Nyt kyselisinkin kokeneemmilta kissanomistajilta, että mitä kannattaa ottaa huomioon, kun ottaa toisen kissan edellisen kaveriksi? Meillä ajoittuu muutto elokuun loppuun ja samoihin aikoihin otetaan toinen kissa.
Jokainen kissa on aina yksilö, etkä tainnut ainakaan suoraan mainita, onko rotukissoja vai maatiaisia. Yleensä (huom! yleensä, ei aina, eikä ole vahva yleistys) maatiaiskissat voivat olla aggressiivisempia tulokasta kohtaan kuin rotukissat. Mitä nuorempi uusi tulokas on, sitä paremmin sopeuttaminen myös yleensä menee (kaksi "aikuista" on hitaampi totuttaa kuin aikuinen ja pentu).
Muuten Murmeli ja tpip kommentoivat hyvin - katsokaa tilannetta ja menkää väliin, kun kolmannen kerran tuntuu siltä, että toinen kissa ei hengissä selviä.
Se, mikä itseäni hieman mietityttää, on tuo muuttaminen samaan aikaan. Sekin on kissalle tietty stressitekijä, että kannattaa tarkkailla vanhempaa kissaa heti muuton jälkeen. Jos on ympäristön muutoksesta stressiä, kannattaa olla tarkkana tulokkaan tullessa.
Ja itselläni on kokemusta yhden naaraspennun tuomisesta 1,5v leikkaamattoman naaraan kaveriksi (tosin otin itse silloin selvää aika paljon siitä, miten sopeuttaminen kannattaa tehdä). Kissat on norjalaisia metsäkissoja. Nuorempi kissa oli Ruotsista haettu ja 12vk, kun tuli meille. Nostettiin se sisään ja avattiin kuljetusboksi saman tien. Kaksi päivää vanhempi sähisi pennulle, mutta ei ollut missään vaiheessa fyysisesti aggressiivinen. Sen jälkeen meni ehkä kaksi viikkoa niin, että leikkivät ja painivat oikeasti kaverityyppisesti keskenään - kolmannella viikolla jo nukkuivat sylikkäin ja pesivät toistensa korvat.
Tuo nuorempi on muuten nyt viikonloppuna Barona Areenalla näyttelyssä, siellä on paljon ihmisiä, joilta voi saada kysyttyä kokemuksia kissojen sopeuttamisesta toisiinsa.
Ja vahempi kissoistamme on saamassa ensimmäisen pentueensa elokuun lopussa.
