Olen Mika Salmisen kanssa samaa mieltä, että nykyinen työterveys on eriarvoistava ja se pitäisi siksi rakentaa kokonaan uudelleen. Fakta on se, että tässä maassa on työttömiä, jotka eivät tule koskaan työllistymään, mutta heillä pitää olla yhtä terveydenhuolto kuin työssäolevilla.
Kaikilla työttömillä on tällä hetkellä parempi terveydenhuolto Suomessa kuin mitä työterveyden vaatimukset ovat. Itse haluaisin pois tästä "no mutku toi saa" ajatusmallista, ja se ei ole keneltäkään pois mikäli työnantaja tarjoaa vaatimuksia parempaa terveydenhuoltoa työntekijöille.
Totta kai ymmärrän argumentit eriarvoistamisesta, mutta lopulta mitä laajempi määrä työnantajia tarjoaa laajemman terveydenhuollon, sitä enemmän myös julkisella puolella on resursseja hoitaa heitä kenellä niin laaja terveydenhuolto ei ole. Todettakoon vielä, että työnantaja tarjoaa laajempaa terveydenhuoltoa pääasiassa vakuutuksien kautta, jotka eivät ole niin kalliita etteikö työtönkin pystyisi niitä hankkimaan.
Eihän työssäkäyvällä ja työttömällä ole myöskään sama palkka, ja laajempi työterveyshuolto on nimenomaisesti palkkaan verrattava tekijä - jota työnantaja käyttää houkutellakseen työntekijöitä. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa lounasetu, liikuntaetu, kulttuurietu, työmatkaetu tai vaikkapa työsuhdepolkupyörä. Usein myös laajempi työterveyshuolto tarkoittaa sitä, että työnantaja laskee tämän "kokonaispalkkaan" mukaan ja tarjoaa hieman vähemmän rahapalkkaa kuin kilpailija jolla on heikommat lisät. Työttömillekin voitaisiin tarjota parempaa terveydenhuoltoa kompensoimalla sitä työttömyystuesta?
Toki esimerkiksi ne pahamaineiset oikeistopuolueet pyrkivät tuomaan työterveys- ja julkisia palveluja lähemmäksi toisiaan omassa sote uudistuksessaan ja "työterveyden kaltaiset palvelut kaikille". Nykyinen hallitus käytännössä vei näitä vielä kauemmaksi toisiaan rakentamalla täysin ylimääräisen hallintokerroksen hoidettavan ja hoitajan välille. Ns. oikeistopuolueiden malli olisi nimenomaisesti auttanut niitä kenellä ei työnantajan puolelta laajoja terveyspalveluita ole. Nykyhallitus nimenomaisesti laajensi tätä kuilua näiden kahden tahon välillä.
Näinkin, mutta se on edelleen työnantaja, joka määrittää ihmisen kelpoisuuden tehdä töitä. Minulle ei edelleenkään ole avautunut, miten työnantajalle kelpaamaton muuttuu kelpoiseksi sosiaalitukia leikkaamalla. Puheet kannustinloukuista vasta sumuverho onkin.
Onko todella näin, että Suomessa työnantajat määrittelevät kuka on työvoimakelpoinen ja kuka ei? Missä tämä tapahtuu? Toki työvoimaksi kelpaamattomia on monenlainen joukko, joita on hankala käsitellä yhdessä kysymyksessä. Tarkastelet myös kysymystä väärästä vinkkelistä. Ajatus siitä, että sosiaalitukien leikkaukset saisivat työnantajan palkkaamaan henkilön on nurinkurinen. Suomessa on jatkuvasti reilusti avoimia työpaikkoja auki joihin ei tekijää löydy. Tämä kysymys oikeasti asettuisi niin päin, että sosiaalituista leikkaaminen saisi työnantajaa kelpuuttamattoman kelpuuttamaan itselleen työnantajan. Toki sosiaalituista leikkaaminen saattaisi pitkässä juoksussa vaikuttaa myös työnantajan sosiaalimaksujen pienenemiseen, joka saattaisi lisätä työpaikkojen tarjontaa.
