Projekti: Kissa

[alwahla]

Jatketaan Choose lifen linjoilla.

Oma pikku vittupääni on kehitellyt maailman suloisimman tavan ilmoittaa, että ruokakuppi on tyhjä. Jos istun koneella, Kille hyppää viereen ja taputtaa tassullaan olkapäähän pari kertaa. Liikuttavan inhimillistä suorastaan.

Edesmenneellä nartullani oli tapana tarttua kynsillään jalkaani ja yrittää kiivetä syliini. Hänen yli 13 kilon elopainonsa tietenkin vaikeutti asiaa, mutta silti hän vaan jaksoi yrittää. Toisinaan hän vaan tyytyi puremaan tehden näin omat tarpeensa huomioiduksi.

Kaipaan edelleen kissojani.

 

[#3]

Kiitosket osaanotositanne

Osanottoa täältäkin.
Kevennysyritys: tulipa taas nukuttua "hyvin" kun yli 7-kiloinen katti tunkee samalle tyynylle. Ihan söpöä joo, mutta eikö ihmisten kaksoisvuoteeseen nyt muualle mahdu? Luonnollisesti täytyy vielä retkottaa mahdollisimman leveästi, kuorsata ja leipoa kynsillä unissaan päänahkaa. Just:).

Juuri tälläisia katit ovat. On se kumma että välillä mun kolmenistuttava sohva ei tahdonnut riittää minulle ja kissalle. Meni keskelle sohvaa makaamaan oikein pitkäksi. Itselleni jäi pieni kaistale sohvasta :)

 

[12961]

Jatketaan Choose lifen linjoilla.

Oma pikku vittupääni on kehitellyt maailman suloisimman tavan ilmoittaa, että ruokakuppi on tyhjä. Jos istun koneella, Kille hyppää viereen ja taputtaa tassullaan olkapäähän pari kertaa. Liikuttavan inhimillistä suorastaan.

Meidän roikale on oppinut, että jos yöllä on ruoka maittanut ja aamulla edessä on tyhjä kuppi, niin mahdollisimman ärsyttävää ääntä pitämällä saa varmasti äijän herätettyä. Yleensä maukuminen ei riitä, vaan katti joutuu käyttämään järeämpiä keinoja. Nykyään suosittua tuntuu olevan sängynpohjan äänekäs kynsiminen, sieltä kun äijä ei saa edes heitettyä pois kerjäämästä. Muuten katti ei ole tuota tehnyt, mitä nyt silloin tällöin 5 aikaan aamuyöstä.

Toinen keino, nykyään vähemmälle jäänyt sellainen, on mennä pötköttämään selällään nukkuvan isännän rintakehän päälle ja huutaa niin paljon kuin katin kurkusta nyt ääntä lähtee. Tuo on vielä melko matalaääninen ja kovaa huutava tapaus. Kyllä vituttaa herätä tuolla lailla, mutta eipä sitä kissalle oikein voi eikä osaa kiukkuiseksi ruveta.

Minkäs sille voi kun on niin kova nälkä... Ruokaa on pakko käydä antamassa, koska muuten häiriköinti jatkuu aamuun asti, eikä äijän tarvitse nukkua lainkaan. Jos roikaleen sulkee makuuhuoneen ulkopuolelle, osaa se paukuttaa ovea sen verran rajusti, ettei siitäkään ole apua.

80% näistä kerroista katti muuten hotkii sapuskansa hirveällä vauhdilla, ja alkaa juosta ruokahalun täyttymisestä innoissaan ympäri taloa. Vauhdikkaasta menosta tuleekin paha olo, ja juuri syöty ruoka löytyy oksennettuna kokkareena lattialta.

Kuivaruokaa tuo ei suostu syömään edes pahimpaan nälkäänsä, joten näitä sattuu silloin tällöin.

Sipsitkin maittavat. Kun äijä katsoo telkkaria, Börje käy vaivihkaa lattialle siirretyllä sipsikulholla napsimassa maistiaisia ja siirtää ne telkkarihuoneen ĺattialämmityksellä varustettuun vessaan syötäväksi. Lämpimin tassuin taitaa olla mukavaa maistella äijän rasvaisia sipsejä. Samoin keittiön pöydälle jääneestä sipsipussista/kulhosta siirtyy perunalastuja mitä oudoimpiin paikkoihin, kuten siivouskomeroon. Luuleekohan roikale, ettei äijä huomaa.

 

[Musta Nuoli]

Kiitosket osaanotositanne


Juuri tälläisia katit ovat. On se kumma että välillä mun kolmenistuttava sohva ei tahdonnut riittää minulle ja kissalle. Meni keskelle sohvaa makaamaan oikein pitkäksi. Itselleni jäi pieni kaistale sohvasta :)

Minulla on kaksi kissaa, ja tämä sama ongelma on joskus ilmennyt myös sängyssäni, jossa kumpikin kissa välillä viettää yötään. Toinen kissa toisessa päässä, toinen toisessa päässä ja minä yritän olla siinä välissä. Vanhempi kissaherra tulee muutenkin usein öisin petikaveriksi alkuyön ajaksi ja pötkähtää kylkeen kiinni nukkumaan. Myöhemmin tapahtuu vuoronvaihto ja nuorempi kissaneiti könyää aamuyöllä/aamuvarhaisella hetkeksi. Joskus tosiaan ovat kummatkin asemissa. Eipä tule ainakaan kylmä, kun on kaksi lämmittävää ja hurisevaa "moottoria" vieressä.

