Tiukkoja painiotteluita edessä
Tiukka sarja on edessä. Lukko on vahvoilla, jos "playoffs-kiekko" tarkoittaa sitä, että kiekottomien pelaajien sitominen ja estäminen on jälleen luvallista. Rautakorven joukkueet kun osaavat kääntää puolustuspäässä joukkuepelin viideksi yksilökamppailuksi ja tätä rautakorpikiekkoa on varmasti treenattu Raumalla jo joulusta lähtien. Kuinka hyvin tämä tulee onnistumaan, on pitkälti kiinni tuomarista. Linja voi muuttua ottelusta (ja erästä) toiseen.
Tuo painikiekko tuo mukanaan vääjäämättömästi myös sen, että tunteet tulevat kuohahtamaan kerran jos toisenkin sarjan aikana, enkä yllättyisi lainkaan, jos jonkun maalinedustilanteen jälkeen kentällä nähtäisiin samaan aikaan parikin nyrkkihippaa. Joka tapauksessa tässä ottelusarjassa kaikkien joiden ilta menee piloille pienestä nujakasta lienee kannattavaa jäädä jo valmiiksi kotiin suunnittelemaan paheksuvaa mielipidekirjoitusta iltapäivälehtiin.
Lukolta löytyy muutama kaveri, jotka tulevat nostamaan huomattavasti tasoaan playoffseissa verrattuna runkosarjaesityksiin. Erityisesti Toporowski ja Gill tulevat olemaan Lukon avainmiehiä. Jo viime kaudella Toporowski yhdessä Peltomaan kanssa oli iskemässä ennakkosuosikkina sarjaan lähteneen IFK:n kanveesiin kahdessa ensimmäisessä ottelussa, mutta vääntöä ei sittenkään riittänyt loppuun asti.
IFK:lla on yleisesti ottaen astetta kovempia tähtiä kuin Lukolla. Ratkaisuhetkillä Aravirta voi heittää kentälle toinen toistaan kovempia kavereita kääntämään ottelut. Pärssinen, Pirjetä, Kuhta ja Zidlicky osaavat maalinteon, mutta todellinen valttikortti on ilman muuta Olli Jokinen. Tällä hetkellä Olli pystyy yksin kääntämään ja ratkaisemaan otteluita pelasi laitureina sitten ketkä vaan. Myös Lydmanin arvo puolustuspäässä tulee yhä selkeämmin esille pudotuspeleissä.
IFK:n heikkous on viisikkopelaamisessa ja selkeän pelitavan puuttumisessa. Vakituisia kentällisiä ei ole vieläkään syntynyt ja ylivoimassakin on kokeiltu toinen toistaan erilaisempia kuvioita ja miehityksiä. Toista se oli edellisen mestaruuskauden aikana, kun jopa vastustajatkin tiesivät IFK:n ylivoimakuvion kuin omat taskunsa, mutta silti Caloun löysi Rafalskin takatolpalta kerta toisensa jälkeen.
Toinen stadilaisten heikkous tulee olemaan parin avainpelaajan jäähy- ja tappeluherkkyys. Zidlicky ja Ruutu on pienellä provosoimisella helppo saada jäähylle tai jopa ulos koko ottelusta. En yhtään ihmettelisi, jos joku Lukon nobody olisi Zidlickyä tappeluun haastamassa.
Ottelut tulevat olemaan erittäin vähämaalisia. Voittoon riittänee ottelussa kuin ottelussa vain 2-3 maalia.
Ennustus: sarja katkeaa Helsingissä otteluvoitoin 4-1 tai 4-3. Raumalla ei Lukko ratkaisuottelua häviä. Lukon etsikkoaika on sarjan kahdessa ensimmäisessä ottelussa.