Uskon, että ei. Hyökkäyksen alussa Venäjä oli sidottu teihin ja uskon vakaasti, että ne olisi voitu katkaista ja pitää katkaistuna suhteellisen pieninkin joukoin. Paljon on ollut puhetta siitä, että Ukrainassa olisi ollut sekä hallinnossa että armeijassa myyriä, jotka omalta osaltaan vaikuttivat siihen, että valmistautuminen hyökkäykseen ei ollut riittävä suhteessa siihen voimaan, jonka Venäjä oli koonnut - ei uskottu hyökkäykseen ja uskottiin, että näkyvämpi valmistautuminen olisi provosoinut.Ukrainan sota on osoittanut, että kuinka tärkeää on "valmistautuminen". Ukrainassa on käyty sotaa v. 2014 lähtien. Venäjä alkoi valmistautumaan laajempaan sotaan viime vuonna, kun alkoi siirtämään joukkoja ja kalustoa Ukrainan rajoille pohjoisessa, koillisessa, idässä ja etelässä. Ukrainalla ei ole jäänyt tämä huomaamatta, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että Ukrainan poliittinen johto ei uskonut Venäjän hyökkäykseen, mutta käsittääkseni Ukrainan sotilasjohto uskoi Venäjän niin tekevän. Ukrainan armeija valmistautui sotaan, mutta Ukrainan poliittinen johto ei niinkään. Joka tapauksessa, molempien tahojen valmistautuminen sotaan olisi pitänyt olla vähintään Ukrainan sotilasjohdon tasolla. Sodan alettua Ukraina joutui antamaan helposti periksi varsinkin etelässä, mutta myös idässä. Pohjoisessa ja koillisessa Ukraina onneksi onnistui torjumaan vihollisen. Noiden sodan alussa varsinkin etelässä ja myös idässä menetettyjen alueiden takaisin valloittaminen on erittäin vaikeaa. Olisiko Ukraina menettänyt noita alueita, jos heidän poliittinen ja sotilaallinen valmistautuminen olisi ollut samalla tasolla?
Vastaan tähän näin myöhään siksi, kun olen tätä asiaa pohtinut vähän pidemmän kaavan kautta. Uskon edelleen, että jos Venäjä lähtisi valtaamaan Suomea, niin hyökkäyksessä olisi kaksi painopistealuetta: (1) Suomenlahden rannikko about Lappeenranta - Kouvola - Lahti - Hämeenlinna - Turku -akselista etelään, ja (2) Suomen katkaiseminen about Kostamus - Paltamo - Vaala - Oulu -akselilla.Miten ylläoleva liittyy otsikon aiheeseen "Puolustusvoimat ja puolustuspolitiikka"? Mulla on ollut perstuntuma, joka on tämän vuoden aikana vähän vahvistunut. Uskon, että Suomen puolustusvoimat ja -politiikka olisi riittänyt ennen 24.2. (käynnistynyttä Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan) ja loppukevättä (Suomen Nato-jäsenhakemusta, Nato-liittolaisten yhteisharjoitusten) vain eteläisen Suomen puolustamiseen? Pohjois-Suomesta olisi tullut tyhjiö. Nyt kun Venäjä on menettänyt joukkoja ja kalustoa Ukrainassa ja Suomen Nato-jäsennyys lähenee (sis. yhteisharjoitukset), riittää Suomen voima nyt myös Pohjois-Suomen ja Lapin puolustamiseen.
Näistä tuo ykkönen on varmasti painopistealue, ja siihen liittyisi varmasti Suomenlahden sulkeminen meriliikenteeltä luokkaa Ahvenanmaalle saakka. Yksi ongelma tuossa on se, että Suomenlahti on sen verran kapea, että pelkästään Suomen omilla meritorjuntaohjuksilla se kyllä nykyään katetaan kauttaaltaan, joten maa-alue olisi pakko saada haltuun. Maa-alueen haltuun ottamista puolestaan rajoittaa se, että kapeaa rannikkokaistaletta myöten hyökkääminen altistaisi joukot pitkän kantaman epäsuoralle tulelle. Jos hyökkäys pysähtyisi vaikkapa sulutteisiin, niin se olisi tosi vaikea paikka.
