Projekti: Kissa

[Alamummo]

Eikös tämä valojen ja äänien säikähtely ole muutenkin enemmän janarieläimen hommia kun kissan?
Meilläkin kissa vaan katsoo ikkunasta ulos mielenkiintoisena.

Mikä on janarieläin?

 

[Tommy]

Mikä on janarieläin?

Wuf wuf!

 

[Alamummo]

Wuf wuf!

Meillä molemmat janarit ainakin goisasivat niin että kuorsaus kävi ja viis veisasivat paukkeelle ja valoilmiöille. Ulkonakin käytiin varttia yli puolen yön, eivätkä lotkauttaneet korvaansa mökälle. Tosin käry pani ne vähän aivastelemaan.

 

[Tommy]

Meillä molemmat janarit ainakin goisasivat niin että kuorsaus kävi ja viis veisasivat paukkeelle ja valoilmiöille. Ulkonakin käytiin varttia yli puolen yön, eivätkä lotkauttaneet korvaansa mökälle. Tosin käry pani ne vähän aivastelemaan.

Niin, mutta sitäpä että eikö tuo pelkääminen ole ylipäätään enemmän koirien kuin kissojen juttuja?

 

[Alamummo]

Niin, mutta sitäpä että eikö tuo pelkääminen ole ylipäätään enemmän koirien kuin kissojen juttuja?

En voi sanoa, kun ei ole kokemusta kisuista.

 

[Tommy]

En voi sanoa, kun ei ole kokemusta kisuista.

No joo,
http://www.googlefight.com/index.ph...E4v%E4t%22&word2=%22koirat+pelk%E4%E4v%E4t%22

 

[pernaveikko]

Niin, mutta sitäpä että eikö tuo pelkääminen ole ylipäätään enemmän koirien kuin kissojen juttuja?

Tuo johtunee kuitenkin myös siitä, että koiria ulkoilutetaan talvellakin, kissoja harvemmin.

 

[Gunners]

Tädin kissa otti aika iisisti paukkeen ja rytkeen, lähinnä tuijotteli taivaalle. Naapurin pystykorvasta ei voi sanoa samaa, sai jonkun kohtauksen ja siellä oli puoli naapurustoa naapurin pihalla tutkimassa, että mikäs koiralle tuli.

 

[Huuru_Sauhunen]

Otan osaa.

Tiedän että on kova paikka, mutta parempi kissalle kuitenkin päästä lepoon kuin kärsiä koko loppuelämäänsä kivuista ja liikkumisen rajoittuneisuudesta. Nyt sillä on hyvä olla.

 

[pernaveikko]

Tiistaille on varattu leikkausaika sinne hammaslääkärin betoniviidakkoon. Tarkastuskäynnillä lääkäri löysi melkoisen työmaan, joku oletettavasti kivulias tulehdus. En nyt ihan tarkkaan muista mitä se oli, mutta joku kuitenkin suhteellisen yleinen vaiva ja hoitamattomana vaarallinen.

Ei tämä kuitenkaan mikään autokorjaamo ole, kolme hammasta revitään irti, mutta ei mitään syytä epäillä, etteikö tämä olisi erittäin tarpeellista. Kollilla on ikää vasta 2½ vuotta, mutta voihan sitä itse kukin sairastua mihin tahansa.

Niin, kalliiksi tämä myös tulee, mutta se on onneksi vain rahaa.

 

[Aurora]

Kevät tulee ja sen kyllä huomaa kissan käytöksestä. On se kumma miten vanha, leikattu kolli voikin innostua niin paljon avoimesta ikkunasta tulevista keväisiä hajuista. Viimeisen viikon ajan kissa on joka yö nostanut helvetinmoisen metakan päästäkseen ulos joskus neljältä aamuyöllä. Alkaa ottaa hermoon, varsinkin, kun nukkumiselle on muutenkin jäänyt aivan liian vähän aikaa viime aikoina. Onneksi meri aukeaa pian, pistän otuksen porukoiden kanssa mökille myyräjahtiin. Saa siten siellä temmeltää mielensä mukaan.

