Projekti: Kissa

[Tarinankertoja]

Minkä kissojen kera lienee tutkimus tehty?

Meillä kissat vastaa kun niitä kutsuu joko nimellä tai yhdellä äännähdyksellä. Nimeen ei välttämättä vastata naukasulla, mutta pää nousee ja katotaan mitä asiaa. "tuuksää mukaan" ymmäretään, ja mennään ovelle. Leikkiä ja kissa hakee leluhiiren jne. Jotta kyllä ne kuuntelee, ymmärtää ja vastaa.

Syliin tullaan pyytämällä, alas tullaan käskemällä ja tietty syömään kutsuessa tullaan syömään. Vastineeksi toki kissat osaa pyytää ruokaa, ulos, leikkiä, sylipaikkaa, vessan tyhjäämistä ja vettä hanasta. Ulkona osataan pyytää pyöritystä, juoksutusta ja vesileikkejä.

Että kyllä anakin benkkuja se kommunikointi kiinnostaa, ja näitä kun on ollu useampia, eri persoonia ja erilailla asioista ja puheista kiinnostuneita, toiset tyhmempiä, toiset fiksumpia, mutta välimpitämättömiä ihmisten teoille tai puheille ei ole ollut edes ykskään pentueiden pennuista luovutusikäsenä...

 

[penkinlämmittäjä]

Meillä käydään vanhimman neidin kanssa paljonkin keskusteluja naukumalla. Kun puhuu "kissojen kieltä," niin keskustelut voivat kestää jopa toista minuuttia, mutta ihmisten kielellä lyhyehkön vuoropuhelun. Nuorimmainen on sen sijaan nyt ruvennut juttelemaan ihan ihmispuheeseen. Keskimmäinen nyt pitää ääntä ainoastaan ruokaa pyytäessään ja silloin tällöin naukaisee muuten. On näistä kaikista kuitenkin se kaikkein läheisyydenkipein ja viihtyy paljon jalkojen päällä selällään maaten, että mahan puolelta pitää rapsutella paljon.

Edit. Korjataan sen verran, että meillä kissat juttelee minulle, muttei avopuolisolle, vaikka hänen kissojaan kaksi vanhinta onkin ja vasta kolmas yhteinen.

 

[Bruno]

Omani juttelee pääsääntöisesti halutessaan ruokaa. Kutsuun vastaa saapumalla luokse, paitsi jos on nukkumassa.

Minun otukseni vastaa kutsuun, jos kutsu tulee keittiöstä. Usein ei tarvitse edes kutsua. Riittää, kun nousee sohvalta ylös, niin johan sitä odotellaan jo keittiössä.
Varsinkin keittiössä kaveri on todella puhelias. Ja kaikkiruokainen.
Erikoisuutena mainittakoon, että tämä huonokäytöksinen poikakissa tulee aina tekemään tarpeitaan samaan aikaan kuin minä. Hölmöltä tuntuu istua pöntöllä ja samaan aikaan katinretku on omalla laatikolla vääntämässä omaa torttua.

 

[Musta Nuoli]

Erikoisuutena mainittakoon, että tämä huonokäytöksinen poikakissa tulee aina tekemään tarpeitaan samaan aikaan kuin minä. Hölmöltä tuntuu istua pöntöllä ja samaan aikaan katinretku on omalla laatikolla vääntämässä omaa torttua.

Kissasi tekee sentään tortut laatikkoon. Minun toinen kissani, huolettoman hulvaton kissaneiti saattaa vetää syystä tai toisesta tortut välillä laatikon viereen. Jätöksiään se ei vaivaudu peittelemään hiekalla juuri nimeksikään, vähän voi muodon vuoksi ruopaista. Toinen kissa eli vähän vanhempi arvokas herra sen sijaan on huomattavan hygieeninen ja käy kuopsuttelemassa toisenkin puolesta laatikot kuntoon. Jos on kaverin kakka lattialla, niin tämä herra saattaa käydä hakemassa talouspaperin palan ja asetella sen toisen kissan tortun päälle. Sitten minun ei tarvitse kuin kopata paperin alla oleva kakkaläjä ja putsata myöhemmin lattia.

