Ennakkoon pidin peukkuja kevyesti venakoiden puolella. Venäjä on kyllä täynnä maailman parhaimpiin kuuluvia kiekkotaitureita, fyysisyyttäkin löytyy. Silti pohjois-amerikkalaisilta löytyy isoihin peleihin sitä tappamisen meininkiä, paikoista tehdään maalit.
Jossain vaiheessa venäläisten puolustus tuntui olevan hankaluuksissa kovan karvauksen alla, muutama harhasyöttö ja huolimaton purku tuottivat vaarallisia tilanteita. Fyysisessä pelissä mentiin aika tasatahtiin. Maaleja latonut Tkachuk ei mielestäni ollut yhtä aggressiivinen taklaaja kuin aikaisemmin, nyt keskittymistä ja energiaa löyty olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Maalivahdit pelas hyvin, ei voi hirveesti maaleista syyttää. Bryzgalovin ei tarvinnut hävetä esityksiään tässä turnauksessa. Venäjän pakeista Gontshar ja Vishnevski pisti pari kunnon pommia, rakastan myös LappuLiisa-Kasperin otteita. Oli tosin pakkiparinsa kanssa seuraamassa läheltä ainakin kahta jenkkien maaleista. Kovaltshuk pysty Venäjän nuorista taitureista saamaan parhaiten tulostakin esiin.
Ainainen marina näistä pohjois-amerikkalaisista NHL tuomareista tuomitsemassa NHL-pelaajien tähdittämiä p-a joukkueita...no, toisessa erässä muutama jäähy ja viheltämättä jättäminen saivat tunteeni kuohahtamaan äiti-Venäjän puolesta. Jämyt ratkaisut kuitenkin tuon Blaken rankkarin ja Leetchin korkeasta mailasta saaman 2+2 min tuomitsemisissa. Venäjän tasoitettua 2-2 jäi kyllä muutama tilanne viheltämättä. Lisäks pelin ollessa 4-3 ja alle viisi minsaa jäljellä, sallivat tuomarit jenkkipakkien aika törkeänkin sitomisen ja roikkumisen. Joo joo, ei haluta ratkasta otteluita...mutta siitä viiden miehen muurista on varmasti vaikea päästä läpi ilman törkeetä virvelöintiäkin. Jos kerran ovat niin loistavia ja kovahermoisia NHL-ammattilaisia, olisivat voineet viheltää edes yhden noista loppuhetkien koukuista.
Mutta...minkäs noille voi. Kuhan ei vittu toistu Suomea vastaan! USA pelas kuitenkin tasapainosemman ottelun, yksinkertaisempaa ja tehokkaampaa. Venäjän tasoitettua kolmannen alussa lisäsi höyryä ja käytti Venäjän kenties pienen tasoituksen jälkeisen herpaantumisen hyväkseen tekemällä kaksi nopeaa maalia. Kurinalasta puolustusta ja maalin edustan suojelua. Venäjän toinen maali syntyi karkeasta virheestä mutta suht hyvin kykenivät keskustan pitämään tukossa. Esche pelasi varmaa, Kippermäistä peliä. Ei tuo kuitenkaan mikään betonipuolustus ole, horjutettavissa on, ihan vaan todennäköstä Suomi ottelua ajatellen. Vittu ois mahtavaa, kaataa USA sen kotikentällä, kovimmilla mahdollisilla miehistöillä pelatessa. Calgaryn olympialaisissa ´88 Suomi kaatoi Kanadan ja pelasi Canada Cupissa ´91 2-2 tasurin sen kotikentällä. Muuten vissiin Amerikan vierailuilla tullu aika pahasti lunta tupaan. Muistuu mieleen viis-muna puolivälierätappio Venäjää vastaan ´96 sekä umpisurkea Salt Laken avausottelu jenkkejä vastaan.
Lauantai-aamua odotellessa...
Jossain vaiheessa venäläisten puolustus tuntui olevan hankaluuksissa kovan karvauksen alla, muutama harhasyöttö ja huolimaton purku tuottivat vaarallisia tilanteita. Fyysisessä pelissä mentiin aika tasatahtiin. Maaleja latonut Tkachuk ei mielestäni ollut yhtä aggressiivinen taklaaja kuin aikaisemmin, nyt keskittymistä ja energiaa löyty olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Maalivahdit pelas hyvin, ei voi hirveesti maaleista syyttää. Bryzgalovin ei tarvinnut hävetä esityksiään tässä turnauksessa. Venäjän pakeista Gontshar ja Vishnevski pisti pari kunnon pommia, rakastan myös LappuLiisa-Kasperin otteita. Oli tosin pakkiparinsa kanssa seuraamassa läheltä ainakin kahta jenkkien maaleista. Kovaltshuk pysty Venäjän nuorista taitureista saamaan parhaiten tulostakin esiin.
Ainainen marina näistä pohjois-amerikkalaisista NHL tuomareista tuomitsemassa NHL-pelaajien tähdittämiä p-a joukkueita...no, toisessa erässä muutama jäähy ja viheltämättä jättäminen saivat tunteeni kuohahtamaan äiti-Venäjän puolesta. Jämyt ratkaisut kuitenkin tuon Blaken rankkarin ja Leetchin korkeasta mailasta saaman 2+2 min tuomitsemisissa. Venäjän tasoitettua 2-2 jäi kyllä muutama tilanne viheltämättä. Lisäks pelin ollessa 4-3 ja alle viisi minsaa jäljellä, sallivat tuomarit jenkkipakkien aika törkeänkin sitomisen ja roikkumisen. Joo joo, ei haluta ratkasta otteluita...mutta siitä viiden miehen muurista on varmasti vaikea päästä läpi ilman törkeetä virvelöintiäkin. Jos kerran ovat niin loistavia ja kovahermoisia NHL-ammattilaisia, olisivat voineet viheltää edes yhden noista loppuhetkien koukuista.
Mutta...minkäs noille voi. Kuhan ei vittu toistu Suomea vastaan! USA pelas kuitenkin tasapainosemman ottelun, yksinkertaisempaa ja tehokkaampaa. Venäjän tasoitettua kolmannen alussa lisäsi höyryä ja käytti Venäjän kenties pienen tasoituksen jälkeisen herpaantumisen hyväkseen tekemällä kaksi nopeaa maalia. Kurinalasta puolustusta ja maalin edustan suojelua. Venäjän toinen maali syntyi karkeasta virheestä mutta suht hyvin kykenivät keskustan pitämään tukossa. Esche pelasi varmaa, Kippermäistä peliä. Ei tuo kuitenkaan mikään betonipuolustus ole, horjutettavissa on, ihan vaan todennäköstä Suomi ottelua ajatellen. Vittu ois mahtavaa, kaataa USA sen kotikentällä, kovimmilla mahdollisilla miehistöillä pelatessa. Calgaryn olympialaisissa ´88 Suomi kaatoi Kanadan ja pelasi Canada Cupissa ´91 2-2 tasurin sen kotikentällä. Muuten vissiin Amerikan vierailuilla tullu aika pahasti lunta tupaan. Muistuu mieleen viis-muna puolivälierätappio Venäjää vastaan ´96 sekä umpisurkea Salt Laken avausottelu jenkkejä vastaan.
Lauantai-aamua odotellessa...