Projekti: Kissa

[penkinlämmittäjä]

Kokeile hetkeksi ottaa raksut kokonaan pois, ja koita antaa tavallista kissanruokaa ainoastaan. Esimerkiksi ne Latzin pussiruoat (liha ja kala) on maistunut meidän kissalle hyvin.

Aamulla ruoka normaalisti, ja jos ei se heti ala syömään, niin voi olla että hetken päästä palaa kupille kuitenkin, kun nälkä on. Ja vettä vieressä kokoajan (niinkun varmaan on ollutkin). Jos ei iltapäivällä ole mennyt mitään, niin ei paniikkia, se on varmaan vaan vähän ihmeissään, että missä ne fucking raksut on, ja pientä protestiakin voi olla mukana. Kissa on fiksu eläin niinku tiedetään :) Sitten vaan vanha ruoka pois ja uusi tilalle. Kyllä pitäisi alkaa jossain vaiheessa maistumaan.

kissasi on todennäköisesti ihan terve, mutta jostain syystä vaan raksut menevät ruokana enemmän ja enemmän. Eli tuota voi pikkusen koittaa muuttaa nyt.

No kun ei se niitä raksujakaan liikaa syö. Käy muutaman nappaamassa välillä. Aiemmin sille ei ole kelvannut lohiruoka, mutta nyt tuntuu ettei mikään märkäruoka uppoa. Lohipitoiseen ei edes koske, enää. Nyt on koitettu Gourmet Goldia ja Shebaa. Vähän käy nuolemassa ja pari kertaa haukkaakin, mutta sitten riittää. Tyytyväisenä vaan pois huulia nuollen ja itseään pesemään. Toiselle samanikäiselle on koittanut onnenpäivät, kun saa hänkin herkkua. Kolmas on sentään pentuikäinen vielä, ettei tarvitse kolmelle köyhtyä. Raksuja annetaan 2-3 kertaa päivässä melko pieniä määriä. Ennen on muutamia murusia lukuunottamatta syönyt kaiken, mutta nyt tosiaan syö muutaman raksun ja poistuu. Välillä taas käy muutaman raksun ottamassa. Ongelmat tulevatkin siinä, että kun muille ruoka maistuu ja työaikana on pakko pitää tarjolla siellä vähän ruokaa, kun ei aamulla ruoka meinaa maistua. Muut vaan tuppaavat vetämään ne safkat sitten. Mietin kyllä sitäkin, että kun yhdellä oli matoja kuukausi takaperin, niin kaikille kolmelle luonnollisesti syötettiin kuuri, mutta josko olisi sisuksiin jäänyt vielä elämään ja se poistaisi ruokahalun.

 

[douppi]

No kun ei se niitä raksujakaan liikaa syö. Käy muutaman nappaamassa välillä. Aiemmin sille ei ole kelvannut lohiruoka, mutta nyt tuntuu ettei mikään märkäruoka uppoa. Lohipitoiseen ei edes koske, enää. Nyt on koitettu Gourmet Goldia ja Shebaa. Vähän käy nuolemassa ja pari kertaa haukkaakin, mutta sitten riittää. Tyytyväisenä vaan pois huulia nuollen ja itseään pesemään. Toiselle samanikäiselle on koittanut onnenpäivät, kun saa hänkin herkkua. Kolmas on sentään pentuikäinen vielä, ettei tarvitse kolmelle köyhtyä. Raksuja annetaan 2-3 kertaa päivässä melko pieniä määriä. Ennen on muutamia murusia lukuunottamatta syönyt kaiken, mutta nyt tosiaan syö muutaman raksun ja poistuu. Välillä taas käy muutaman raksun ottamassa. Ongelmat tulevatkin siinä, että kun muille ruoka maistuu ja työaikana on pakko pitää tarjolla siellä vähän ruokaa, kun ei aamulla ruoka meinaa maistua. Muut vaan tuppaavat vetämään ne safkat sitten. Mietin kyllä sitäkin, että kun yhdellä oli matoja kuukausi takaperin, niin kaikille kolmelle luonnollisesti syötettiin kuuri, mutta josko olisi sisuksiin jäänyt vielä elämään ja se poistaisi ruokahalun.