Kumpikin kissa juttelee mielellään ja monessa tilanteessa. Välillä tullaan minulle juttelemaan, välillä vastataan jutteluun. Kumpikin kissa tietää nimensä ja tämä kissaherrani tulee iltaisin kutsuttaessa sänkyyn viereen nukkumaan. Tulee monesti kutsumattakin ja aamulla sitten herää siihen, että jalkopäässä tuhisee kissa, mutta nimen kutsuminen tuo kissan viereen, oli tämä missä päin asuntoa tahansa.

Kaikki kommunikointi ei tietysti ole naukumista tai kutsuihin vastaamista, sillä eleet, äänteet, korvan lotkauttamiset ja muut kertovat omaa kieltään.

Aikamoinen tampio saa mielestäni olla ylipäätään kyseessä, jos kissat eivät muka mitenkään viesti tai välitä. Silloin vika lienee omistajan aisteissa ja havainnointikyvyssä. Turha siltä kissalta mitään tekstiviestiä odotella, viestintää on monenlaista.

 

[Bruno]

Kissasi tekee sentään tortut laatikkoon. Minun toinen kissani, huolettoman hulvaton kissaneiti saattaa vetää syystä tai toisesta tortut välillä laatikon viereen. Jätöksiään se ei vaivaudu peittelemään hiekalla juuri nimeksikään, vähän voi muodon vuoksi ruopaista.

Se on tietysti positiivista, että tarpeet menevät laatikkoon ja herra vaivautuu myös kakkansa peittämään. Tosin peittämisessä on käytössä rajut otteet, koska hiekka lentelee pitkin seiniä, kun katti on vauhdissa.

Aikamoinen tampio saa mielestäni olla ylipäätään kyseessä, jos kissat eivät muka mitenkään viesti tai välitä. Silloin vika lienee omistajan aisteissa ja havainnointikyvyssä. Turha siltä kissalta mitään tekstiviestiä odotella, viestintää on monenlaista.

Juu, kyllähän ne viestii useallakin tavalla. Suosikkini on ehdottomasti "nyt loppuu se koneella istuminen". Retku nimittäin tulee istumaan läppärin näppäimistölle eikä liiku mihinkään. Tämä tosin taitaa olla aika yleistä kissojen keskuudessa.

 

[Musta Nuoli]

Juu, kyllähän ne viestii useallakin tavalla. Suosikkini on ehdottomasti "nyt loppuu se koneella istuminen". Retku nimittäin tulee istumaan läppärin näppäimistölle eikä liiku mihinkään. Tämä tosin taitaa olla aika yleistä kissojen keskuudessa.

Minulla ei ole läppäriä vaan pöytäkone, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa, että kissa tulee joko tietokonepöydälle monitorin eteen möllöttämään ja makoilemaan tai yksinkertaisesti kampeaa näppäimistön ja/tai käsieni päälle makaamaan, tai tunkee syliin. Siinä ei sitten kauheasti näpytellä. Onneksi hallitsen kymmensormijärjestelmän ja pystyn tarvittaessa kirjoittamaan osan tekstistä sokkona näkemättä kissan peittämää monitoria.

Toinen kissani taas harrastaa samaa metodia jos luen liian kauan keittiön pöydällä lehteä tai kirjaa. Kunnon romahdus lehden päälle makoilemaan estää huomioni kiinnittymisen epäolennaisiin asioihin kuten kyseiseen lehteen.

 

[Musta Nuoli]

Mikä onkaan tämän jutun porkkana? Se, että kyse on tismalleen samasta tutkimuksesta Tokion yliopistossa. Tässä on tulkittu tismalleen samaa tutkimusta suomalaislehdissä kahdella täysin eri tavalla. YLEn uutisessa taustoitettiin asiaa ja kissojen käyttäytymismalleja, ja Iltalehden klikkihuoraus-paskauutisessa vedettiin mutkat suoraksi ja täysin omia johtopäätöksiä.