Kumpikin herättää minut yleensä kerran yössä ja pyytää ruokkimaan. Metodina on keppi ja porkkana. Kissaherran taktiikkana on tulla ensin pyörimään viereen kovin hellänä, ystävällisenä ja hurisevana. Jos ei tämä auta, niin seuraavana metodina ovat päälläni kävely, naamani kevyet läpsimiset tassulla (ensin ilman kynsiä, seuraavaksi kynsien kanssa) tai toisinaan nilkkani ystävällinen mutustaminen hampailla.

Tähän päälle saattaa yhdistyä tuplakombona kissaneidin taktiikka, joka alkaa ensin syvenevänä hurinana ja naamani nuoleskelulla. Jos ei posken tai parran nuoleminen auta, niin sitten kissaneitini saattaa ottaa yksittäisen parranhaivenen tai hiuksen kerrallaan hampaisiinsa ja kiskaista. Siihen kyllä viimeistään havahtuu, kun joku nyppii naamakarvoitusta irti. Paras taktiikka tässä vaiheessa on käydä ruokkimassa kissat rivakasti ja palata sänkyyn niin unenpöpperöisenä, että simahtaa lähes saman tien uudestaan uneen.

Makuuhuoneen oven ulkopuolelle sulkeminen ei minullakaan auta. Toinen kissani on tutkitusti hakannut tassuillaan makuuhuoneen ovea 5-6 tuntia putkeen, ja ulos sulkemisen seurauksena saattaa olla myös jonkinnäköinen muu protesti. Ja miksipä sitä turhaan rajoittaa kissojensa kulkua omassa kodissa?

Myös minulla on välillä teknisiä ongelmia tietokoneen käytössä, kun toinen kissa hypähtää tietokonepöydälle ja pyörii häntä pystyssä monitorin edessä, kunnes usein istahtaa juuri siihen ja peittää puolet ruudusta. Jonkinlainen taktinen vinkki, että nyt sitä on istuttu jatkoajan foorumilla liian pitkään eikä huomioitu muita perheenjäseniä. Ihan oikeassahan kissa on, välillä sitä tulee oltua liiikaakin koneen luona. Toisinaan tähän auttaa kissan kaappaaminen syliin makaamaan, jossa kisu voi sitten maata, kehrätä ja välillä vähän kuolata onnellisena sillä aikaa kun yritän varovasti näpytellä näppäimistöä.

 

[magnum37]

Myös minulla on välillä teknisiä ongelmia tietokoneen käytössä, kun toinen kissa hypähtää tietokonepöydälle ja pyörii häntä pystyssä monitorin edessä, kunnes usein istahtaa juuri siihen ja peittää puolet ruudusta. Jonkinlainen taktinen vinkki, että nyt sitä on istuttu jatkoajan foorumilla liian pitkään eikä huomioitu muita perheenjäseniä. Ihan oikeassahan kissa on, välillä sitä tulee oltua liiikaakin koneen luona.

Täysin sama ilmiö täällä. Kolli ei oikein pidä siitä, jos puolipäivääkin istun koneella. Istahtaa välillä neljän ja puolen kilon massiivisella olemuksellaan suoraan näytön eteen ja naamalle ilmestyy närkästynyt ilme jos painan kissan makuulleen. Joskus sillä on tapana ottaa torkut kirjoituspöydällä näytön edessä minun ollessa koneella. Paikka ei ole mitenkään mukava, mutta ilmeisesti tavaksi se on tullut siitäkin syystä, että kun läppäri on käytössä niin kone puhaltaa lämmintä ilmaa juuri siihen kohtaan, missä kissaherra tykkää makoilla. Nyt pakkasilla on muutenkin istunut paljon naama kiinni patterissa.

 

[#37]

Vanhempi kissaherra tulee muutenkin usein öisin petikaveriksi alkuyön ajaksi ja pötkähtää kylkeen kiinni nukkumaan. Myöhemmin tapahtuu vuoronvaihto ja nuorempi kissaneiti könyää aamuyöllä/aamuvarhaisella hetkeksi.

Meillä nuo työvuorot menevät niin, että päivisin seuraa pitää kissaherra, joka pysyy koko ajan lähellä tarkkailemassa ja ajoittain kerjää pienet rapsutukset pyörimällä selällään lattialla. Sitten taas kun valot sammuu, herra katoaa kuvioista ja "yön kuningatar" astuu kehiin. Muuten ei tyttöä juuri näy, mutta sänkyyn mennessä tulee aina paikalle, ja usein änkeää peiton alle nukkumaan. Selkeä työnjako, ja homma toimii. :)

 

[alwahla]

Nartulla kesti muutaman kuukauden oppia avaamaan ovet hyppäämällä ovenkahvan päälle ja tätä jaloa taitoa hän sitten harrasti aina kuolemaansa asti eli yli 11 vuoden ajan. Syy, miksi ovet piti lukita, oli yksinkertainen: narttu varasti kollilta kaikki ruoat joko hyvällä tai - kuten lähes 85 prosentissa tapauksista - pahalla.

