Pohjoismaissa on totuttu koviin äänestyslukuihin, mutta periaatehan on ihan sama kun lätkässä, ei tartte olla paras, vaan parempi paikalle saapuneista. NE jotka vaivautuu uurnalle, päättää, ne jotka ei vaivaudu, eivät päätä.
Lätkävertausta käyttäen tilanne olisi se, että joka liigajoukkueen rosterissa olisi vain kolme kentällistä ja neljä pakkia jotka pelaisivat peliä nykyisillä ehdoilla ja säännöillä. Loppuja ei saisi kentälle ja he istuisivat protestina vaihtoaitiossa koska heidän mielestään koko sarja on epäurheilullinen, valmentajat suosivat vain omia lellikkejään ja tuomarit ovat puolueellisia. Tämä luultavasti herättäisi kiekkopäättäjät nopeasti miettimään missä mennään ja miten saataisiin koko joukkue puhaltamaan yhteen hiileen, jotta kiekkobisnes ei kuihtuisi. Se taas ei tunnu olevan suuri ongelma jos iso osa kansasta etääntyy yhä enemmän arjen politiikasta.
Eduskunnan kuuluisi kuvastaa kansaa, ja jos äänioikeutetusta kansasta kolmekymmentä prosenttia ei syystä tai toisesta äänestä ollenkaan niin tämänkin tulisi heijastua jossain. Eduskuntavaaleissa prosentti on sentään vielä hyvä, sen sijaan erilaiset EU-vaalit ynnä muut ovat varsin alhaisissa lukemissa. Mitä pienemmäksi äänestysprosentti jää, sitä enemmän se kertoo siitä, että nykyinen edustuksellinen demokratia ei toimi kunnolla ja sitä vähemmän painoarvoa äänestystuloksella on. Sitten päästään kohta ns. jenkkityyliin, jossa alle puolet kansasta äänestää, heistäkin alle puolet äänestää oranssin väristä miestä ja tästä tulee kuitenkin kansakunnan presidentti. Sitten taas ihmetellään missä demokratia menee ja miten tämmöiseen on päädytty.
Ennemmin äänestyspakko ja suora demokratia kansanäänestyksillä Sveitsin malliin kuin alati kasvava välinpitämättömyys ja vallan keskittyminen yhä pienemmälle porukalle samalla kun yhä isompi osa kansasta tuntuu luisuvan systeemin väliinputoajiksi tai valitsee itse olla tukematta nykysysteemiä.
Minä en ole koskaan jättänyt äänestämättä, mutta en myöskään elättele minkäänlaisia illuusioita siitä, että ääneni lopulta mitään merkitsisi valtakuvioita päätettäessä.
Jos huomasit, se n nyt 3,5%. Siis prosenttiyksikön pudotus ja neljäsosa puolueen kannatuksesta
Mutta virhemarginaali on edelleen yli kahden prosentin, joten ei näillä ole mitään suurempaa merkitystä. Jos kannatus muuttuu yli virhemarginaalin niin kyse voi olla isommasta muutoksesta, muuten nämä gallupit ovat yhtä tyhjän kanssa varsinkin pienpuolueiden pikku prosenttien suhteen. Ei siinä tarvita gallupissa kuin muutama hetkellisesti vittuuntunut vastaaja, jotka ilmoittavat, etteivät äänestä RKP:tä koska paikallinen RKP:n edustaja on nussinut heidän hevosiaan (hästen) niin kannatus "romahtaa". Bättre folk kuitenkin aina kokoaa itsensä varsinaisten vaalien tullen.
Minun puolestani ei gallupeja tarvitsisi edes julkaista kuin kerran pari vuodessa, jatkuvat kyttäykset ja mittaukset lähinnä johtavat siihen, että pitkäjänteinen politiikanteko vaikeutuu entisestään kun joka puolue kyttää toistuvia gallupeja ja poukkoilee linjauksissaan sen mukaan.