Siitä sitten vain valitsemaan saman tutkimuksen samojen tuloksien johtopäätöksien äärellä.

EDIT: Luonnollisesti Iltalehdellä meni neljä kuukautta tämänkin "uutisen" tuottamiseen, YLE uutisoi tutkimuksesta jo heinäkuussa.

Lainaan osittain omaa viestiäni, jossa mainitsin, että YLE uutisoi japanilaisen yliopiston kissatutkimuksesta heinäkuussa, Iltalehti neljä kuukautta myöhemmin... ja nyt Uusi Suomi liittyy joukkoon tummaan uutisellaan "Ihmiskunta mokasi 9 000 vuotta sitten: Kissasi kyllä kuuntelee, sitä ei vain kiinnosta".

Onko suomalainen nykyjournalismi nykyisin kuin leipäkiven heittoa? Katsotaan, kuinka monta kertaa sama kivi saadaan osumaan veden pintaan ennen kuin se lopultakin uppoaa. Samasta tutkimuksesta ja ennen kaikkea samasta brittilehden artikkelista on nyt väännetty ainakin kolme uutista suomalaisiin medioihin viimeisten kuukausien aikana.

Odottelen vielä Iltasanomien, Turun Sanomien, Aamulehden ja Hesarin panosta aiheeseen. Koska kissanomistajat saavat jälleen lukea, että kissaa ei kiinnosta?

 

[alwahla]

Odottelen vielä Iltasanomien, Turun Sanomien, Aamulehden ja Hesarin panosta aiheeseen. Koska kissanomistajat saavat jälleen lukea, että kissaa ei kiinnosta?

Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, saavat pelkästään maikkarin uutisointia seuraavat tuhannet ihmiset lukea omalta kanavaltaan uutisen samaisesta aiheesta toukokuussa 2014.

Tuolloin maikkari tyylinsä mukaan sivuuttaa täydellisesti muiden jo kuukausia aiemmin samasta aiheesta tehdyt uutiset ja kertoo jutun omanaan. Aiheeseen liittyväksi filmiksi ollaan mitä todennäköisimmin hommattu joko jonkun parkanolaisen maatilan emännän (ja erittäin suuren Salkkarit-fanin) 17-vuotias siamilainen narttu, joka ei suostu tippaakaan kuuntelemaan Mika Tommolan seksikästä ääntä tai Sanna Kiisken äidin kaiman systerin naapurin serkun luokkakaverin ex-tyttöystävä. Hymistelevät kympin uutisten ankkurit pitävät huolta siitä, että tämäkin aihe saadaan muokattua sellaiseksi, ettei sitä normaaliälyinen ihminen voi sietää.

 

[sierramies]

Miten olisi rebound-katit?

Suru kotvan sitten poismenneestä kissastani on pian muuttumassa haikeaksi hyvien hetkien muisteloksi. Nyt minulle on tarjottu kahta 2-vuotiasta leikattua, leikkisää narttukissaa pitovaikeuksien/avioeron vuoksi. Mitenkä tällaiset aikuisina kotoaan muuttavat kissat yleensä sopeutuvat uuteen kotiin? Onko vanhan kodin menetys kovinkin traumatisoiva, uskaltaako moiseen ryhtyä ilman pelkoja kuukausien ahdistusnaukupahantekofiiliksistä? Olen myös miettinyt asuntoni kokoa: kämppäni on 35 neliön yksiö kookkaalla, lasitetulla parvekkeella kiipeilypuineen ja härpäkkeineen. Onko se liian pieni kahdelle siskokselle? Kun eläinrakas olen en haluaisi pakottaa katteja liian pieneen, stressaavaan ympäristöön. Jos jollain on vinkkejä/kokemusta, otan ne kiitollisena vastaan.

 

[Vuokralainen]

Mitenkä tällaiset aikuisina kotoaan muuttavat kissat yleensä sopeutuvat uuteen kotiin?