Mielenkiintoista oli vielä monen vuoden kissojen seuraamisen jälkeen havaita, kuinka täydellisesti narttu alisti kollin, kun jälkimmäinen palasi öisiltä reissuiltaan. Tietenkin asiassa auttoi kokoero, ukko kun oli painavimmillaankin vain seitsemän ja puolia kiloa, kun taas nartun elopaino heilui siellä 13-14-kilon paikkeilla.

Kotona ukko oli siis täysin nartun ikeen alla, mutta ulkona tilanne muuttui täydellisesti. Nartun ulkoiltua (=syötyä tarpeeksi ruohoa) ukko tuli yleensä jo kotiovelta asti hakemaan jotain henkilöä kotiväestä, joka veisi nartun mennessään. Iloisesti häntä pystyssä ukko meni seisomaan ylväänä aina täsmälleen puolen metrin siitä pusikosta, missä hiukkasen normaalia pyöreämpi narttu sulatteli ruokaansa. Kun katti oli kaapattu kanto-otteeseen, ukko tuli vielä perässä varmistamaan, että narttu todella meni sisälle, jonka jälkeen ukko lähti suorittamaan omia yöllisiä tehtäviään.

Tietokoneista sen verran, että kummankaan kissan kanssa ei ollut kotona juurikaan ongelmia koneiden kanssa. Vasta kun toin kollin työpaikalle, hänen käytöksensä muuttui täydellisesti. Yleensä varsin äkkipikaisesta kissasta kuoriintui liki sylikissa aina työpaikan oven sulkeutuessa perässä. Missään muualla en kuullut hänen kehräävän niin paljon kuin työpaikalla, jossa hänellä oli tapana kyhnätä jalassa ja jopa tulla viereen kutsusta (asioita, joita hän ei kotona tehnyt kuin vain niinä kertoina, kun tiesi saavansa ruokaa). Kollilla oli erittäin veemäinen tapa hyppiä työpaikalla näyttöjen eteen, nostaa häntänsä pystyyn ja piereskellä sellaisia todella haisevia, mutta äänettömiä pieruja aivan nenän edessä. Missään vaiheessa hänen lyhyttä elämäänsä hän ei suostunut muuttamaan tai lopettamaan tätä pahettaan.
Narttua ei kiinnostanut tietokoneet yhtään eikä hän jaksanut hyppiä pöytien päälle. Häntä kiinnostivat sairaalloisen paljon paperit, joita hän repiä riekaleiksi monta kymmentä yhteen menoon. Myös pahvilaatikot olivat hänen suuria suosikeitaan. Myös kolli tykkäsi pahvilaatikoista ja niitä he repivät kumpainenkin niin paljon kuin pystyivät, jos joku oli vahingossa sellaisen lattialle jättänyt.

Kollini oli siis maatiaiskissan ja norjalaisen metsäkissan sekasikiö, joka kesyyntyi vasta runsaan vuoden iässä. Kotona ollessaan hänen olemassaolonsa huomioi parhaiten siinä klo 18-7 välisenä aikana, jolloin hän aloitti todella voimakkaan mouruamisensa. Kolli oli leikattu aikoinaan, mutta lopputulos vaikutti aika hätiköidyltä, sillä heterosta kissasta tuli homo.

Narttu oli puolestaan siamilaisen ja persialaisen sekoitus, joka säilyi koko elämänsä hyvin pentumaisena ja ihmisrakkaana. Pakko se on todeta, että mikään ruudinkeksijä narttu ei missään elämänsä vaiheessa ollut. Monta kertaa sai juosta hänen peräänsä, kun hän ei oppinut koskaan ymmärtämään koiran ja kissan eroa. Naapurien rottikset, schäferit, bulldogit, pitbullterrierit ynnä muut olivat lähes vesikauhuisen näköisinä aina räyhäämässä, kun narttuni lähestyi niitä aina mahdollisimman näkyvästi ja erittäin iloisesti kehräten.

 

[ace]

Hauska lukea muiden tarinoita kissojensa edesottamuksista. Minulla on kaksi n.9kk. ikäistä kissasisarusta ja niiden kasvun ja elämisen opettelun seuraaminen on ollut aikamoista hupia. Tietokoneen näytön edessä loikoilu, tai läppärin päällä makoilu kuuluu meilläkin rituaaleihin, sekä tietysti ruuan kerjääminen. Onneksi meillä kuitenkin nukutaan yöt suht rqauhassa.

Joku mainitsi tuosta ruokailun jälkeisestä kirmaamisesta ja se on yksi iso syy, miksi kissat ovat aina minua kiehtoneet. Mitä ihmettä niiden päässä liikkuu, kun ne silmät täysin mustina, kuin riivattuina, juoksevat ympäri kämppää, eikä mikään tielle osuva ole turvassa? Ainakin meillä pian tämän jälkeen usein suunnataan hiekkalaatikolle kakkoshädälle, joten olen päätellyt, että isohätä pistää kissaan jostain syystä vauhtia. Ihmisellähän tuo toimii täysin päinvastoin, silloin tekee mieli vain istua tiiviisti paikoillaan, jos ei jostain syystä heti vessaan pääse. Olisi hauska päästä tuossa tilanteessa kissan pään sisälle ja tietää mistä oikeasti on kyse.