Okei, jotenkin sen syöminen/syömättömyys pitäisi kuitenkin saada selville, kun sitä on jo hetken jatkunut. Voisiko koittaa yhdeksi päiväksi laittaa se eri huoneeseen muista. Oma laatikko sille nurkkaan ja kissa sen verran "karanteeniin", että nähdään alkaako syömään esimerkiksi normaalia hyytelöruokaa yhden päivän aikana. Ja raksut siis kokonaan pois. Varmasti on hämillään vähän ja mouruaa siellä omassa huoneessaan, mutta kyllä se pärjää. Eihän se pienin muuten ole tämän kissa pentu?

Voihan tuota asiaa muuten kysyä ihan eläinlääkäriltäkin puhelimitse. Itse ainakin sain puhelimitse neuvon kun kysyin erästä asiaa.

 

[penkinlämmittäjä]

Okei, jotenkin sen syöminen/syömättömyys pitäisi kuitenkin saada selville, kun sitä on jo hetken jatkunut. Voisiko koittaa yhdeksi päiväksi laittaa se eri huoneeseen muista. Oma laatikko sille nurkkaan ja kissa sen verran "karanteeniin", että nähdään alkaako syömään esimerkiksi normaalia hyytelöruokaa yhden päivän aikana. Ja raksut siis kokonaan pois. Varmasti on hämillään vähän ja mouruaa siellä omassa huoneessaan, mutta kyllä se pärjää. Eihän se pienin muuten ole tämän kissa pentu?

Voihan tuota asiaa muuten kysyä ihan eläinlääkäriltäkin puhelimitse. Itse ainakin sain puhelimitse neuvon kun kysyin erästä asiaa.

Ei ole pentu tämä, vaan toinen näistä nelivuotiaista. Pitää koittaa karanteenia, jos jatkuu viikonloppuun. Nyt on vaan allerginen vieras tämän viikon majoittumassa toisessa makuuhuoneessa, niin ei sinne oikein voi sijoittaa vielä. Taidan kysäistä eläinlääkäripäivystyksestä, josko sieltä olisi antaa hyvää vinkkiä.

 

[penkinlämmittäjä]

Tietoa Turussa kohtuuhintaisista kissan leikkauksista? Tuo nuorin aloitti mouruamisen eilen ja tänään siivottu ensimmäiset merkkailut. Eli siis hinta/laatu-suhteelta hyviä haetaan.

 

[Action Bronson]

Jouduin ostamaan toista kissanhiekkabrändiä, koska perinteinen oli tilapäisesti loppu. Lopputuloksena kissa menee tyytyväisenä vessaan ja rapinaa kuuluu. Hetken päästä istun lempinojatuolilleni ja perse kissan kusesta märkä. Vittu, että osasi vielä valita kalleimman ja vaikeimmin putsattavan huonekalun kaikista. Saatanan paskakasa :(

 

[Musta Nuoli]

Turussa on tänään juhlittu yksityisbileissäni vanhemman kattini, arvon herra M:n 12-vuotisjuhlia Sheban merkeissä. Toinen kissani päätti ottaa etkot jo aamuyöllä ja kusaisi pitkästä aikaa eteisen lattialle. Eipä ole kuseskelua tapahtunutkaan nyt vähään aikaan, mutta kaipa sitä juhlan kunniaksi sitten oli pakko.

Itse päivänsankari paheksuu moista toimintaa syvästi. Muutenkin hygienia-asiat ovat tarkasti mielessä. Silloin kun toinen kissani jostain syystä välillä paskoo estoitta eteisen tai vessan lattialle, niin syntymäpäiväpoika käy hakemassa talouspaperiarkin ja asettelee sen huolella kakkakeon päälle. Siitä se onkin helppo ihmisorjan kääräistä paperiin, viedä köntsä vessaan ja sen jälkeen palata putsaamaan lattian kohta puhdistusaineella. Kätevää ihmisen ja kissan yhteistyötä toisen kissan jälkien korjaamiseksi.

Kissa syntyy 12 vuotta sitten, iso nippu siviilejä kuolee ählämien lentokoneiskussa WTC-torneissa 12 vuotta sitten. Sellaista on elämä.

 

[Trekolmestar]

Toisella kissoista joku omituinen muovifiksaatio. Kaupan muovikassit, pakastepussit, erilaiset pakkausmuovit... kaikki kelpaa, jos vain unohdan sellaisia johonkin kissan saataville. Muovin järsimisen seuraus on useimmiten (ennemmin tai myöhemmin) oksentaminen. Joskus muovi tulee sitä kautta ulos ja muuten ilmeisesti sitten kakkosen seassa. Ainakaan mitään oireita en ole havainnut, mutta kieltämättä hieman huolestuttaa ja vituttaa, kun noiden muovien kanssa pitää jatkuvasti olla niin tarkkana.