Hyvin ne sopeutuvat.

Minulla on kissa jonka hain kahden vuoden iässä isosta perheestä, jossa se ei viihtynyt muiden kissojen kanssa ja yksikseen kotiutui aika nopeasti.

Siihen kotiuttamiseen kannattaa vähän panostaa, esim. hankkia samaa kissanhiekkaa kuin aiemmassa paikassa ja mahdollisesti vaikka joku tyyny tai peitto sekä leluja sieltä entisestä perheestä, jossa kissat ovat viihtyneet. Tutut hajut helpottavat sopeutumista.

 

[Leelian Lepotuoli]

Tämä olikin mainio ketju, tovi meni hekotellessa teidän katteja.

Meille ei allergiasyistä kissaa saada, mutta kotipuolessa noita on kaksi vanhaa rouvaa. Toista ei paljoa näy kun veti herneet yli 10 vuotta sitten kun sai pikkusiskon. Sisko on sitäkin sosiaalisempi tapaus. 7v tyttö on ikänsä sitä lellinyt ja leikittänyt eikä ikinä ole vastaan sanonut. Menee kiltisti rakennettuihin majoihin ja piti prinsessakruunuakin kerran päässä. Barbie- leikeissä tyytyväisenä makoilee ja on ratsuna.

En tiedä onko muissa kissaperheissä tuttua; meillä nukutaan vaikka koko yö sohvalla huonossa asennossa ilman peittoa, mutta kissaa jalkojen päältä ei raaskita siirtää :)

 

[sierramies]

Hyvin ne sopeutuvat.

Minulla on kissa jonka hain kahden vuoden iässä isosta perheestä, jossa se ei viihtynyt muiden kissojen kanssa ja yksikseen kotiutui aika nopeasti.

Siihen kotiuttamiseen kannattaa vähän panostaa, esim. hankkia samaa kissanhiekkaa kuin aiemmassa paikassa ja mahdollisesti vaikka joku tyyny tai peitto sekä leluja sieltä entisestä perheestä, jossa kissat ovat viihtyneet. Tutut hajut helpottavat sopeutumista.

Tuota minä myös mietiskelin. Että jos otan katit, kysyn antajalta mitä ruokaa syövät, mikä on herkkua, mitä hiekkaa käyttävät, mitä leluja käyttävät jne. Mielelläni tarjoaisin kodin kahdelle katille "ilvespissaiseen" kämppään.Toivon mukaan kämppä riittää. Raapimispuita ja kiipeilypaikkoja löytyy, ja sauna on päivittäin lämmin (edellinen rontti nautiskeli mielellään jälkilöylyistä tuntikausia). Ehkäpä huomio ja hellyys auttavat monen ongelman yli.

 

[Unkka]

Tämä on varmaan joku piilohomoketju. Aikuiset miehet (?) keskustelevat kissoista. En ymmärrä. Ennen vanhaan kun puhuttiin kissoista, sillä tarkoitettiin teräväkyntistä naista, joka hekuman hetkellä raapi kynsillään verinaarmuja selkään. Nyt täällä saatana läyrytään kissanhiekasta, hävetkää perkele Haulikkoa kaikille maailman kissoille!

 

[sierramies]

Tämä on varmaan joku piilohomoketju. Aikuiset miehet (?) keskustelevat kissoista. En ymmärrä. Ennen vanhaan kun puhuttiin kissoista, sillä tarkoitettiin teräväkyntistä naista, joka hekuman hetkellä raapi kynsillään verinaarmuja selkään. Nyt täällä saatana läyrytään kissanhiekasta, hävetkää perkele Haulikkoa kaikille maailman kissoille!

