...Itseäni harmittaa, että yhteistyö ruotsalaisten kanssa ei saa enempää kannatusta. Nythän he ovat täysiä vapaamatkustajia, ja olisi paikallaan jotenkin saada heidätkin mukaan lisäämään hyökkääjää kohtaavia tappioita ja kustannuksia.
Tästä pätkästä mieleeni tuli Nato-ketjuun kirjoittamani 25.3 kirjoittamani viesti, jonka siirrän nyt tänne, koska keskustelua tuolla ei syntynyt:
Viime viikkoina on korviin kantautunut paljonkin asiaa siitä, että länsinaapurimme Ruotsi on liittymässä NATOon. Keskustelu ei ole ollut täysin yksipuolista, ja mm. NATOn pääsihteeri Rasmussen on jo maaliskuun alussa ehtinyt kehaista ruotsalaisia:
Naton pääsihteeri kehuu Ruotsia: – Suomenkuvalehti.fi (linkki Suomen Kuvalehden sivuille)
Suomen hymistely-linjan kannalta Ruotsin mahdollinen NATO-jäsenyys - ja oikeastaan jo sen hakeminen - on hämmentävää ja tietyille pitkän linjan Suomi-Neuvostoliitto-seuran ikijäsenille suorastaan katastrofaalista:
oma puolustusdoktriinimme suhteessa NATO-jäsenyyteen on aina pitänyt sisällään hokeman siitä, että "katsotaan mitä Ruotsi tekee". Suomeksi sanottuna tämä hokema on ollut osa sitä kokonaisuutta, jolla keskustelua on pyritty joskus enemmän ja joskus vähemmän taidokkaasti välttelemään kokonaan.
YLE Uutisille eilen Saariselällä antamassaan haastattelussa pääministeri Jyrki Katainen jatkoi tätä vuosikymmeniä kestänyttä mukahassuttelua antamalla epäselvän ja irrationaalisen kommentin, jossa toivoi EU:n tiivistyvää puolustusyhteistyötä: puhetta ilman minkäänlaista sisältöä.
Toki on ymmärrettävää Kataisen kiusaantuneisuus asian suhteen, sillä maassamme on pitkään vallinut traditio, että jopa NATO-jäsenyyden maltilliset kannattajat ristiinnaulitaan tiettyjen tahojen toimesta vastuuttomina henkilöinä. Erityisesti Erkki "The Red" Tuomioja on takavuosina kunnostautunut tässä.
Ruotsin NATO-jäsenyys räjäyttäisi keskustelun täysin auki ja naurettavat puheet "optiosta" liittyä tähän puolustusliittoon saisivat vähintäänkin koko tilanteen uudelleenarvioimista vaativan sävyn.
Itse käytän tästä "optiosta" adjektiivia naurettava, sillä tämä teoreema pitää sisällään virheellisen oletuksen siitä, että olisi yksin Suomen päätettävissä, milloin "optio" laukeaa ja jäsenyys tulisi ajankohtaiseksi. Jokainen sivistynyt ja lukenut ihminen ymmärtää, että tämä ei ole ulko- ja turvallisuuspoliittista realismia, sillä mahdollisten levottomien aikojen puhjetessa puolustusliitoilla ei ole tapana avata oviaan, vaan sitä vastoin tiivistää pakkaa.