 

[Kulttimörkö]

Joku mainitsi tuosta ruokailun jälkeisestä kirmaamisesta ja se on yksi iso syy, miksi kissat ovat aina minua kiehtoneet. Mitä ihmettä niiden päässä liikkuu, kun ne silmät täysin mustina, kuin riivattuina, juoksevat ympäri kämppää, eikä mikään tielle osuva ole turvassa? Ainakin meillä pian tämän jälkeen usein suunnataan hiekkalaatikolle kakkoshädälle, joten olen päätellyt, että isohätä pistää kissaan jostain syystä vauhtia. Ihmisellähän tuo toimii täysin päinvastoin, silloin tekee mieli vain istua tiiviisti paikoillaan, jos ei jostain syystä heti vessaan pääse. Olisi hauska päästä tuossa tilanteessa kissan pään sisälle ja tietää mistä oikeasti on kyse.

Tuo ns. "paskaravi" on täällä tuttua. Paremman puoliskon nuori kolli tekee sitä aina aamuisin. Ilmeisesti se ravitus pistää tavaran liikkumaan suolessa jolloin se tulee paremmin ulos tjms.

Nyt kun tuon paremman puoliskon kissa tuli minun kaksikon elämään, on ollut mielenkiintoista seurata sitä tutustumista. Vanhin kissoistani, narttu, sähisee nuorimmalle urokselle (siis se paremman puoliskoni kolli) jatkuvasti jos tämä tulee lähelle. Katti saattaa kävellä ihan rauhassa kollin läheltä, sähistä kun ohittaa tämän ja kävellä rauhassa sinne minne olikaan menossa. Joskus kolli hieman laittaa vettä myllyyn jahtaamalla tätä leikinomaisesti, mutta katti on niin typerä ettei lähde leikkiin mukaan vaan juoksee karkuun ja jossain vaiheessa kääntyy puolustusasentoon ja sähisee. Karvoja ei nosta pystyyn eikä missään vaiheessa tekeydy isoksi. Katin pentu, uros, joka on kuitenkin aikuisiässä jo, on erittäin alistuva molemmille. Tuo nuorin uros jahtaa myös tätä mun kolliani ja välillä kuuluukin tappelun ääniä. Ilmeisesti pieni arvoasteikon paremmuusjärjestystaistelu on menossa parhaillaan. Saa nähdä miten se rauhoittuu kun vihdoin ja viimein saan aikaiseksi mun kollini kastroinnin. Alistuvahan tuo on ollut koko aika, mutta jospa joku leikkaamattoman kissan ominaishaju katoaisi ja leikattu kolli jättäisi mun jätkän rauhaan...

 

[Fiiu]

Joku mainitsi tuosta ruokailun jälkeisestä kirmaamisesta ja se on yksi iso syy, miksi kissat ovat aina minua kiehtoneet. Mitä ihmettä niiden päässä liikkuu, kun ne silmät täysin mustina, kuin riivattuina, juoksevat ympäri kämppää, eikä mikään tielle osuva ole turvassa? Ainakin meillä pian tämän jälkeen usein suunnataan hiekkalaatikolle kakkoshädälle, joten olen päätellyt, että isohätä pistää kissaan jostain syystä vauhtia. Ihmisellähän tuo toimii täysin päinvastoin, silloin tekee mieli vain istua tiiviisti paikoillaan, jos ei jostain syystä heti vessaan pääse. Olisi hauska päästä tuossa tilanteessa kissan pään sisälle ja tietää mistä oikeasti on kyse.

Meillä on aivan vakiohomma että kun hiekkalaatikko siivotaan, niin Tikrun on aivan pakko välittömästi päästä kusemaan siihen laatikon suuaukon viereiseen nurkkaan ja sitten juostaan taas kuin viimeistä päivää. Ja ruuan jälkeen nuo yleensä tallustelevat tyytyväisenä johonkin nukkumaan mutta kakkoshädällä käytyään Tikru juoksee taas kuin päätön kana. Ilmeisesti se olo kevenee niin paljon että voi taas päästellä menemään. Aiemmin Tikru oli se dominoiva näistä kissasiskoksista mutta nykyään Viivi kyllä pistää ihan reippaasti vastaan.

Näitä kissatappeluita on kyllä mukavaa seurata. Välillä toisen istuskellessa toinen tulee viereen ja pistää tassun tuohon otsalle josta sitten hypätään toisen kimppuun ja painitaan. Sitten juostaan ja taas painitaan. Tuo on ihan loputonta huvia, siihen ei kyllästy koskaan. Parempaa viihdettä se on kuin mikään mikä telkkarista tulee.

 

[alwahla]

Tikru tai Tiikeri tuntuu olevan aika suosittu nimi kissalle. Ukkonikin nimi oli Tiikeri ja neidin nimi puolestaan Juanita (lausuttiin espanjalaisittain Huanita).