Kaikki on hyvin, Unkka, ei sulla ole hätää. Täällä on vain muutamia ihmisiä, jotka pitävät kotieläimistä. Sellaisista kissantyyppisistä. Itse tarjoaisin ehdottamaasi kerranlaukeavaa tuliasetta sille yhteiskunnan palkitsemalle kermalle, joka rahan vuoksi kiduttaa ja riistää eläimiä voiton vuoksi. Ei millään pahalla kenellekään. Tämän päivän kaksikymmenkyntisellä ihmisnartulla, johon ehkä viittaat, ei ole mitään tekemistä päivän aiheen kanssa, olen pahoillani. Kyseistä säälittävää, kaksitissistä Vain elämää -fania pannaan ohimennen kakkoseen matkalla eläinkauppaan, kun haetaan todelliselle ihmisystävälle katkarapunaksuja. En halua loukata ketään. Kissa uskoo puhetta, juopunutta ja oksentelevaa pettäjäihmisnarttua pitää vähän heilutella, ennen kuin narttu ymmärtää paikkansa. nteeksi.

 

[Unkka]

Kissa uskoo puhetta

Kaiken muun uskon viestistäsi, mutta en tuota. Kissa uskoo vain haulikkoa.

 

[Andrius]

Moukua, maukua yksin "jätettynä"

Pitkä tarina lyhyeksi; tyttöystävä oli Hesy:n sijaiskotina, muutamia elukoita meillä, no sitten tuli tämä. Otus oli loukutettu jonkun kesämökin pihalta. "Loukuttajat" kissoja rakastavia tyyppejä: "kun ei tuollainen nyt talvea selvitse". Itse en pystynyt tuosta otuksesta luopumaan, no kissa jäi meille. Ollut nyt meillä noin kolmisen vuotta.

Mutta sitten aiheeseen: Moukua, maukua ja muuta ihanuuta.
Itsellä ollut perheessä (leikattu)kollikissa, joka ei ikinä makunut. Mutta nyt tää tyttö leikattu, pitää ihan sellaista ääntä herätessän unesta kuin olisi peloissaan pennuistaan/meistä,ja kun kutsuu nimeltä, hypää viereen kehräilemään. Tuo ääntely on juuri tuota "moukuamista maukuamista" sellaista ihme ujellusta, jonka ihminen tulkitsee "hädäksi", mutta joka kissojen kielellä on vaan jotain ihme mouruamista.

 

[sierramies]

Kaiken muun uskon viestistäsi, mutta en tuota. Kissa uskoo vain haulikkoa.

Unkka, c´mon, joillekin ihmisille kissa on tärkeä. Siitä on vähemmän haittaa kuin naisesta. Se ei vittuile rikkinäisistä kalsareistasi, se ottaa sut hymyllä vastaan, tulit sitten töistä tai naapuritaloyhtiön kiljunoksennuskilpailuista. Se on helppo asuinkumppani. Se tarjoaa kaikkea muuta kuin seksiä. Jaa-a, seksiä. Joo, sitä voi harrastaa koska lystää, vaikka rappusiivoojan kanssa. Mutta kaikkia ei kiinnosta se "pillunsaamiseen liittyvä kokonaiselämällinen pakko-orjuutus, kalsarinkäyttöpakko ja Tanssii tähtien kanssa -kausikortti." Ei tarvi kumartaa ketään, luvata kellekään lasta, nauraa kenekään äidin paskoille vitseille, huoltaa kenenkään narkomaanipikkuveljeä eikä kestää kenekään edellisen avioliiton hedelmiä. Seuraa on, se ei vittuile ja on hauskaa. Pillua saa muualta kun lystää. Eläinystävänä vielä enemmänkin, trust me :-).

