Itse myyntityötä tekevänä tykkään kuitenkin joskus haastaa puhelinmyyjän puhelimessa, koska aina ei viitsi sanoa suoraan, että ei kiitos......
Siinä vaiheessa voi miettiä että kyseinen puhelinmyyjä on ihminen(!) joka tekee sitä työtä ainoastaan sen takia että ei ole sillä hetkellä muuta työtä saanut. Voi myös miettiä että kyseinen ihminen tekee työtään provisio palkalla, eli saa palkkaa ainoastaan myymistään lehdistä. Siinä vaiheessa kun sinä pidät hauskaa ja viet kyseiseltä ihmiseltä arvokasta työaikaa tämä ihminen voi miettiä että on tämän kuun aikana tienannut vasta 150€ ja jollain pitäis laskut, vuokrat yms. maksaa. Parhaimmassa tapauksessa kyseisellä ihmisellä voi olla esim. vaimo/mies, lapsia kotona odottamassa.
itseäni ei ärsytä oikeastaan puhelinmyyjät koska he tekevät vain työtänsä niin sinä tai joku toinen henkilö.....
Ps. Ja puhelinmyyjänä tienaa todella hyvin.
Ensimmäistä kohtaa komppaan täysillä. Toiseen kohtaan voisin mainita että olin itse puhelinmyyjänä lukioaikana (ns. "lukutauon" aikana) koska en saanut opintotukea sattuneista syistä. Asuin kuitenkin omassa asunnossani, maksoin itse omat laskuni ja vuokrani, ostin itse omat ruokani yms. Töitä etsin ihan hullun lailla koko ajan ja kuukauden etsimisen jälkeen (lisätään tähän että jatkoin toki töiden etsimistä aktiivisesti ja puhelinmyynnin piti olla vain väliaikainen ratkaisu) puhelinmyynti oli ainoa mitä sain.
Provisiopalkalla olin ja kahden viikon jälkeen tilipussi näytti 100€. Voit vain kuvitella millainen tuska siinä päivien aikana alkoi kasvamaan kun tiesi että pitäisi huomattavasti enemmän tienata rahaa jotta edes vuokran saa maksettua. Sosiaalipummiksi ei huvittanut alkaa.
EDITTIÄ (suluissa)