Mun on itse hirveän vaikea nähdä, että idästä suuntautuva hyökkäys aivan ehdoin tahdoin lähtisi kokeilemaan hakemaan reittiä "Järvi-Suomen" läpi tavoitteenaan vaikkapa Kuopio, Jyväskylä tai Tampere. Paitsi että näin äkikseltään ajateltuna maasto ei hirveästi tue hyökkäystä, niin siinä jäisi aivan turhan helposti mottiin kahden tulen väliin, ja muutenkin se olisi sellaista kiemurtelua, että linnuntietä lyhyestä matkasta huolimatta huoltolinjat venyisivät pitkiksi ja haavoittuviksi väistellessään luonnonesteitä.
Olen vähän samaa mieltä Lapin kanssa. Näen Alakurtin tukikohdan enemmän puolustavana kuin hyökkäävänä, eli suojaamassa Murmanskin rataa suomalaisten hyökkäyksiltä. Saahan sieltä lähteä vaikkapa 10,000 sotilaan voimin hyökkäämään Lappiin esimerkiksi Sallan kautta, mutta se tarkoittaa vain 10,000 sotilasta keskellä erämaata onnettomien huoltoyhteyksien takana. Sieltä olisi minusta päästävä riittävän isolla joukolla joko Rovaniemelle (200 km) tai Ouluun (300 km).
Itse luulen, että nykyaikaiselle kalustolle - jota Suomessa on - tuollaisen 200-300 km huoltoreitti keskellä ei mitään on vain liian vaikea pidettäväksi. Sen pystyy "etänäkin" katkomaan niin ohjuksilla kuin tykistöllä, ja se on erittäin altis kevyempien joukkojen iskuille ja miinotteille.
Tilanne muuttuu vielä epäedullisemmaksi, jos Ruotsi on Suomen puolella. Pohjanlahti on aivan yhtä kapea kuin Suomenlahtikin, ja vaikka Venäjä voisi torpata merikuljetukset Suomen etelärannikolle Ahvenanmaalle saakka, niin sen olisi todella vaikea saada minkäänlaista voimaa saariston läpi Pohjanlahdelle.
Jos venäläisillä ei olisi mitään muuta tavoitetta kuin vain ajella tankeilla teitä myöten pitkin Lappia, niin ehkä sitten, mutta jos siihen liitetään jotain strategisia tavoitteitakin, niin en vain itse pysty ihan helposti näkemään sitä, että sillä alueella voisi olla niin paljon (huollettuja) sotilaita ja kalustoa, etteikö Suomi siihen pystyisi vastaamaan mm. suluttamalla, kaukovaikutuksella ja pitämällä asemat helpommin huolletuista kohteista (mm. Oulu ja Kemi).
Olen siis jonkun verran sitä mieltä, että Suomen ei oikeastaan tarvitsekaan pystyä puolustamaan muuta kuin Suomenlahden rannikkoseutua, ja oletan sen olevan painopistealue kaikissa menneissä ja nykyisissä Neuvosto-Venäjän suunnitelmissa. Oletan, että Suomenlahden pohjoisrannan haltuunottoon on aina liittynyt ajatus siitä, että Suomi katkaistaisiin about Oulun korkeudelta, mutta oletan samalla, että kaikenlainen invaasio Lapissa on parhaimmillaankin tähdännyt vain tuohon katkaisemiseen, ei suoranaisesti Lapin valtaamiseen tai sodankäyntiin siellä. On tosi vaikea nähdä skenaarioita, jossa lähdettäisiin koettamaan Suomen katkaisua esim. Kokkolan, Vaasan tai Porin kohdalta, se olisi kaikin puolin todella vaikea operaatio.
Lisäksi oletan, että suunnitelmiin on aina kuulunut osana se, että millä pidetään Ruotsi pois sodasta, niin, ettei tavara virtaa Pohjanlahden yli. En itse näe mitään helppoa keinoa estää sitä, jos Ruotsilla on halukkuutta avustaa Suomen sodankäyntiä.