Ota iisisti, Unkka. Kaikki on hyvin! Jotkut inhat miehet pitävät kissanronttia kämpässään, ja kärsivät epäinhimillisistä tuskista. Joillain miehillä on seuranaan anteeksiantamaton raharreikä, niin kutsuttu "nainen". Tämä otus on inhottava ja vaarallinen kumppani. Tietääkseni yksikään eläinliike maassamme ei myy tätä "tuholaista". Krokotiili-Stevenin Australiassa tappoi hirvittävä tappokone rausku. Suoraan sydämeen ja miestä vietiin. Suomessa elää villi ja verenhimoinen "Muija". Puhuit tästä pedosta viestissäsi. Ei puhuta siitä sen oikeilla nimillä. Niin kuin Bostonin porukka on "Otsot", viitatkaamme tähän olioon salanimellä "Nartsu". Tämä "Nartsu" houkuttaa miehen limaiseen ansaan, ja syö miehen elävältä. Kokonaan. Ensin lähtee kaverit. "Nartsu" imee elämän niistä. Sitten lähtee elämä. Häviää kolffi ja pikkupupipiljardi. Sitten olet "Nartsun" kanssa yksin kotona. TV:ssä pelaa lempparitiimi lätkää (tai Ilvesläisittäin "tuikkailua"), mutta "Nartsu" haluaa katsoa itkuntuherrusta. Vaaranpaikka on lähellä. Joko alistut Brooklynin homoseksuaalien naisten miesmäisen kerhon sisustusnäyttelyn avajaiskilpailuihin, tai kärsit. Monet kärsii. Minä en. Joku saa alistuspillua lauantai-iltana, pikkukiekurassa. Ja se on "ihan niin varmaa kun yläasteellakin". OK. You nailed me.

Sorry, en alistu höpönassuelämääsi. Minä määrään. Ja Muut vinkuu. Silloin kun haluan. Soitto vain, ja "Nartsu" on ovellani. Luojan kiitos, "Nartsu" lähtee samaan rahaan, pyytämättä!

 

[pettter]

Tämä on varmaan joku piilohomoketju. Aikuiset miehet (?) keskustelevat kissoista. En ymmärrä.

Kissat kuitenkin ovat söpöjä ja kivoja, ja hyvää seuraa, mutta mieti, joillakin on koira. Siis sellainen tyhmä, ruma ja ällöttävän näköinen räyhäävä ja kuolaava rakki, joka paskookin ympäriinsä.

Unkka, c´mon, joillekin ihmisille kissa on tärkeä. Siitä on vähemmän haittaa kuin naisesta. Se ei vittuile rikkinäisistä kalsareistasi, se ottaa sut hymyllä vastaan, tulit sitten töistä tai naapuritaloyhtiön kiljunoksennuskilpailuista. Se on helppo asuinkumppani. Se tarjoaa kaikkea muuta kuin seksiä. Jaa-a, seksiä. Joo, sitä voi harrastaa koska lystää, vaikka rappusiivoojan kanssa. Mutta kaikkia ei kiinnosta se "pillunsaamiseen liittyvä kokonaiselämällinen pakko-orjuutus, kalsarinkäyttöpakko ja Tanssii tähtien kanssa -kausikortti." Ei tarvi kumartaa ketään, luvata kellekään lasta, nauraa kenekään äidin paskoille vitseille, huoltaa kenenkään narkomaanipikkuveljeä eikä kestää kenekään edellisen avioliiton hedelmiä. Seuraa on, se ei vittuile ja on hauskaa. Pillua saa muualta kun lystää. Eläinystävänä vielä enemmänkin, trust me :-).

Joo todellakin. Mä oon kissafani.

 

[pernaveikko]

Kissat kuitenkin ovat söpöjä ja kivoja, ja hyvää seuraa, mutta mieti, joillakin on koira. Siis sellainen tyhmä, ruma ja ällöttävän näköinen räyhäävä ja kuolaava rakki, joka paskookin ympäriinsä.

No nyt. En ymmärrä yhtään mitä homoudella olisi kissojen kanssa tekemistä. Kun ei naistakaan ole, niin kissat ovat mitä parhainta seuraa.

Miettikää, jos joutuisi olemaan sellaisen tyhmän, ruman, ällöttävän, räyhäävään, kuolaavan ja ympäripaskovan rakin kanssa.

Eihän siinä edes ehtisi haaveilla siitä naisesta puhumattakaan, että sen voisi jostain kaivaa.

