Olen joutunut minäkin pohtimaan toisen kissani terveysasioita viime aikoina, kun kävi ilmi, että 13 vuotta syksyllä täyttävällä kissallani on paitsi kilpirauhasen liikatoimintaa (hoidettavissa loppuiän lääkityksellä) myös sappikiviä ja jonkinlainen sappitiehyen tukos. Sitäkin hoidetaan nyt lääkkeillä ja tilannetta tarkastellaan parin viikon päästä uudella ultraäänitutkimuksella ja muilla tutkimuksilla.
Toivoa sopii, ettei tarvittaisi esimerkiksi leikkaushoitoa tai niitä muita, lopullisia ja peruuttamattomia toimenpiteitä joita olen kuitenkin mielessäni väkisinkin pyöritellyt. Toistaiseksi kissa on kuitenkin voinut suht hyvin, vaikka on syönyt vähän nirsommin ja vain kalliimpia ruokia kuin aiemmin. Lähes puhdasta lihaa ja kanaa, mikä tietysti sappivaivaiselle onkin parempaa. Tänäänkin meni rosvopaistia ja kanakuutioita, siitä palkinnoksi pitkä kehrääminen keittiön pöydällä.
Oma kissanikin inhoaa ja kammoksuu eläinlääkärireissuja ja boksikuljetuksia yli kaiken, ja viimeksi oli todella raskas reissu. Kissa piti rauhoittaa kahteen kertaan, kun se oli niin shokissa heräämössä, ettei kanyylia saatu pois eikä kissaa edes pois. Nahkatakki ja -hanskat kädessä oli pakko pidellä kiinni ja antaa rauhoittua uuden piikin voimin. Kotona sitten ei enää pidätyskyky toiminut ja katti laski alleen (sänkyni päälle, lisäisin) maaten siinä päällä surkeana ja lähes tajuttomana kun rauhoitus- ja nukutuspiikit aiheuttivat niin huonon olon. Rapiat 600 euroa meni tuohonkin keikkaan, mutta sillä ei väliä ole.
Seuraava kontrollikäynti on taas eläinlääkärin luona, mutta jos joskus (tai kun, ei sitä välttää voi kun vuodet vierivät) tulee se viimeinen tarve eläinlääkärille, niin silloin kissa ansaitsee rauhallisen, stressittömän ja arvokkaan lähdön omassa kodissaan.
Sama koskee toistakin kissaani, joka on pari vuotta nuorempi. Insuliinilääkitys on aamuin illoin nytkin, mutta muuten ei onneksi ole mitään suurempaa terveysongelmaa vaan iloinen mieli ja hyvät voimat.
