Onkos kakkapeput tänään linjoilla? Ite joskus 17 huitteissa kun kaupoilta kotiin on ehtiny.
Eilen Smolekin sai maaaleja aikaiseksi, uutta erkkaa lapaan ja ukkoa vähän muokaten pienenmäksi niin johan alko maali jyvä taas löytyä.
Samoihin aikoihin itsekin linjoille tähtäilen.
Joukkueen suurin ongelma tällä hetkellä on pelaamassa olevien pelaajien suurehko vaihtelu ja pelaajien hyvin paljon toisistaan poikkeavat pelityylit. Itse olen pelannut paljon kaikkien kanssa, mutta kyllä tekee tiukkaa tottua pelistä toiseen erilaisten kavereiden kanssa pelaamaan. Tämä aiheuttaa sen, että peli aaltoilee vahvasti, kun joskus yhteinen sävel löytyy heti ja joskus ei millään.
Tämä koskee siis pääasiassa hyökkääjistöä, pakit kyllä pelaavat pääosin hyvin, eikä erilaiset pelaajat pakistossa vaikuta niin suuresti yhteispelin toimivuuteen.
Hyökkäyspelissä eri hyökkääjillä on omia tuttuja turvallisia tapojaan viedä hyökkäyksiä eteenpäin ja nimenomaan näissä on suurta vaihtelua. Itseasiassa suurin ongelma on juuri näihin omiin kaavoihin kangistuminen.
Suurin ongelma on kiire. Tämä on tullut usein esille keskusteluissakin. Eli hyökkäyksissä pyritään liikaa menemään saman kaavan mukaan. Usein tämä tarkoittaa suoraviivaista maalia kohti pyrkimistä ja syöttöä katsotaan vain sinne maalin kulmalle. Jos syöttöpaikkaa ei ole tarjolla sinne kulmalle, niin sitten yritetään itse laukoa suoraan tai kikkailla tietä maalille. Näistä tilanteista on hyvin usein tullut laihoja tuloksia.
Haluaisin että koko joukkue sitoutuu avaamaan hieman näkökantaansa hyökkäyspelissä. Hyökkäyspäässä saadaan usein hyviä tilanteita aikaan kun vain syötellään sitä kiekkoa - ihan mihin tahansa (omille). Usein helppo syöttö vapaana olevalle omalle on loistava idea - riippumatta siitä missä päin hyökkäysaluetta tai kuinka kaukana tämä oma pelaaja on. Syöttelyllä saadaan vastustajan puolustus liikkeelle ja sekaisin. Ei siis aina tarvitse hakea syöttöä maalille, eikä etenkään aina sinne takatolpalle.
Omalla kohdalla on välillä ruvennut korpeamaan oikein tosissaan, kun kavereilla tuntuu olevan jokin fiksaatio, että maalin suuntaan on turha syöttää, jos oman joukkueen pelaaja menee maalia kohti samalla puolella maalia kuin missä itse on. Itselläni on tapana useinkin pelata näin, eli sen sijaan että menisin keskeltä maalia kohti tai takatolppaa kohti toisessa reunassa, pelaankin maalin etutolppaa kohti samalla puolella, missä kiekkoa kuljettava kaverikin menee. Tällöin välissä on yleensä korkeintaankin yksi vastustajan pelaaja, jonka ohi kiekon saa melko helposti syötettyä.
Näissä tilanteissa syöttöä minulle yritetään ehkä 5% todennäköisyydellä. Muina kertoina lopputulos on joko vaikeampi syöttö toiseen altoon, tai kiekon hallussa pitäminen ja lopulta kiekon menetys. Minulla ei siis olisi mitään sitä vastaan etten saa syöttöjä näihin tilanteisiin, mikäli tarjolla olisi parempia ratkaisuja ja näistä olisi saatu hyviä tilanteita aikaan. Näin ei kuitenkaan ole.
Ylläolevaan lisättäköön vielä sen verran, että niitä harvoja kertoja kun tuollaiseen paikkaan olen syöttöjä saanut, niin maaleja on tullut kovalla prosentilla. Avainsana on kova vauhti, jolloin kiekon saa melko helpostikin maalivahdin ohi, vaikka samaa puolta tullaankin.
Tämä sepostukseni yhdestä tietynlaisesta tilanteesta on vain esimerkki siitä miten kiekon kanssa voi hakea muitakin ratkaisuja, kuin mihin nyt on totuttu. Ylipäätään pyritään enemmän hakemaan helppoja syöttöjä niiden "toivotaantoivotaan" -syöttöjen sijaan. Eli haetaan vapaita paikkoja helpolle syötölle ja myös syötetään niihin vapaisiin paikkoihin.
Omassa pelaamisessani joitakin varmaan hämmästyttää miksi seuraan usein kiekollista pelaajaamme hyökkäyspäässä. Tähän on kaksi syytä: 1. helpon syöttöpaikan hakeminen, sekä 2. kiekollisen pelaajan auttaminen ja turvaaminen. Pyrin siis auttamaan kiekollista pelaajaa antamaan helpon syötön, tai olemaan valmis mikäli hän menettää kiekon. Katson aina tapauskohtaisesti haenko syöttöpaikkaa maalilta (tai muualta) vai katsonko että kiekollinen pelaaja tarvitsee apua. Tarkoituksena on, että kiekollinen pelaaja voisi heittää minulle helpon syötön ja hakea sitten itse syöttöpaikkaa. Tämäkin on vain yksi tapa vastustajan puolustuspelin rikkomiseen ja vaikeuttamiseen.
Puolustuspeliin ei ole muuta sanottavaa, kuin ajoittainen liiallinen kärkkyminen hyökkääjistön osalta. Itse olen tässä varmastikin yksi pahimmista esimerkeistä, vaikka vankan puolustuspelin nimeen kovasti vannonkin. Puolustuspelin puutteisiin voisi tarttua joku pakkina paljon pelaava.
Näillä eväillä tällä kertaa. Ei muuta kuin joukkueen kurssia muuttamaan! Viimeaikoina on ollut hieman nihkeää, mutta kyllä se tästä.