Kellään muulla kokemuksia muovia syövästä kissasta? Saisiko tuota millään opetettua, että muovi ei ole sopivaa ravintoa?

 

[Frostbite]

Meillä on ihan sama tilanne. 5-vuotias jannu syö heti, jos silmä välttää jotain muovipussia. En ymmärrä myöskään mikä ihme siinä on niin maukasta, että silmät ummessa sitä mussutetaan. Meille tuli muutama viikko sitten uusi tulokas ja sillä on ihan samat vinkeet, kuin tällä vanhemmalla. Pussin kans kuljetaan pitkin kämppää.
En ole löytänyt mitään ratkaisua tähän muovifetissiin.

 

[12961]

Kai muovipussi on teidän kissojen mielestä juuri sopivan sitkeää hampaiden välissä.

Meillä ei purra mitään, mutta esillä olevat paskapaperirullat "tapetaan" kyllä. Joskus meinaa vituttaa kun istuu paskalla ilman paperia. Vielä mukavampi tilanne on, jos paperia onkin raavittu niin vähän ettei pyyhkijä huomaa sitä. Joskus paperi on niin reiällistä, että sormet hulahtavat läpi.

Meillä vanha pappa ja pikkutyttö tulevat hyvin toimeen, kolli lähes 15v ja narttu reilun vuoden vanha. Puolen vuoden jälkeen lakkasivat sähinät, nyt leikkivät yhdessä ja nukkuvatkin vierekkäin.

Kissatkin tulevat muuten vanhoiksi tai kiinnittävät huomiota kumppanin ikään, meidän kollia ei tuntunut kovissa juoksuissa olleen pikkutytön kanssa parittelu kiinnostavan lainkaan. Kävi oikeastaan päinvastoin, koska kiimaisen narttupennun yrittäessä lähennellä kolli sähisi ja yritti purra, oli muutenkin todella ärtyneen oloinen.

 

[sierramies]

Tässä hetkessä varoittelisin muita kissanomistajia tuosta muovista. On kuulemma kuolemanvaarallista jos sitä kertyy suolistoon. Näin kävi Taisto-kissalle eilen.

Nyt on kattivainaja levossa tuskien jälkeen, omistajalle jäi suru ja muistot.

Ajattelin kysyä, kuinka nopeasti uuden kissan kannattaa ottaa vanhan kuoltua? Onko kellään kokemuksia? Kun suruviesti saavutti lähipiirin minulle tarjotiin kahta nuorta, rokotettua jne. tyttökissaa tilalle pitovaikeuksien vuoksi. Ovat sirutettuja, terveitä jne. Miten tuon ikäiset sopeutuvat uuteen kotiin? Ottavatko uuden isännän helposti? Tulevat varmaan toimeen isännänkin kanssa? En ajatellut ottaa näin pian uutta vanhan Taiston kuoltua, mutta nyt olisi mahdollisuus.

Onko täällä kissaexperteillä neuvoja asiasta? Ottaisin mielelläni vastaan. Eli vinkkejä odottaen!

 

[alwahla]

Omat kissani poistuivat myös ennenaikaisesti nelisen vuotta sitten. Ikäähän heillä oli vasta 12 (narttu) ja 14 vuotta (kolli), joten minään ikäloppuina he eivät tästä maailmasta toiseen siirtyneet.
Nelisen vuotta siis olen ollut kissatta ja vaikka menetinkin sydämeni täydellisesti kissoille, en ole ainakaan lähitulevaisuudessa sellaisia hankkimassa. Tilanteeni on niin sekava, että kissojen ottaminen tällaiseen kaaokseen olisi vihoviimeinen temppu. Ehkä sitten jossain vaiheessa, kun tilanteeni paranee voin niin tehdä.

 

[fiftyeight]

Toisella kissoista joku omituinen muovifiksaatio.
- - -

Tätä olen myös ihmetellyt pitkään. Vanhempi narttu nuolee kauppakassia heti jos sellaisen vain unohtaa näkösälle. Ja kun se osaa avata ovia niin välillä se kaivaa niitä kaapistakin.

Onneksi vain nuolee, mutta miksi?