 

[Rinoa]

Sitä on sitten vihdoin varattu kummallekin Herralle varattu miehuuden-poisto tuonne huhtikuulle. Toivotaan että mamilla ja fafilla hermo kestää sinne asti.. pojat tosiaan nyt 1,5 vuotta ja 9 kk-- : )

 

[Gellner]

Niin vain se on tähänkin kämppään muuttanut pieni ja suloinen leikattu tyttökissa. Sisäkissana tuota on tietysti tarkoitus pitää kun asun kerrostalossa, mutta olisi kiva joskus valjaissa ulkoiluttaa kisua. Mutta miten? Miten saan kissan tottumaan valjaisiin? Kissani on vuoden ikäinen ja hänellä on kuulemma kerran ollut valjaat siellä entisessä kodissa. Kissani on sen verran kiltti ettei sähise tai raavi kun koitan valjaita laittaa. Ongelma on vain siinä, että valjaat päällä tuo kissa on kuin halvaantunut, askeltakaan ei voi ottaa, vaan eteenpäin mennään ryömien jos sitäkään. Eli, onko se nyt vaan niin ettei tuon kanssa voi ulkoilla?

 

[pikkukatti]

Alkuun saattaa olla vaikeata noiden valjaiden kanssa. Kannattaa kuitenkin välillä niitä pitää sisätiloissa vähän aikaa kerrallaan. Ja saada se houkuteltua liikkeeseen. Kyllä ne yleensä oppii valjaisiin. Se ei sentään vauhkoonnu ja sekoa kun laittaa valjaat niinkuin jotkut kissat. Meidän kollipoika oli vähän sellainen alkuun. Kunnes tajusi että valjaat tarkoittaa ulkoilua. Sen jälkeen juoksee aina ovelle kun otan valjaat esiin. Sama juttu tyttökissalla. Tässä on hyvä kun on vähän omaa pihaa niin saa kissat olla narun päässä ulkona. Kaikki kissat ei toki ulkoilusta pidä, mutta se lienee aika harvinaista. Ja alkuun luultavasti säikkyy ulkona kaikkea. Mutta kun etenee rauhallisesti ja kissan ehdoilla niin hyvä tulee.

 

[viza]

Kannattaa myös ottaa ympäristö huomioon kun ulkoilutat sitä kissaasi. Mihinkään missä pikkulapset leikkivät ei sitä saa missään tapauksessa viedä, kaikkein pahimpia lienevät joissain taloyhtiöissä vielä olevat hiekkalaatikot. Sinnehän se kissa kusensa kusee ja sitten ihmetellään kun naapurin tytöllä on oireita.

Toinen on että ainakin alkuun se kissa on varmasti säikky autoja. Eikä muutenkaan kannata yrittää totuttaa sitä niihin. Rauhallinen metsä/puisto on paras kissoille, varsinkin jos on jotain katseltavaa (lintuja tms...). Valjaathan sillä kuitenkin on niin katselemiseksi se jää.

 

[Koirapoika]

Jätin paidan sängyn päälle levälleen, ei olisi kannattanut. Kissanperkele meni ja kävi kusemassa sen päälle, siitähän paidasta läpi ja peittoon toki, Davy Crockett-hatun tuommoisesta joutaisi tehdä. Onneksi sentään on leikattu kolli jottei pahalle haise ja pesussa lähtee. Kunhan ei saa päähänsä käydä lorottelemassa samaan paikkaan kun varmasti kusensa haistaa, lieneekö kevättä rinnassa. Siskon kissavainaaseen verrattuna tämä on vallan pientä, se kun yritti joku yö kusta sisko naaman päälle. Heräsi siihen kun tuhti katti asettelee peräholsteriaan otolliselle hollille.

 

[BOL]

Just nyt vituttaa tuo pienempi kolli aivan järjettömästi. On "entinen mies" eli leikattu ja sen kyllä viimeistään kuulee äänestä. Sairasta kimitystä koko helvatan ilta ja kaupan päälle saa kuunnella vielä raivoisaa ovien raapimista. Uloshan tuo ilmeisesti haluaa, vaikka ei tunnetusti rappukäytävää pidemmälle pääse. Mutta eihän tämä kusijaakko sitä tajua. Nurkissa pyörii myös toinen kolli, entinen tosin sekin, mutta onneksi se nyt on vielä pysynyt hiljaa. Eiköhän sekin kohta innostu, kunhan tämä toinen vaikenee. Tällä jannulla onkin sitten niin matala mourunta, että siihen herää jo naapuritkin. Tyyppi on reilut 10 vuotta mourunnut ulko-oven takana tajuamatta, ettei siitä pääse yhtään mihinkään. Sinnikäs sissi kyllä, kun jaksaa säännöllisesti siinä oven takana istua ja toivoa, että jospa tänään tuo perkeleen ovi yhtäkkiä aukenisikin. Vielä se päivä ei ole koittanut, mutta joskus on ollut lähellä. Vaikka eihän se sitä tiedä...

