Ukrainan sota on osoittanut, että kuinka tärkeää on "valmistautuminen". Ukrainassa on käyty sotaa v. 2014 lähtien. Venäjä alkoi valmistautumaan laajempaan sotaan viime vuonna, kun alkoi siirtämään joukkoja ja kalustoa Ukrainan rajoille pohjoisessa, koillisessa, idässä ja etelässä. Ukrainalla ei ole jäänyt tämä huomaamatta, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että Ukrainan poliittinen johto ei uskonut Venäjän hyökkäykseen, mutta käsittääkseni Ukrainan sotilasjohto uskoi Venäjän niin tekevän. Ukrainan armeija valmistautui sotaan, mutta Ukrainan poliittinen johto ei niinkään. Joka tapauksessa, molempien tahojen valmistautuminen sotaan olisi pitänyt olla vähintään Ukrainan sotilasjohdon tasolla. Sodan alettua Ukraina joutui antamaan helposti periksi varsinkin etelässä, mutta myös idässä. Pohjoisessa ja koillisessa Ukraina onneksi onnistui torjumaan vihollisen. Noiden sodan alussa varsinkin etelässä ja myös idässä menetettyjen alueiden takaisin valloittaminen on erittäin vaikeaa. Olisiko Ukraina menettänyt noita alueita, jos heidän poliittinen ja sotilaallinen valmistautuminen olisi ollut samalla tasolla?
Miten ylläoleva liittyy otsikon aiheeseen "Puolustusvoimat ja puolustuspolitiikka"? Mulla on ollut perstuntuma, joka on tämän vuoden aikana vähän vahvistunut. Uskon, että Suomen puolustusvoimat ja -politiikka olisi riittänyt ennen 24.2. (käynnistynyttä Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan) ja loppukevättä (Suomen Nato-jäsenhakemusta, Nato-liittolaisten yhteisharjoitusten) vain eteläisen Suomen puolustamiseen? Pohjois-Suomesta olisi tullut tyhjiö. Nyt kun Venäjä on menettänyt joukkoja ja kalustoa Ukrainassa ja Suomen Nato-jäsennyys lähenee (sis. yhteisharjoitukset), riittää Suomen voima nyt myös Pohjois-Suomen ja Lapin puolustamiseen.
Tuo ylläoleva toimii aasinsiltana seuraavaan: Suomen maavoimat harjoittelee pohjoisessa yhdessä Ruotsin ja Iso-Britannian kanssa,
linkki maavoimien uutiseen. Kyllä yhteisiä harjoituksia on ollut koko ajan, mutta ei noin 2500 sotilaan harjoitusta. Olisi kyllä siistiä suorittaa nyt varusmiespalvelusta JPR:ssä. Reilut 30 vuotta sitten harjoitukset siellä olivat huomattavasti pienimuotoisempia. Ilolla tervehdin Vigilant Knife yhteisharjoitusta pohjoisessa Suomessa. Pohjois-Suomi ei ole enää tyhjiö, vaan tärkeä osa kaikille tärkeää kokonaisuutta.