 

[Musta Nuoli]

Ajattelin kysyä, kuinka nopeasti uuden kissan kannattaa ottaa vanhan kuoltua? Onko kellään kokemuksia? Kun suruviesti saavutti lähipiirin minulle tarjotiin kahta nuorta, rokotettua jne. tyttökissaa tilalle pitovaikeuksien vuoksi. Ovat sirutettuja, terveitä jne. Miten tuon ikäiset sopeutuvat uuteen kotiin? Ottavatko uuden isännän helposti? Tulevat varmaan toimeen isännänkin kanssa? En ajatellut ottaa näin pian uutta vanhan Taiston kuoltua, mutta nyt olisi mahdollisuus.

Onko täällä kissaexperteillä neuvoja asiasta? Ottaisin mielelläni vastaan. Eli vinkkejä odottaen!

Ei ole omakohtaista kokemusta vastaavasta tilanteesta enkä tiedä, olenko mikään kissaexpertti, vaikka minulla kaksi kissaa onkin, ja on ollut toistakymmentä vuotta. Mutta luultavasti nuoret ja rokotetut tyttökissat sopeutuisivat aika hyvin, vaikka yksikään kissa ei ensi alkuun reviirin muutoksesta pidä. Kahdesta kissasta on seuraa toisilleen, sen tiedän omasta kokemuksesta, ja toki myös omistajalle tulee lisää virikkeitä, kun seuraa kahden kissan touhuja.

Taisto-kissaa ja Taiston muistoa tyttökissat eivät tietysti korvaa, mutta ne voivat luoda uusia muistoja, koska joka kissa on oma persoonansa. Koska selvästikin olet kissoista välittävä ja rakastava ihminen ja terveet nuoreet kissat kaipaavat uutta kotia, niin hyvin te varmasti pärjäisitte.

Tosin en ole tosiaan ollut tuollaisessa tilanteessa, enkä osaa yhtään arvioida pystyisinkö itse ottamaan uusia kissoja heti tai koskaan jos olisin menettänyt omat lemmikkini. Kissoista vain on suuresti iloa ja eloa kodin yksinäisyydessä, ja vaikea olisi kuvitella omalla kohdallani enää täysin hiljaista, autiota kotia jossa kukaan ei odottaisi ovella tai makoilisi sohvalla vieressä katsomassa elokuvia tyytyväisenä kehräten.

 

[sierramies]

Kissaexpertillämme MUSTALLA NUOLELLa oli hyviä pointteja. En jaksa elää yyksin, ja moiset elukat tuo sisältöä elämään. Kaksi neitoa opvat rokotetut, hoidetut, siruteteut, rakastavaa kotia vailla ikävbän avioieron jlkeen. Tekisinkö oikein? Otan kotiini kaksi toisilleen tuttua kattia, uuteen ympäristöön. Tytö6t saa leikkiä ja riekkua, mutt tietty tiukkuus liitty asiaan. Kun olen poissa on heillä seuraa toisistaan, kun tekjevät pahaa totuttautuvat esilinjan kundiin. Rakkautta ja hoitoa åiisais, tietyyin rajoin. Yksiö on iso, saunat löytyy (edellinen oli hyvä saunakamu, parveke on iso täynnä raapimispuita. Tulisoivat rakastettuun perheseen. Otanko vastaan vaiharkitsen löisää. Antaka veljet vinkkioä,. apåua tarvitqaan.

 

[100A]

Me olimme taannoin puoli vuotta ilman kissoja kun edellinen piti lopettaa. Haettiin sitten Hesyltä kaksi kattia ja onhan ne upeita.

Jälkikäteen ajatellen olisi voinut ottaa vaikka heti nuo uudet, ei se lopetettu katti mitenkään mielestä olisi silti unohtunut.

Joten mä vastaan että kyllä. Ja ehdottomasti peukku kahden kissan hankkimiselle.

Sent from my GT-I8190N using Tapatalk

 

[Bruno]

Japanilaiset ovat tehneet tutkimuksen, jonka mukaan kissoja ei kiinnosta. Erinomainen tutkimus on kyseessä. Minä olisin voinut ilman mitään tutkimuksia kertoa, ettei kissoja kiinnosta.
Iltalehti

 

[_Kuusyks]

Japanilaiset ovat tehneet tutkimuksen, jonka mukaan kissoja ei kiinnosta. Erinomainen tutkimus on kyseessä. Minä olisin voinut ilman mitään tutkimuksia kertoa, ettei kissoja kiinnosta.
Iltalehti

Yksilöllisiä eroja toki on. Esimerkiksi tämä kissa antaa hieman erilaisen kuvan: Our Funny Cat: - YouTube

Huomatkaa kuinka kissa vastaa joka kerta omistajan puheeseen.

