Mäkin luovutin tänään viestikapulan maanpuolustuksen osalta eteenpäin, kun oma poika astui harmaisiin Vekaralle. Haikea olo on kyllä, kun on kotinurkissa vielä asustellut. Itse kävin 90-luvun puolivälissä armeijan, ja tullut nyt niitäkin aikoja muisteltua tavallista enemmän.
Haikeutta, mutta itse koin myös suurta iloa ja ylpeyttä. Oma lapsi liittyy aiempien sukupolvien ketjuun ja osaksi joukkoa, joka tarvittaessa puolustaa vapauttamme asein. Jonkin verran tytär pohdiskeli Ukrainan sodan tuomia uhkakuvia ja myös sitä, että jos hän itse jonakin päivänä on äiti ja käsky käy puolustamaan isänmaata. Mietti voiko lähteä, jos on oma lapsi jne. Suosittelin pyrkimään vapaaehtoisena, jos hän itse niin haluaa. Ja hän pyrki ja pääsi haluamaansa yksikköön. Ilmoitti mulle heti mennessään, että hän on vuoden ja tulee upseerina reserviin ensi kesänä. Ja näin tosiaan näyttää käyvän.
Lisää kalustoa pv:lle.
Puolustusvoimat teki kymmenien miljoonien hankinnan – Lisää kotimaisia panssariajoneuvoja
Patrian 6x6-ajoneuvojen lisäksi Maavoimat saa lisää Sisun 4x4-maastoajoneuvoja.
www.iltalehti.fi