Itse seurasin otteluia lähinnä sitä silmälläpitäen, pystyykö Tappara pistämään kampoihin Jokereille mestaruutta ajatellen. Narri-matseja about 10 tällä laudella nähneenä sanoisin, että Tapparan suurimmat haasteet ensimmäisen IFK-pelin perusteella ovat:
Tappara-Jokerit-pelit ovat niin eri luonteisia ettei tästä sarjasta voi vetää oikein johtopäätöksiä niihin. Ne ovat todellista jääkiekkoshakkia. HIFK on erilainen joukkue kuin Jokerit ja siksi Tappara pelaa eri tavalla HIFK:ta vastaan. Se on kyllä totta, että nuo perinteiset ylivoimat ja muut on oltava kuosissa mutta niinhän se aina on.
Tämänkin ottelusarjan vie lopulta parempi joukkue, eli se joka onnistuu omassa pelisuunnitelmassaan paremmin ja tekee enemmän maaleja. Tapparalla oli hyvät aihiot jo ensimmäisessä pelissä, nyt vain odotellaan josko myös valotaululle alkaisi tulla numeroita siihen tahtiin.
Esimerkkinä tuo ylivoima on kyllä mielenkiintoinen. Koskirannan ketjussa taisi olla niin, että Mäntylä on viivassa, Umicevic vasemmalla ja Erkinjuntti oikealla, Koskiranta tarjoaa keskellä leftin pelaajana ja Connolly päädystä. Käsiä on vaikka muille jakaa ja roolitus on mielestäni aika hyvä, Koskiranta on vahva maalineduspelaaja ja muodostaa aika vaarallisen kolmion Connollyn ja Umicevicin kanssa.
Tässä ottelussa ylivoiman "synti" oli ehkä liiallinen pitkien poikittaissyöttöjen hakeminen, vaikka se varmasti osaltaan onkin tarkoitus, etenkin tällä ketjulla. Erkinjuntilla on hyvä laukaus ja myös Umicevic antoi palaa ensimmäisessä erässä. HIFK:lle hankala puolustaa koska kiekko näyttäisi liikkuvan nopeasti ja riittävän pitkillä syötöillä jotta alivoima saadaan liikkeelle.
Barkovin ylivoima on rakennettu lähes samoin, nyt viivassa on Aalto joka muodostaa vähän erilaisen uhan kuin Mäntylä. Tässä koostumuksessa muistaakseni Nieminen pelaa neliön keskellä ja Barkov käy välillä päädyssä, mutta vaihtelevat enemmän paikkaa Luceniuksen kanssa.
HIFK pelasi selkeästi enemmän kahdella pakilla ja yläkolmiolla, hakien sitten viivasta vetoja. HIFK:lla on hyviä maalineduspelaajia ja pari hyvää ohjuria tuli tässäkin pelissä. Olettaisin, että esimerkiksi Kimmo Kuhta voisi olla salainen ase.
Jos HIFK:ta miettii niin eniten minua on hämmentänyt Joakim Eriksson, joka Bluesissa osasi erinomaisesti Matikainen/Marjamäki-duon pelikirjan ja ehkä parhaiten siitä joukkueesta teki peliä keskeltä. Nyt moisesta ei ollut tietoakaan, kun HIFK ei pääse tarpeeksi nopeasti omista ulos ja pienikin paine aiheuttaa jo tärinää. Jossain on vika, jos tässä vaiheessa kautta yhden miehen paine saa aikaan harhasyöttöjä tai jopa kiekonmenetyksiä.
Uskon, että HIFK:n mahdollisuudet ovat kaksinkamppailuissa ja siitä jatkaen siinä, että se saisi pelin syvään Tapparan päähän. Ensimmäinen ei ole helppo tehtävä mutta se on helpoin asia vaikuttaa tällä hetkellä. Isolla jäällä Tappara syöttelee HIFK:n halki, poikki ja pinoon mutta jos HIFK onnistuisi tavallaan lyhentämään kenttää niin se voisi auttaa.
Myöskin tuota Tapparan 1-4-trapia vastaan on keksittävä muuta kuin yhden miehen kuljetusliikkeet. Ketjun olisi tultava jo alhaalta asti rintamana ylös, kuten esim. Ässät tekee, tai vaihtoehtoisesti pelata puhtaasti tilaa voittavaa jääkiekkoa á la SaiPa tai JYP, mutta sekin vaatii hyvän viisikon rakenteen.
Tapparasta tekee haastavan vastustajan juuri se seikka, että se ei ole yhden pelitavan joukkue vaan se pystyy tarvittaessa hallitsemaan kiekkoa tai vain puolustamaan ja pelaamaan rumaa jääkiekkoa. Jos HIFK aikoo esimerkiksi prässätä niin se on tehtävä hyvillä ajoituksilla tai sen alta tullaan heittämällä pois. Jokereita vastaan Tappara taasen on harjoitellut oman poltetun maan taktiikkansa, jossa isketään linjat tukkoon punaisella ja pakotetaan päätyheittoihin, joukkue pelaa itse tällöin pääsääntöisesti tilaa voittamalla ja esimerkiksi HVP-lähtöjä nähdään vähemmän.
Hyökkäyspelissä paikat voidaan luoda sekä suorista hyökkäyksistä, että päädyn kautta ja joissain tilanteissa myös kulmapelistä pelaamalla viivaan tai lähinnä Koskirannan ketjun toimesta uimalla maalille (Chris Connolly).
Korkeaa suoritustasoa vaaditaan HIFK:lta siis koko ajan ja joka puolella. Jollain tavalla Tapparan syöttörytmi ja "flow" olisi saatava sekaisin mutta jos viisikko ei anna mahdollisuuksia prässätä tilaa pois niin keinoja on toki jo vähemmän. Yksi on tietenkin aina provosointi ja ihon alle pääseminen mutta ainakin Tuukka Mäntylän kommenttien perusteella tähänkin on varauduttu.