 

[Musta Nuoli]

Japanilaiset ovat tehneet tutkimuksen, jonka mukaan kissoja ei kiinnosta. Erinomainen tutkimus on kyseessä. Minä olisin voinut ilman mitään tutkimuksia kertoa, ettei kissoja kiinnosta.
Iltalehti

Roskapuhetta moinen tutkimus. Ja kas kummaa, japanilaistutkimus parin kuukauden takaa kertookin, että kissat saattavat suorastaan jumaloida omistajiaan. Tästä uutisesta uutisoi YLE.

Iltalehden jutusta:

Tutkimuksen mukaan 50-70 prosenttia kissoista käänsi päätään kuultuaan ihmisen kutsun. Kissoista 30 prosenttia vaivautui jopa liikuttamaan korviaan.

Silti vain yksi kymmenestä lemmikistä naukaisi tai liikutti häntäänsä - eli tutkijoiden mukaan "vastasi" kutsuun.

Tutkimuksen mukaan tuloksiin ei pintapuolisella tarkastelulla vaikuttanut se, puhuiko kissalle sen omistaja vai täysin tuntematon ihminen. Lähemmin tarkasteltuna kuitenkin ilmeni, että kissat reagoivat omistajansa kutsuun "intensiivisemmin".

Ja YLEn jutusta:

Tutkijat selvittivät kissojen kykyä tunnistaa omistajansa soittamalla niille sekä niiden omistajien että tuntemattomien ihmisten ääniä. Kissat reagoivat ääniin kääntämällä päätään ja korviaan äänen suuntaan. Lisäksi jotkin kissat reagoivat ääniin niin, että niiden pupillit laajenivat. Pupillien laajeneminen yhdistetään kissoilla voimakkaisiin tunteisiin, kuten innostumiseen.

Tutkijoiden mukaan kissat reagoivat voimakkaammin juuri omistajiensa ääniin. Reaktiot olivat erityisen voimakkaita silloin, kun kissolle oli soitettu vieraiden ihmisten ääniä ennen tuttuja ääniä.

Mikä onkaan tämän jutun porkkana? Se, että kyse on tismalleen samasta tutkimuksesta Tokion yliopistossa. Tässä on tulkittu tismalleen samaa tutkimusta suomalaislehdissä kahdella täysin eri tavalla. YLEn uutisessa taustoitettiin asiaa ja kissojen käyttäytymismalleja, ja Iltalehden klikkihuoraus-paskauutisessa vedettiin mutkat suoraksi ja täysin omia johtopäätöksiä.

Siitä sitten vain valitsemaan saman tutkimuksen samojen tuloksien johtopäätöksien äärellä.

EDIT: Luonnollisesti Iltalehdellä meni neljä kuukautta tämänkin "uutisen" tuottamiseen, YLE uutisoi tutkimuksesta jo heinäkuussa.

 

[fiftyeight]

Yksilöllisiä eroja toki on. - - -
Huomatkaa kuinka kissa vastaa joka kerta omistajan puheeseen.

Yksilöllisiä eroja on. Minun vanhempi narttu harvoin osallistuu keskusteluun tai muutenkaan on esillä. Mutta nuorempi kollipentu on koko ajan vierellä ja vastaa aina kun sille jotain sanoo. Ja sanoo se muutenkin, ihan omasta aloitteesta kun siltä tuntuu. Ja jos ei sitä huomioi riittävästi, tulee tassuilla räppäilemään.

 

[Noitarumpu]

Kissa on ylväs oman tiensä kulkija ja noteeraa kutsun jos sitä huvittaa. Se niissä onkin kiehtovaa. Kun ne haluavat huomioida omistajansa niin kyllä sen todellakin huomaa. Kehräystä, puskemista, nuolemista, suloisia!

Tähän vielä sellainen avunhuuto, että mitä ihmettä teen kissojeni(2 kpl)kanssa, kun ne ovat alkaneet osoittaa mieltään sen jälkeen, kun koira tuli taloon? Kissat huomioidaan niinkuin ennenkin, mutta siitä huolimatta tuhoavat raapimalla seinät ja jopa välillä olen huomannut kusta paikassa, jossa sitä ei pitäisi olla. Hiekka-astiat ovat puhtaat ja virikkeitäkin löytyy, ehkä liikaakin. Jospa sekään ei ole hyväksi?