Niin suloisia kuin nämäkin kissat osaavat olla, alkaa keittää yhä useammin todenteolla. Asiaan saattaa tietysti vaikuttaa myös se, että perheeseemme kuuluu lapsi, joka säännöllisen epäsäännöllisesti herää näiden järjenjättiläisten toimesta. Eihän noista nyt voi luopuakaan, kun eivät "oikeasti" suuria ongelmia aiheuta, mutta kyllä sekin käy ajoittain mielessä, kun yöunet ovat muutenkin vähissä. Tämän pienemmän kollin äänikin on niin saatanan kimeä ja vastenmielinen, että jo yksin se saa aikaan räjähdyksiä pään sisässä.

Ja kuin taikaiskusta taloon saapui hiljaisuus. Tyyppi meni nukkumaan ja nyt se nukkuu suloisena kiltisti, hiiren hiljaa. Kissat on just tällaisia...

 

[Tpip]

Ja kuin taikaiskusta taloon saapui hiljaisuus. Tyyppi meni nukkumaan ja nyt se nukkuu suloisena kiltisti, hiiren hiljaa. Kissat on just tällaisia...

Jos ei ole vielä ollut kokeilussa, niin kannattaa hakea eläinlääkäriltä/apteekista Feliway -haihdutinta. Meillä ainakin auttaa leikatun kollipojan huuteluihin. Aineessa on tosin se, että joillain toimii - joillain ei. Kokeilemallahan se selviää.

http://www.fns.fi/vetcare/index.php?id=86

 

[pikkukatti]

En siis ole yksin mouruavan kollini kera. Tuokin kolli on leikattu noin vuosi sitten. Välillä naukuu ja vinkuu ihmeellisesti ja en tiedä mihin se oikein haluaisi. Toisinaan ulisee kylppärin oven vieressä ja haluaa sen oven päälle. Joskus se siihen pääsee jos siinä on pyyhe tms kuivumassa jota pitkin kiipeää. Tai saatan sen nostaa siihen jos vittuunnun siihen naukumiseen. Tosin ei se siinä kauaa yleensä viihdy. Tai sitten se mouruaa takaoven luona. Rasittavinta on kun se sitten alkaa roikkumaan siinä verhoissa.

Kevättä noilla on vissiin myös rinnassa. Ikkunan kun avaa niin johan on molemmat heti siinä nuuhkimassa kevään tuoksuja. Nytkin molemmat ikkunanlaudalla istuvat ja kyttäävät lintuja. Muutama viikko sitten oli tuo kolli ilmeisesti kussut miun sänkyyn. Suoraan tietysti tyynylle. Peittokin tuoksahti kivalle, joten ei kun kaikki pyykkiin. Uuden tyynyt tosin ostin tilalle. Ja petauspatja meni roskiin. Ei sitä oikein voinut pestä, ja oli muutenkin aika vanha. Kaiken hyvän lisäksi jalkopäähän oli paskottu. No ei tästä voi kissoja oikein syyttää. Olin itse silloin reissussa ja kissat äitin luona hoidossa. No äiti oli kissat tuonut aamulla kämpilleni, kun minä tulin illalla kotiin. No ilmeisesti pikkuveli oli käynyt vessassa ja laittanut oven kiinni. Joten eihän ne kissat hiekalleen ole päässeet. Huomattavasti kivempaa olisi tosin ollut jos ne olisi kusseet ihan mihin tahansa muualle. Eikä olisi tarvinnut ekaa yötään nukkua makuupussissa.

 

[Jyty]

Tänään täyttävät meidän kaksi pikkuveijaria 10 kuukautta ja täytyy sanoa, että yllättävän vähillä haittatekijöillä tässä on oltu liikkeellä. Naaras on niin hiljainen, että oikein ihmetyttää, ainut hetki jolloin ääntä tulee, on se kun mukamas nälissään haluaa nakkia. Nälkä sillä ei ole, mutta kun jääkaapin ovi aukeaa, niin ollaan haukkana paikalla. Uros taas piti leikata jo puolitoista kuukautta sitten, koska joka öinen maukuminen oli kestänyt kaksi viikkoa, eikä mitään loppua ollut näkyvissä. Leikkaus muutti uroksen aivan totaalisesti, ja yöt ovat taas rauhallisia. Nyt se tosin välillä päiväsaikaan levottomuuksissaan pitää pientä maukunaa, mutta kuuluu ilmeisesti tähän kevääseen, ainakin eläinlääkärin mukaan maaliskuu on pahinta aikaa kissojen viettimaailmassa.
Moni on sanonut, että tarpeita on löytynyt milloin mistäkin, mutta meillä on käynyt ainakin toistaiseksi tuuria, koska kissat ovat niin sisäsiistejä, ettei voisi uskoa. Kissat tuli meille kuuden viikon vanhoina, ja kyllä oli kasvattaja tehnyt hyvää työtä, kun asiointi tapahtui heti ensi päivästä alkaen vain vessassa.