 

[¤Kane¤]

Kissat ovat kyllä helvetin merkillisiä otuksia.
Meillä on ollut nyt 15 vuoden aikana tilanteesta riippuen 1-3 kissaa ja täytyy myöntää että en mikään aivan helvetin kova kissaihminen ole, mutta kun emäntä noista tykkää niin en ole asiasta inttänyt.

Kissojen ja minun välit kärsivät kovan kolauksen heti alkuajoilla kun leikkamattomat nuoret kollit kusi mun kenkiin ja koiran ruokakuppiin.

On tullu käsiteltyä senjälkeen näitä hieman kovemmalla otteella mutta nämä perkeleet näyttävätkin siitä pitävän ja esim. kun katsellaan telkkaria perheen kesken niin minun syliin hakeutuvat.

En voi käsittää että miten helvetissä tuo voi olla mahdollista koska emäntä niille lepertelee minkä ehtii ja itse lähinnä murjomalla niitä silloin tällöin silittelen.


Taloudessa on ollut myös kokoajan myös esim, Suomenajokoiria ja tuossa ne sohvalla on yhdessä läjässä nukkuneet.

Muuten nuo kotieläiminä kyllä ovat koiraan verrattuna melko tyhjänpäiväisiä ja välinpitämittömiä.

 

[Fatal Error]

Kissa uskoo vain haulikkoa.

Pitäisi varmaan testata samaa sinuun.

Meillä on kaksi rescue-kissaa, tätä nykyä 5- ja 5,5-vuotiaat kollit. Ensimmäinen hankittiin hiiriä metsästämään. Hiiren metsästys onnistui mainiosti, mutta kaveri oli niin seurallinen ja ihmisystävällinen, että jäi aina ikkunalle itkemään kun aamulla mentiin töihin ja odotteli siellä kun tultiin illalla takaisin. Päätettiin sitten puolisen vuotta myöhemmin hankkia toinen löytökissa, joka oli jo kerran lapsiperheeseen annettu ja sieltä vuorokauden päästä palautettu. Pelättiin että vanhempi kaveri antaa pikkuiselle runtua kun se meni varastohuoneen patjarullaan seniorin unia häiritsemään. Vartin päästä juipit kävelivät peräkkäin koko talon läpi kun isäntä esitteli ruoka- ja juomapaikan, huussit, saunan jne. Sen jälkeen ovat olleet kuin paita ja perse. Homppelikissoista puhutaan tuttavapiireissä yleisesti kun herrapariskunnasta keskustellaan. Kolmaskin rescue-kissa hankittiin 1,5 vuotta sitten, mutta nämä kaksi herraa eivät suhtautuneet asiaan kovinkaan myönteisesti ja pitkän yrittämisen jälkeen oli pakko luopua hänestä. Onneksi poika sai hyvän kodin Vantaalta. Terveisiä vaan Voitolle missä lienetkin ja mitä teetkin.

ps. olen muuten pannut merkille, että maalaiset tuntuvat pitävän kissoja vain pakollisena pahana eikä niiden henki paljoa maksa. Sen sijaan räkäisiä rakkeja kohtaan tuntuu olevan lähes pervon läheinen ja rakas suhde. Mikähän siinä mahtaa olla takana?

 

[Tarinankertoja]

Raskas päivä tänään, kun 14v. kissan maallinen taival päättyi.

Mutta se päättyi kotona, omalla suosikkimakuupaikalla ja viltillä. Tilasin eläinlääkärin kotikäynnin. Maksoi 190,- eli ei mitään! kisalle joka vihasi boksikuljetuksia ja eläinlääkäreissä käyntiä.

Suosittelen tota kotona tehtävää eutanasiaa. Se on henkisesti hemmetin paljon helpompi.. omistajalle ja Kissalle.

 

[Musta Nuoli]

Raskas päivä tänään, kun 14v. kissan maallinen taival päättyi.

Mutta se päättyi kotona, omalla suosikkimakuupaikalla ja viltillä. Tilasin eläinlääkärin kotikäynnin. Maksoi 190,- eli ei mitään! kisalle joka vihasi boksikuljetuksia ja eläinlääkäreissä käyntiä.