 

[#37]

Näitä kissatappeluita on kyllä mukavaa seurata. Välillä toisen istuskellessa toinen tulee viereen ja pistää tassun tuohon otsalle josta sitten hypätään toisen kimppuun ja painitaan. Sitten juostaan ja taas painitaan. Tuo on ihan loputonta huvia, siihen ei kyllästy koskaan. Parempaa viihdettä se on kuin mikään mikä telkkarista tulee.

Juuri näin. Suurinta huvia täällä on seurata kukkulan kuningas -peliä kiipeilypuun huipulla olevasta pussista. Vuorotellen paikka vaihtuu, välillä painitaan, välillä läpsitään ja välillä jompikumpi saa yhdellä tassulla napattua jostain kiinni kun on putoamassa. Tappelu jatkuu ehkä sen viisitoista minuuttia ja sitten toinen jää pussiin toisen levytellessä pari tasoa alempana.

Hauskaa seurattavaa on myös erilaiset jahtaamis- ja vaanimisleikit. Sohvan nurkan, oven tai lattialla lojuvan laukun takana ollaan toista piilossa ja sitten alkaa n. minuutin valmisteleva perseenkeikutus ja ihmeellinen vaanimisnaksutus hampailla, joka yleensä paljastaa stalkkerin. Lopuksi dramaattinen Hail Mary pass toisen kimppuun, pienet kierähdykset painiotteessa ja peräkanaa täyttä laukkaa toiseen huoneeseen.

Kissojen akrobatiakin on ajoittain hauskaa seurattavaa. Joka päivä saa ihmetellä "miten se sinne kiipesi/mahtui/hyppäsi/ryömi". Varsinkin poikakissalle on kaikenlainen tasapainottelu lähellä sydäntä. Avonaiset ovet, taulutelevisio, erilaiset selkänojat, pyykkiteline. Kaikkien päälle pitää päästä, ja mieluiten suoraan täydestä vauhdista hyppäämällä. Bravuuri on hypätä ulko-oven välioven päälle makoilemaan. Ensin loikka metrin korkeudesta lipaston päältä kohti kattoa, sitten roikutaan tassuilla ovesta ja revitään ruho ylös.

Tämä kuva siitä, kuinka kissat maailmaa katsovat, kertoo paljon. Loputonta viihdettä näiden pikku paskiaisten seuraaminen kyllä on.

 

[Fiiu]

Hauskaa seurattavaa on myös erilaiset jahtaamis- ja vaanimisleikit. Sohvan nurkan, oven tai lattialla lojuvan laukun takana ollaan toista piilossa ja sitten alkaa n. minuutin valmisteleva perseenkeikutus ja ihmeellinen vaanimisnaksutus hampailla, joka yleensä paljastaa stalkkerin. Lopuksi dramaattinen Hail Mary pass toisen kimppuun, pienet kierähdykset painiotteessa ja peräkanaa täyttä laukkaa toiseen huoneeseen.

Tämähän unohtuikin mutta juuri noin se menee. Meillä ei tosin naksuteta vaan syöksytään vain kimppuun ja välillä hypitään toisen yli jne. Lisäksi tuo meidän Tikru ei pärjäisi luonnossa päivääkään sillä sellaista hurinaa ja meteliä pitää että saalis kuulisi sen jo kaukaa. Välillä se istuu tuossa ikkunalla katselemassa ulos ja kiroilemassa kun pihalla lentelee lintuja tms. Lisäksi missä tahansa oleillessaan saattaa katsella melkein kohtikin ja kun hieman tökkäisee, kuuluu "hur" tai sitten pidempi "p**kele, älä säikyttele!"-huuto.

Myöskin pyykinpesukoneen linkous on yksi huveista, saa ilmeisesti mukavan tärinän siinä koneen päällä. Ja jos sattuu joskus käymään niin että jääkin kylppäriin nalkkiin (suljemme usein oven ettei se ole sepposen selällään kun pyykkäri linkoaa, meteli olisi lähes infernaalinen), oven avauksen jälkeen kuuluu tiukka nalkutus siitä "KUINKA MINÄ OLIN LUKITTUNA TUON HELVETINKONEEN KANSSA JA KUKAAN EI TULLUT OVEA AVAAMAAN!"

Yksi akrobatian tyylinäyte kyllä on se rauhallinen kävely tästä olkkarin halki ja kun jalkaa liikauttaa matolla niin että vähän suhisee, kissa loikkaa paikallaan aivan järkyttävän korkealle. Ei noin varmaan saisi tehdä mutta on se vaan hauskan näköistä silti.

 

[Chespa]

Toi tyynyhomma on aika tuttu täälläkin. Vaikka antaisin katille oman tyynyn tyynyni viereen niin ei kelpaa. Pitää päästä samalla tyynylle makaamaan.

Yleensä katti menee nukkumaan pari tuntia ennen mua. Mutta kumminkin kun menen itse nukkumaan niin sitten pitää päästä peiton alle. Jos en heti älyä nostaa peitonreunaa niin alkaa peiton ronkkiminen ja muuta karjaisu päälle.
Onneksi se nukkuu aina pitempään kuin minä niin ei mitään herätys haittoja ole.

