Vastuun kantamisesta tai sopimuksen tekoon kykenemättömyydestä on turha tulla räksyttämään tilanteessa, jossa äärioikeistolaista politiikkaa tarjoava lestadiolaisjohtoinen hallitus esittää EK:n ja/tai Esko Ahon ideoiman pakkolakiukaasin työmarkkinaosapuolille. Hallituksen tarjoamat vaihtoehdot ovat olleet koko ajan EK1 tai EK2. Mihinkään todellisiin neuvotteluihin ja yhteiskuntasopimukseen nämä neropatit eivät ole todellisuudessa koskaan pyrkineetkään eivätkä pyri. Pohjoismaisessa hyvinvointimallissa kolmikanta ja valtion osallistuminen yhteiskunnallisiin uudistuksiin yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa on ollut hyvä ja toimiva malli ja se on ollut sitä Suomessakin 1940-luvulta lähtien. On valitettavaa, että EK on täysin sivuuttanut yritysten yhteiskuntavastuun kvartaalitalouden tieltä. Vielä paljon pahempaa maamme kannalta on se, että lestadiolaisen insinöörin johtama nykyhallitus pyrkii tuhoamaan olemassa olevat työmarkkinamekanismit.
Äärioikeistolainen lestadiolaisjohtoinen hallitus. Siinäpä sitä vasta hieno määritelmä! Ainakaan lapsipolitiikan suhteen tuon voisi kuvitella olevan aika ristiriitainen yhdistelmä, kun toinen panostaa määrään ja toinen laatuun...
Mitä tulee itse asiaan niin kolmikanta on toiminut viime vuosikymmeninä, kun se on lähinnä päässyt jakamaan hyvää. Aina kun pitäisi tehdä kovissa paikoissa päätöksiä ja luopua jostain, ei kolmikanta enää toimikaan samalla tavalla. Jos tällaisessa tilanteessa demokraattisen prosessin avulla valittu hallitus ei toimi, on pohjoismainen hyvinvointimalli pahassa kusessa. Ja vielä jos demokraattisesti valittu hallitus ei tällaisessa tilanteessa edes saa toimia, aletaan polkemaan jo demokratiaakin. Ei hyvä mun mielestä.