Melkoinen ottelusarjahan tästäkin taistosta tuli, niin kuin myös noista vielä kahdesta käynnissä olevastakin. Hyvä, hyvä. Jännitteellisiä, yllätyksellisiä ottelusarjoja on mukava seurata vaikka noita loukkaantumisia ja pelikieltoja ei soisi näkevänkään kauden tärkeimmissä peleissä. Toisaalta nekin kaikkine ylilyönteineen ja mediamussutuksineen lisää sitä jännitettä kahden seuran ja heidän fanien keskuuteen, näinhän se menee.
Ässät on pelannut viisasta kiekkoa kuten joku tuossa aiemmin jo mainitsi. Varsinkin oman puolustuspään pelaaminen on ollut hienoa. Toivola on tajunnut ettei kulmapörräämiseen ja turhiin vääntöihin kannata juosta summamutikassa vaan miehittää pelaajat Riksmanin edessä niin ettei niitä vetoja parhaalta maalintekosektorilta ja/tai viivalta kera maskin liiemmälti pääse tulemaan. Kyllä ne Tapparan vedot on ollut lähinnä ilman maskia tulleita rääpäsyjä mitkä Riksman on eleettömästi poiminut. Sitä vastoin Ässien hyökkäyspelaamisessa on ollut selkeänä johtolankana niiden nopea päättäminen, jotta sitä energiaa riittäisi läpi pelin.
Tänään punnitaan sitten meidän osalta paitsi sitä kuuluisaa kiimaa niin Rautakorven pelinjohdollisia kykyjäkin. Tapparan luokaton yv-pelaaminen on ollut jotain niin kammottavaa, että se menee jo surkuhupaisuuden puolelle. Meillä pitäisi olla kuitenkin kaksi hyvää yv-kenttää käytössä, mutta samaa scheissea ne tarjoaa ilta illan jälkeen vaikka niitä sekoiteltaisiinkin. En viittaa pelkästään tulokselliseen puoleen vaan myös toteutukselliseen. Mikäli kahteen otteseen 5-3 ylivoimalla mielikuvitus riittää ammattitason pelaajilla yhteensä vain yhteen hyvään sommitelmaan ja pariin kolmeen vetoon maalia kohti niin ei voi kuin kiroten ihmetellä. Ei vetoja, pelkkää siirtelyä.
Näillä meidän tähdillä, etenkin sillä kultakuupalla, on näemmä pää jäätynyt jo lopullisesti näissä erikoistilanteissa, joten toivottavasti Tukalla on rohkeus vaihtaa tuo yv-pelaajien peluutus uudempaan.
Käy niin kuin käy, paras seitsemästä sarjan voittaja menee ansaitusti jatkoon. Siltä osin ei jää jossiteltavaa.