 

[Aurora]

Niin suloisia kuin nämäkin kissat osaavat olla, alkaa keittää yhä useammin todenteolla. Asiaan saattaa tietysti vaikuttaa myös se, että perheeseemme kuuluu lapsi, joka säännöllisen epäsäännöllisesti herää näiden järjenjättiläisten toimesta. Eihän noista nyt voi luopuakaan, kun eivät "oikeasti" suuria ongelmia aiheuta, mutta kyllä sekin käy ajoittain mielessä, kun yöunet ovat muutenkin vähissä. Tämän pienemmän kollin äänikin on niin saatanan kimeä ja vastenmielinen, että jo yksin se saa aikaan räjähdyksiä pään sisässä.

Pakko tarttua tähän kiinni, koska minulla ei tällaisten juttujen suhteen ole lainkaan huumorintajua. Jos eläin on perheenjäsen, niin kuin sen jokaisella elukanomistajalla pitäisi olla, ei tällaista kommenttia tulisi heitettyä edes leikillään. Itse en koskaan, ikinä, missään tilanteessa, kissastani luopuisi eikä moinen asia ole mielessäni käynytkään, vaikka oma olioni on pitkän ikänsä aikana keksinyt mitä raivostuttavampia tempauksia.

 

[nufc]

Meillä on ilmeisesti ollut mahtava tuuri kissan ja sen luonteen kanssa.Tyttökissa on nyt 1 v 2 kk vanha ja kiiman oireitakin on ollut mutta eläinlääkäriltä sain pillereitä jotka rauhoittivat oireet parissa kolmessa päivässä,leikkaus kylläkin on vielä edessä.
Kissan luonne on mahtava,vastailee erilaissa äänillään ja jos on hereillä niin koko ajan seuraa mitä muut touhuaa ja osaa kyllä ilmoittaa jos hiekkalaatikon hiekka on unohtunut vaihtaa.Yöllä leikkii hiljaa itsekseen,ainoastaan kerran on yöllä herättänyt kun tyttärelläni oli flunssa ja meinas tukehtua yskään niin kissa tuli ilmeisen hädissään herättämään minut.
Hellyttävää hoivaviettiäkin löytyy,kissa kantelee melko usein leluhiiriään joko ruokakuppien viereen tai hiekkalaatikon luokse ja ilme on kyllä sellanen että kyllä se tietää mitä tekee.
Meillä on ollut aikaisemmin pari kissaa mutta kyllä tää nykyinen on aivan yliveto luonteeltaan.

 

[BOL]

Pakko tarttua tähän kiinni, koska minulla ei tällaisten juttujen suhteen ole lainkaan huumorintajua. Jos eläin on perheenjäsen, niin kuin sen jokaisella elukanomistajalla pitäisi olla, ei tällaista kommenttia tulisi heitettyä edes leikillään. Itse en koskaan, ikinä, missään tilanteessa, kissastani luopuisi eikä moinen asia ole mielessäni käynytkään, vaikka oma olioni on pitkän ikänsä aikana keksinyt mitä raivostuttavampia tempauksia.

Kuten viestissäni totesin, en ole kovin tosissani harkinnut milloinkaan luopumista kissoistani, vaikka erittäin monesta suunnasta on sitä suositeltukin. Koska näillä ihmisillä ei omia lemmikkejä ole, olen jättänyt kehoitukset omaan arvoonsa. En siis ole pojistani luopumassa, vaikka en myöskään häpeä myöntää, että joskus on toki puolitosissaan mielessä käynyt. Ja nimenomaan lapsen syntymisen jälkeen ja yöllisten jodlailujen takia, ei siis näiden muiden hullutusten.

