Kieltämättä tässä kun sotaa seurannut, niin herää kysymys mihin tuo "riittävän pelotteen" ylläpito on alkujaankaan perustunut? Hieman toki jälkiviisastelun makua, mutta onko Venäjällä oikeastaan koskaan piitattu ihmishengistä?
Oma näkemykseni on tälllainen: Suomi eräällä tavalla selvisi toisesta maailmansodasta kuin koira veräjästä. Tämä toki suhteessa muihin hävinneisiin valtioihin ja erityisesti Neuvostoliiton miehittämiin valtioihin. Olen pitkään ajatellut asiaa siltä kannalta, että syy on se, että sekä Neuvosto-Venäjälle että Yhdysvalloille Suomi on toisaalta strategisesti liian tärkeällä paikalla, jotta sen voisi luovuttaa toiselle osapuolelle niin vain, mutta toisaalta ei niin tärkeä, että Suomen takia kannattaisi aloittaa kuumaa sotaa.
Valtausyrityksen tekeminen liian kalliiksi on suhteessa tuohon. Ei käsittääkseni ole koskaan ollut ajatus, etteikö Neuvosto-Venäjä vapaat kädet saadessaan saisi työnnettyä yhä uutta aaltoa ihmislihaa myllyyn, mutta siitä on koetettu pitää huolta, ettei sillä ole täysin vapaita käsiä lähteä tällaista operaatiota tekemään. Se on toiminut riittävänä pelotteena tähän saakka - Venäjä on uskonut, ettei Suomi murru niin nopeasti, etteikö Yhdysvallat ehtisi huolestua voimasuhteiden muutoksesta Itämerellä ja Arktisella alueella.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, niin minusta siitä suomalaiset vetivät ihan oikeat johtopäätökset. Ensimmäinen ja tärkein niistä on minusta se, että kun aiemmin vaakakupissa ovat painaneet Nato-jäsenyys toisella puolella ja suhteet Venäjään toisella puolella, niin hyökkäyksellä Venäjä kiskaisi omalta puoleltaan painot pois vaa'asta.
Toinen tärkeä johtopäätös on mielestäni se, että nyky-Venäjä voi todellakin lähteä "soitellen sotaan" eli ei ole luottamista siihen, että sen sotilastiedustelu arvioi tulevan vastarinnan oikein. Tai vaikka sotilastiedustelu sen tekisi, niin se ei välttämättä hidastaisi päätöksentekijöitä. Tarvitaan siis suurempi ennaltaehkäisevä pelote.
Sinänsä tässä vuoden aikana annetut kommentit kertovat sitä, että Suomi on kyllä varustautunut aika tavalla juuri sellaiseen sodankäynnin muotoon, jota Venäjä Ukrainassa esittää. Eli jos nyt kuitenkin Venäjä olisi jostain syystä päättänyt hyökätä Ukrainan sijaan Suomeen, niin jälki saattaisi olla rumaa monestakin syystä. Onneksi näin ei käynyt, koska nyt olemme vuoden ajan saaneet nähdä, että Venäjän intresseissä ei ole juuri muuta kuin maksimaalisen tuhon aiheuttaminen niillä välineillä mitä sillä on käytössä, ja että se ei todellakaan peräänny helposti (kun ei sillä ole mitään sellaisia B-suunnitelmia, jos hommat ryssitään, painetaan vaan A-suunnitelmalla eteenpäin tappioista välittämättä).
Mutta näin siis itse asian suunnilleen näen.
Voimaan siellä on uskottu aina, mutta perustuuko tämä voima uskottavaan puolustukseen, vai uskottavaan kaukovaikutuskykyyn, jolla kyetään iskemään suoraan sinne ytimeen ja aiheuttamaan massiivisia tappioita - ei omalla maaperällämme, vaan siellä itse Venäjän maaperällä? Mielestäni ihan aiheellisia asioita pohdittavaksi tulevaisuuteen.
On, kyllä, mutta kuten Ukrainan sota -ketjussa on puhuttu, niin esimerkiksi HIMARS oli Ukrainalle ihan käänteentekevä ase - Suomella niitä on M270:n muodossa jo lähtökohtaisesti 40 ja niihin saatavilla myös ne 300 km kantavat ohjukset. Ukraina saa nyt ensimmäiset Leopard 2 -vaunut, Suomella niitä on 200 omasta takaa. Suomella on jo lähtökohtaisesti NLAW:it ja vastaavat, jotka osoittautuivat Ukrainassa käänteentekeviksi.
Suomella on sekä ilmatorjunta- että kaukovaikutuskykyä jo omasta takaa. Suomi on yksi muutamista harvoista maista, jotka ovat JASSM-ohjuksen operaattorimaita (Yhdysvallat - joka tietysti on käyttäjämaa - on antanut toimitusluvan kolmeen muuhun maahan, Suomeen, Puolaan ja Australiaan, ja kohta Saksaan). JASSM:ssa on 450 kg:n taistelukärki ja ulottuvuus mallista riippuen 400-2000 km.
Taloudenkin osalta perusolettama on mennyt oikeastaan täysin mönkään. Länsimaissa on peilattu Venäjän tahtoa länsimaisesta näkökulmasta, eli talouden ehdoilla. Ajateltu, ettei hyökkäys kannata koska raha ja talous. Sekin on ollut jälkeenpäin ajateltuna melko hölmö näkökulma, koska on sinänsä ollut nähtävissä jo vuosia, ettei Kremliä ihan hirveästi kiinnosta se raha itsessään, ei ainakaan samaan tapaan kuin meitä täällä.
Se on totta. Mutta kuten historia meille kertoo, talous on aina ollut erittäin kriittinen tekijä sotamenestyksessä. Siksi me ajattelemme länsimaissa, Rooman valtakunnan kaukaisina perillisinä, että ilman taloutta ei voi sotia, ja se on tähän saakka aina osoittautunut oikeaksi valinnaksi. Esimerkkejä historiasta löytyy toki useita ja paljon lähempää.