Toi Burma rotuna on kyllä välillä ehkä vähän liiankin ihmisriippuvainen. Seuraa kyllä kun hai laivaa ja aina kun tulee töistä kotiin niin pitää vähintään 15min pitää sylissä. Ja tietys ne on erittäin kovia "juttelemaan".
Toisaalta tykkään kyllä enemmän tuollaisista kissoista kuin sellaisista jotka kyräilevät vain jossain kaapin päällä. Mutta kaippa se oma kissan on kaikkien mielestä kaikkein paras.

Katti on 4v. ja taitaa olla näyttelyissä käynnit jo nähty mun puolesta. En usko että oikeen mikään kissa siitä hirveesti nauttii. No mutta onhan toi jo International Premium Champion mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Itse en ole koskaa näyttelyissä käynyt. Kissan kasvattaja sitä sinne on roudaillu.

 

[Tarinankertoja]

En usko että oikeen mikään kissa siitä hirveesti nauttii. No mutta onhan toi jo International Premium Champion mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Itse en ole koskaa näyttelyissä käynyt. Kissan kasvattaja sitä sinne on roudaillu.

riippuu niin kissasta. Meillä on yx "jätkä" joka nauttii näyttelyissä saamastaan huomiosta. Patsastelee häkin ulkopuolen levyllä ja haluaa kaikkien ohikulkijoiden syliin (no se onkin EC DSM eli Europa Chapion Distinguished Show Merit kissa :-D.. noita titteleitä gaash.....) toinen taas sitten menee piiloon verhojen taakse ja ei semmosten kanssa viitti tosiaan käydäkään, kun kissa ei siitä nauti.

yksilöitä ne on tossakin mielessä

Sun kissan titteli pitäs olla siis IP (International Premier) tai IC (International Champion).

Premier (tai Premior) joka tarkoittaa kastaraattia ja arvo IP ja jos se on voittanut sen leikkaamattoman se IC.

enivei sen on siis täytynyt saada kolme sertiä CP/CH luokassa kolmelta eri tuomaria kahdessa eri maassa. Eli kissas on käyny näyttelyssä ulkomailla (veikkaan Virossa).

vielä voisi pari pykälää nousta, kunnes ura olisi ”ohi”

 

[Rixa]

vielä voisi pari pykälää nousta, kunnes ura olisi ”ohi”

Kissan täyttäessä 7 vuotta voi omistaja ilmoittaa kissan veteraaniluokkaan. Veteraaniluokka arvostellaan erikseen, samalla toki kissa osallistuu normaaliin näyttelyluokkaan.

Kissaliiton näyttelysivuilta www.kissaliitto.fi löytyy paljon tietoa näyttelyttämisestä ja siitä mitä se vaatii omistajilta ja kissalta. Mikäli näyttelyt kiinnostaa suosittelen lukemaan, tältä palstalta varmasti löytyy tietoa mikäli näyttelyissä käymisestä on kysyttävää.

Kaikkia kissoja (sekarotuisia / rotukissoja) ei ole tarkoitettu näyttelyihin. Osa tykkää siitä touhusta ja osa ei. Yksi meidän kissoista (musta väriltään) jännitti näyttelyitä niin paljon, että päätti 15 min siitä kun saavuimme näyttelypaikalle pläjäyttää hilseen pintaan. Oli sitten mustavalkoinen kissa, tästä alkoi kyseisen maine coonin kotivalious ja näyttelyt saivat herralta jäädä.

Kyllä sitä tulee välillä mietittyä, että onko tuossa näyttelytouhussa järkeä, aikaa palaa (koko päivä, aamu viidestä ilta kasiin keskimäärin), rahaa menee, hallit on kylmiä tai liian kuumia tai liian ahtaita. Toisaalta näyttelyissä tapaa samanhenkisiä hulluja joiden kanssa on tullut uusia ystävyyssuhteita luotua. Voisi sitä huonompaankin paikkaan rahansa kaataa.

Seuraava näyttely mihin tulee osallistuttua parin kissan kanssa on Kirkkonummella urk.fi/näyttelykutsu (linkki vie Uudenmaan Rotukissayhdistyksen näyttelykutsuun (pdf)) la 3.3.12. Tervetuloa katsomaan kissatouhuja mikäli alueella liikutte.

 

[Trekolmestar]

Kun noista sägynvaltaajista on puhe, niin täällä tilanne on se, että kissat kömpivät jossain vaiheessa yötä sänkyyn ja mieluisin paikka on minun jalkojeni päällä. Vanhempi katti (8 kg) asemoi itsensä yleensä nilkkojeni päälle ja nuorempi veijari (4 kg) taas suunnilleen polvien kohdalle.

Jossain vaiheessa sitä sitten herää siihen, että ei pysty liikkumaan/kääntämään kylkeä, kun jalkojen päällä on toistakymmentä kiloa rentoa kissaa. Toisena vaikutuksena on tietenkin se, että on armoton hiki, koska tunnetustihan kissa on melkoinen lämpövoimala.

Ei niitä poiskaan raaskisi hätistää, mutta yleensä olo on niin tukala, että on vaan pakko. Voisi tietysti hankkia isomman sängyn, mutta veikkaan, ettei siitä olisi mitään apua. Jos kissa on päättänyt nukkua jossain, niin siellä se myös nukkuu.