Muutenkaan pystykorvani ja kisut eivät tunnu kauheesti diggaavan toisiaan vieläkään, vaikka koira on jo yli vuoden vanha! Helppiä teiltä, joilla on ollut ehkä samoja ongelmia. On yritetty tutustuttaa ja miesystäväni kehoituksesta annettu niiden välillä olla ihan keskenään, mutta pakkohan sinne on väliin mennä, kun välillä käy sellainen urina ja maukuminen, että luulee hengen joltain lähtevän! Keinot alkaa olla loppu, joten täytyy vissiin alkaa pitämään eristyksissä täysin toisistaan, kun on kotoa pois. Rakkaita ovat kaikki, joten jonkun poisantaminen ei tule kysymykseenkään.

 

[Bruno]

Yksilöllisiä eroja toki on. Esimerkiksi tämä kissa antaa hieman erilaisen kuvan: Our Funny Cat: - YouTube

Huomatkaa kuinka kissa vastaa joka kerta omistajan puheeseen.

Toki on. Oma kissani on kissaksi aika sosiaalinen tapaus ja juttelee minulle paljon, mutta vain silloin, kun sitä huvittaa. Jos on jotain muuta tärkeää (päiväunet, ruoka, lintujen bongailu) menossa, niin ei tuon otuksen huomiota saa millään.
Minä en muuten tiennyt, että Iltalehden uutinen olikin vanha uutinen, joka ei edes pitänyt kunnolla paikkaansa. Se, että asia oli näin ei missään nimessä yllätä yhtään.

 

[_Kuusyks]

Toki on. Oma kissani on kissaksi aika sosiaalinen tapaus ja juttelee minulle paljon, mutta vain silloin, kun sitä huvittaa. Jos on jotain muuta tärkeää (päiväunet, ruoka, lintujen bongailu) menossa, niin ei tuon otuksen huomiota saa millään.
Minä en muuten tiennyt, että Iltalehden uutinen olikin vanha uutinen, joka ei edes pitänyt kunnolla paikkaansa. Se, että asia oli näin ei missään nimessä yllätä yhtään.

Tämä kissoissa on parasta. Tietynlainen ylimielisyys, jonka kuitenkin korvaavat ajoittain hellyydellä. Minun kissaa ei saa laittaa kenenkään syliin vaan pyrkii heti pois aina. Sen sijaan kun kissa itse saa valita kenen syliin menee makoilemaan niin kiire ei ole mihinkään. Housuissa toki 10cm*10cm kuolaläikkä ja reisissa punaiset pisteet kynsistä. :)

 

[pernaveikko]

Tämä kissoissa on parasta. Tietynlainen ylimielisyys, jonka kuitenkin korvaavat ajoittain hellyydellä.

Tämä ne erottaa kuolaavista kapisista piskeistä. Jotain yhteyttä yrittää saada, mutta ei mitään reaktiota, kun siellä elellään täysin omassa maailmassa.

 

[TQoFE]

Toki on. Oma kissani on kissaksi aika sosiaalinen tapaus ja juttelee minulle paljon, mutta vain silloin, kun sitä huvittaa.

Omani juttelee pääsääntöisesti halutessaan ruokaa. Kutsuun vastaa saapumalla luokse, paitsi jos on nukkumassa.

 

[Tarinankertoja]

Minkä kissojen kera lienee tutkimus tehty?

Meillä kissat vastaa kun niitä kutsuu joko nimellä tai yhdellä äännähdyksellä. Nimeen ei välttämättä vastata naukasulla, mutta pää nousee ja katotaan mitä asiaa. "tuuksää mukaan" ymmäretään, ja mennään ovelle. Leikkiä ja kissa hakee leluhiiren jne. Jotta kyllä ne kuuntelee, ymmärtää ja vastaa.

Syliin tullaan pyytämällä, alas tullaan käskemällä ja tietty syömään kutsuessa tullaan syömään. Vastineeksi toki kissat osaa pyytää ruokaa, ulos, leikkiä, sylipaikkaa, vessan tyhjäämistä ja vettä hanasta. Ulkona osataan pyytää pyöritystä, juoksutusta ja vesileikkejä.

Että kyllä anakin benkkuja se kommunikointi kiinnostaa, ja näitä kun on ollu useampia, eri persoonia ja erilailla asioista ja puheista kiinnostuneita, toiset tyhmempiä, toiset fiksumpia, mutta välimpitämättömiä ihmisten teoille tai puheille ei ole ollut edes ykskään pentueiden pennuista luovutusikäsenä...