Suosittelen tota kotona tehtävää eutanasiaa. Se on henkisesti hemmetin paljon helpompi.. omistajalle ja Kissalle.

Otan todella osaa. On varmasti todella raskas päivä sinulla ollut.

Mutta parhaan valinnan teit, kun tilasit kotikäynnin. Hintaa ei siinä kysellä, kuten ei eläinten osalta muutenkaan.

 

[Musta Nuoli]

Olen joutunut minäkin pohtimaan toisen kissani terveysasioita viime aikoina, kun kävi ilmi, että 13 vuotta syksyllä täyttävällä kissallani on paitsi kilpirauhasen liikatoimintaa (hoidettavissa loppuiän lääkityksellä) myös sappikiviä ja jonkinlainen sappitiehyen tukos. Sitäkin hoidetaan nyt lääkkeillä ja tilannetta tarkastellaan parin viikon päästä uudella ultraäänitutkimuksella ja muilla tutkimuksilla.

Toivoa sopii, ettei tarvittaisi esimerkiksi leikkaushoitoa tai niitä muita, lopullisia ja peruuttamattomia toimenpiteitä joita olen kuitenkin mielessäni väkisinkin pyöritellyt. Toistaiseksi kissa on kuitenkin voinut suht hyvin, vaikka on syönyt vähän nirsommin ja vain kalliimpia ruokia kuin aiemmin. Lähes puhdasta lihaa ja kanaa, mikä tietysti sappivaivaiselle onkin parempaa. Tänäänkin meni rosvopaistia ja kanakuutioita, siitä palkinnoksi pitkä kehrääminen keittiön pöydällä.

Oma kissanikin inhoaa ja kammoksuu eläinlääkärireissuja ja boksikuljetuksia yli kaiken, ja viimeksi oli todella raskas reissu. Kissa piti rauhoittaa kahteen kertaan, kun se oli niin shokissa heräämössä, ettei kanyylia saatu pois eikä kissaa edes pois. Nahkatakki ja -hanskat kädessä oli pakko pidellä kiinni ja antaa rauhoittua uuden piikin voimin. Kotona sitten ei enää pidätyskyky toiminut ja katti laski alleen (sänkyni päälle, lisäisin) maaten siinä päällä surkeana ja lähes tajuttomana kun rauhoitus- ja nukutuspiikit aiheuttivat niin huonon olon. Rapiat 600 euroa meni tuohonkin keikkaan, mutta sillä ei väliä ole.

Seuraava kontrollikäynti on taas eläinlääkärin luona, mutta jos joskus (tai kun, ei sitä välttää voi kun vuodet vierivät) tulee se viimeinen tarve eläinlääkärille, niin silloin kissa ansaitsee rauhallisen, stressittömän ja arvokkaan lähdön omassa kodissaan.

Sama koskee toistakin kissaani, joka on pari vuotta nuorempi. Insuliinilääkitys on aamuin illoin nytkin, mutta muuten ei onneksi ole mitään suurempaa terveysongelmaa vaan iloinen mieli ja hyvät voimat.

 

[penkinlämmittäjä]

Tänään tuli taas riemua ja kamalaa pettymystä.

Meillä on ollut puolitoista viikkoa arka tyttökissa kateissa ja tänään tuli puhelu naapurilta, että meillä ois täällä teidän kissa. Ihan samanvärinen kissa siellä oli, vaan ei meidän. Nyt on lähitienoot soiteltu ovikelloa, muttei tälle nälkäiselle kaverille kotia löytynyt. Harmittaa, kun rakas kissa ei vieläkään päässyt kotiin, mutta toisaalta tuli kyllä hyvä mieli siitä, että jonkun muun kissa saa nyt huolenpitoa meiltä hetken aikaa. Jos Jatkiksessa on Piispanristin ja Rauvolan ympäristössä asuvia, niin saa katsella josko tummankirjavaa kissaa näkyisi kulkemassa. Nyt ei näköhavaintoja ole muutamaan päivään tullut.