 

[fiftyeight]

Kun noista sägynvaltaajista on puhe, niin täällä tilanne on se, että kissat kömpivät jossain vaiheessa yötä sänkyyn ja mieluisin paikka on minun jalkojeni päällä. Vanhempi katti (8 kg) asemoi itsensä yleensä nilkkojeni päälle ja nuorempi veijari (4 kg) taas suunnilleen polvien kohdalle.
- - -

Jep jep. Aika usein yöllä herää siihen kun ei saa jalkoja liikutettua kun tiellä on seitsemän kiloa kollia. Jos sitten väkisin siirtää koipia, vastauksena on julmettu valitus ja sen jälkeen aletaan etsiä uutta paikkaa; kävellään mahan päältä oikealle, pään takaa vasemmalle, jalkojen yli ja tämä kierros useamman kerran koko ajan selittäen. Tässä kohden vaimoke yleensä heittää katin sängystä, mutta ei se mitään auta kun 15sek päästä se on siinä taas pyörimässä.

Siispä en siirtele koipia. Antaa puutua vaan.

 

[Tarinankertoja]

Kyllä sitä tulee välillä mietittyä, että onko tuossa näyttelytouhussa järkeä, aikaa palaa (koko päivä, aamu viidestä ilta kasiin keskimäärin), rahaa menee, hallit on kylmiä tai liian kuumia tai liian ahtaita.

Yritin tossa 2000 luvun puolivälissä ajaa kaksosasta näyttelypäivää, jossa ensarvostelun jälkeen tuomaritauolla about klo 15:00 vois ne lähtee jotka ei ole panelissa... Mutta eih, eihän näyttely toimintaa toki sen maksaville harrastajille tehdä (näytteilleasettajat).. on tullu aika vähän käytyä tosta syystä enää, mitä ny vanhaa poikaa käyttää veteraaniluokassa kun näyttely on viäressä tai jos pentuja käy näyttämässä... tai naimalupaa hakemassa 2nd pentueelle..

 

[Rixa]

Yritin tossa 2000 luvun puolivälissä ajaa kaksosasta näyttelypäivää, jossa ensarvostelun jälkeen tuomaritauolla about klo 15:00 vois ne lähtee jotka ei ole panelissa... Mutta eih, eihän näyttely toimintaa toki sen maksaville harrastajille tehdä (näytteilleasettajat).. on tullu aika vähän käytyä tosta syystä enää, mitä ny vanhaa poikaa käyttää veteraaniluokassa kun näyttely on viäressä tai jos pentuja käy näyttämässä... tai naimalupaa hakemassa 2nd pentueelle..

Ruotsissa kun pääsiäisenä 2009 käytiin parin päivän näyttelyt, oli hienoa kun näyttelykutsussa mainitaan erikseen että yleisölle tiedoksi: Kissanomistajista ne jotka eivät mene paneeliin voiva lähteä klo 14-15 välillä pois näyttelypaikalta, kunhan tekevät sen hiljaa. Ei ole pelkoa että käytäntö tulisi tänne.

Pirok olisi taasen toukokuussa, tuolloin olisi tarkoitus valmistuttaa eräs kissamme SP titteliin (nyt puuttuu 2 sertiä). Rontti neljävuotias tuo kissa silloin. Saapi jäädä eläkkeelle sitten, ehkäpä KM (kunniamainintoja) hakemaan ja sitten joskus mahdollisesti veteraanisarjaan.

 

[choose_life]

Meidän roikale on oppinut, että jos yöllä on ruoka maittanut ja aamulla edessä on tyhjä kuppi, niin mahdollisimman ärsyttävää ääntä pitämällä saa varmasti äijän herätettyä.
Ruokaa on pakko käydä antamassa, koska muuten häiriköinti jatkuu aamuun asti, eikä äijän tarvitse nukkua lainkaan. Jos roikaleen sulkee makuuhuoneen ulkopuolelle, osaa se paukuttaa ovea sen verran rajusti, ettei siitäkään ole apua.

80% näistä kerroista katti muuten hotkii sapuskansa hirveällä vauhdilla, ja alkaa juosta ruokahalun täyttymisestä innoissaan ympäri taloa. Vauhdikkaasta menosta tuleekin paha olo, ja juuri syöty ruoka löytyy oksennettuna kokkareena lattialta.

Juuri näin, plus laatta täytyy tietenkin kohdentaa matolle, yleensä vaaleimmalle. Kiitos muutenkin kaikille hyvistä kissatarinoista, piristivät tekniikan (ja idioottien) takia vittumaiseksi kääntynyttä duunipäivää.
Lopullisesti naurun laukaisi #37:n maailma kissojen silmin -sarjan viimeinen eli imurikuva; täällä(kin) kyseessä on todella The It. Kaverin kissa oli hyökännyt raivokkaasti huutaen, hakaten ja kynsien imurin kimppuun: toki pentuja piti suojella kammottavalta hirviöltä:).

 

[Chespa]

Sun kissan titteli pitäs olla siis IP (International Premier) tai IC (International Champion).

