että käyttämättömän potentiaalin ongelman. Kenties niistä muutamista mielipidevangeistakin päästäisiin eroon.
Mielipiteitä?