Selkä on nyt aikalailla normaali. Maanantaina tein kyykkyä, mutta silloin arastelin vielä selkää, ja tekniikka hajosi totaalisesti. Jostain syystä sain myös nivuseni jumiin, joten pitää nyt vielä keskittyä tuohon tekniikkaan. Lämmöt otan aina huolellisesti, samoin lyhyet dynaamiset ja passiiviset venytykset. Ehkä pientä liikkuvuustreeniä pitää ottaa tähän sivuun, ennenkuin tulee maksimivoimaviikot kuvioihin. Tänään uskaltaudun kuitenkin maven kimppuun.
Ihan omista virheistä oppineena, tässä vielä kaikille tiedoksi:
SI- nivelen toimintahäiriö
Ja tuo osaa olla sitten kipeä, joten varsinkin tuon kyykyn kanssa malttia, jos alkaa jostain kohtaa kinnaamaan tai kyykätessä tuntuu kipua. Minä kuvittelin alkuun, että vika oli lonkan koukistajassa/nivusessa mutta juurisyy löytyi siis lantiosta/selästä.
Jos kyykyssä aletaan ottamaan lähelle omia maksimeita, niin kannattaa tosiaan olla ekstravarovainen ja huolellinen sen tekniikan kanssa, eli jos vähänkin tuntuu, että asento hajoaa niin ei kannata edes kokeilla.
Selkä on siitä vittumainen, että se estää oikeastaan kaiken muun paitsi penkin ja pystypunnerruksen tekemisen, ja treeneihin tulee takapakkia pitkäksi aikaa. Se väärä tekniikka on niin salakavala, että kun yksi paikka jumii tai kipeytyy niin herkästi vaiva siirtyy aina myös muualle ja pitkittyy, sekä vielä vaikeuttaa sitä omaa diagnoosia.
Ainahan sitä enemmän voimailua harrastaneet ajattelevat, että tuntevat omat lihaksensa hyvin (ja usein se onkin niin) mutta nuo lantion alueen vaivat ovat minusta tosi pahoja selvittää. Onneksi minulle sattui osaava lääkäri.
Itse olen pitänyt punttiharjoittelusta taukoa jo kolmatta kuukautta, nyt ei ole mitään oireita, eikä kipuja missään. Jatkan edelleen kehonpainoharjoittelua joka tuntuu purevan tosi hyvin ja auttaa vammojen ehkäisyssä (ainakin minulla). Keskivartaloahan tuossa rääkätään mutta on se sen arvoistakin, samoin kaikki hypyt ovat erinomainen lisä.
Olen tehnyt päätöksen, että toistaiseksi punttitreeni on itselläni pannassa ja minulle se on sopinut.