Premier (tai Premior) joka tarkoittaa kastaraattia ja arvo IP ja jos se on voittanut sen leikkaamattoman se IC.

enivei sen on siis täytynyt saada kolme sertiä CP/CH luokassa kolmelta eri tuomaria kahdessa eri maassa. Eli kissas on käyny näyttelyssä ulkomailla (veikkaan Virossa).

vielä voisi pari pykälää nousta, kunnes ura olisi ”ohi”

No se on sitten varmaan toi IP. Ei ole kyllä mitään hajua itsellä noista näyttely hommista. Ja on käyny näyttelyissä Virossa muutamaankin otteeseen. Ja kun noissa näyttelyjen tuloksissa on vain jotain kryptisiä merkintöjä kuten CAGPIB, CAPIB IP, CAPIB, CAP PR, CAP NOM, EX2, CAP BIV NOM niin ei kyllä mitään hajua mitä ne tarkoittaa.

 

[Tarinankertoja]

CAGPIB, CAPIB IP, CAPIB, CAP PR, CAP NOM, EX2, CAP BIV NOM niin ei kyllä mitään hajua mitä ne tarkoittaa.

Ketä nää ny kiinostaa, heh, mutta....


KM
Kunniamaininta annetaan kaikille kissoille luokissa 1&2

CACS
Kansainvälinen Supreme Champion-sertifikaatti luokan 3 voittajalle, vähintään 97 pistettä (max 100).

CAPS
Kansainvälinen Supreme Premier-sertifikaatti luokan 4 voittajalle, väh. 97 pist.

CAGCIB
Kansainvälinen Grand Champion-sertifikaatti luokan 5 voittajalle, väh. 96 pist.

CAGPIB
Kansainvälinen Grand Premier-sertifikaatti luokan 6 voittajalle, väh. 96 pist.

CACIB
Kansainvälinen Champion-sertifikaatti luokan 7 voittajalle, väh. 95 pist.

CAPIB
Kansainvälinen Premier-sertifikaatti luokan 8 voittajalle, väh. 95 pist.

CAC
Champion-sertifikaatti luokan 9 voittajalle, väh. 93 pist.

CAP
Premier-sertifikaatti luokan 10 voittajalle, väh. 93 pist.

EX
Excellent-arvostelu kissalle, väh.88 pist. luokissa 3-12

OH tai VG
Oikein hyvä/very good-arvostelu kissalle, väh.76 pist. luokissa 3-12

H fai G
Hyvä/good-arvostelu kissalle, väh. 61 pist. luokissa 3-12

Luokissa 11 ja 12 ei jaeta serttiä, vaan korkein arvostelu on EX1.

Vertailuarvostelussa kissa voi saavuttaa seuraavia tuloksia:

VP tai BIV (Best in Variety)
Värin paras, vähintään 95 pistettä

TP tai NOM (Nominated)
Tuomarin paras, vähintään 97 pistettä

KP tai BIS (Best in show)
Kategorian paras

 

[alwahla]

En ole koskaan päässyt näkemään näyttelykissaa normaalielämässä. Mikä on suurin ero normaalin kotikissan ja näyttelyissä alvariinsa käyvän kissan välillä? En puhu nyt ulkonäöllisistä seikoista, vaan luonteesta.

 

[Paitselo]

Kaverin kissa oli hyökännyt raivokkaasti huutaen, hakaten ja kynsien imurin kimppuun

Meidän edesmennyt kolli oli nuorena poitsuna sikäli erikoinen tapaus, että hän tykkäsi ratsastaa siinä pölynimurin päällä aina kun imurointisessio oli menossa - hän siis aivan pokkana istui sen kauheata möykkää pitävän imurin päällä - kynnysten kohdalla välillä putosi lattialle, mutta kiipesi sitten äkkiä takaisin kyytiin.
Hänellä oli nuorena myös sellainen hauska tapa, että kun häntä leikitin häittämälle hänelle pallon, niin hän ryntäsi pallon perään sellaisella tarmolla, että kämpän matot olivat rullalla - ja sitten kun hän sai sen pallon kiinni niin hän nappasi sen hampaisiinsa, käveli rauhallisesti eteeni ja pudotti pallon jalkojeni juuren. Sitten tiukka tuijotus minua silmiin - ja pystyin lähes kuulemaan miten hän ajatteli, että "heitä jo uudestaan hölmö". Tuo oli kyllä varsin koiramaista käytöstä. Harmi että hän lopetti tuon pallon takaisin kantamisen n. kahdeksan vuotiaana - en kyllä yhtään tiedä miksi, nimittäin muuten hän kyllä jatkoi pallojen perässä rynnimistä ihan koko pitkän elämänsä ajan.
Mainittakoon vielä, että hän tykkäsi kovasti paprikatahnalla täytetyistä vihreistä oliiveista. Eihän tuollaisia suolapallukoita ylenmäärin saa kissalle antaa, mutta välillä oli ihan pakko, koska hän osoitti terävien kynsiensä avustuksella mielipiteensä oliiveista - siis "sähän annat, tai sä itket ja annat".
Toki hänen piti aina ensin pyöritellä sitä oliivia pitkin lattioita ja sitten pyörittelyn jälkeen hän "tappoi" sen ja sitten vasta söi.

Persoonallinen ja hauska pikkukaveri oli hän - ikävä iski taas, kun rupesi muistelemaan ...