Meillä kissat ovat perheenjäseniä, lapsen veikkoja, mutta kyllä ihminen meidän perheessämme on etusijalla. Ilmeisesti itselläsi ei ole lapsia, koska herne näytti sen verran syvälle menneen. Se ei missään nimessä ole millään tavalla sinua vastaan, jos näin on, mutta et myöskään kykene täysin ymmärtämään ajatusteni lähtökohtia.

Nukkumaan kykenemättömyys, vaikkakaan ei puhdasta unettomuutta olisikaan, pitkään jatkuneena vastaa humalatilaa. Ja kun perheessä on pieni lapsi, jota hoidan kotona päivät yksin, väsymykseni saattaa altistaa lapsen erilaisille vaaratilanteille. Ja tässä menee kyllä meidän perheessä raja. Jos väsymykseni kävisi kissojen takia niin sietämättömäksi, että lapseni hoito siitä kärsisi, kissoille etsittäisiin välittömästi uusi, hyvä koti. Miten voisin antaa itselleni anteeksi tai selittää lapselleni, että olet nyt halvaantunut jaloista alaspäin sen takia, että äiti ei pystynyt reagoimaan tarpeeksi nopeasti ja putosit keittiön kaapin päältä? Ja tämä kaikki vain siksi, että kissojen mouruamisen takia en saanut kolmeen viikkoon nukuttua kuin max. 3h kerrallaan ja siinäkin välissä lapsi ehti herättää kaksi kertaa. Ja mitään nappeja en ala kissojen takia vetämään, kun en lapsenkaan takia siihen ryhdy.

Mutta kuten sanottua, en pojistani ole luopumassa ja jos sellaista joskus tapahtuisikin, se ei missään nimessä tule tapahtumaan syystä, että "just nyt ei vain jaksa". Mutta siitä olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, että kyllä lemmikkeihin on sitouduttava ja ovat perheenjäseniä, lapsetkin lentävät pesästä tod.näk. aikaisemmin kuin tämä nuorempi kolli... :)

EDIT: Olinpas tosiaan kirjoittanut ap. viestini aika karskein sanankääntein, joten ehkäpä sekin karskahti korviisi... lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että tilanne oli juuri tuolloin päällä :)

 

[Alamummo]

Pakko tarttua tähän kiinni, koska minulla ei tällaisten juttujen suhteen ole lainkaan huumorintajua. Jos eläin on perheenjäsen, niin kuin sen jokaisella elukanomistajalla pitäisi olla, ei tällaista kommenttia tulisi heitettyä edes leikillään. Itse en koskaan, ikinä, missään tilanteessa, kissastani luopuisi eikä moinen asia ole mielessäni käynytkään, vaikka oma olioni on pitkän ikänsä aikana keksinyt mitä raivostuttavampia tempauksia.

Lemmikki on totta kai perheenjäsen ja niin se pitääkin olla, mutta siitä huolimatta eläin. Kyllä se loppupeleissä niin on, että ihminen ajaa edelle. Oman lapsen hyvinvointi vaan on ihmiselle kaikki kaikessa. Lemmikinomistaja, joka ei tätä ymmärrä on jo vähän liian pitkällä kissa/koirahöperyydessään.

 

[Aurora]

BoredOldLady kirjoitti: Meillä kissat ovat perheenjäseniä, lapsen veikkoja, mutta kyllä ihminen meidän perheessämme on etusijalla. Ilmeisesti itselläsi ei ole lapsia, koska herne näytti sen verran syvälle menneen.

Olisi pitänyt tietää, että lapsikysymys taas nousee esille. Ei, minulla ei ole omia lapsia, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö osaisi ajatella asiaa siltä kannalta, että niitä ilmeisesti elämälle tarkoituksen antavia lapsia olisi. Perustan mieleipiteeni omiin lapsuuskokemuksiini, jolloin perheessä lapset ja kissat mahtuivat elämään sovussa rinnakkain. Äitini otti muutenkin aikanaan sen asenteen, että asunnosssa voi vaikka imuroida lasten ollessa päiväunilla. Eikä se unta häirinnyt. Mutta en missään nimessä halua ottaa yhtään enempää kantaa lapsikysymykseen, se oli sivuseikka tässä keskustelussa.

BoredOldLady kirjoitti:Olinpas tosiaan kirjoittanut ap. viestini aika karskein sanankääntein, joten ehkäpä sekin karskahti korviisi... lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että tilanne oli juuri tuolloin päällä :)

Myönnän, etä provosoiduin kirjoituksestasi juuri siksi, että sen perusteella sai sen kuvan, että miukaisukin vielä, niin henki lähtee. Varmasti kissasi ovat sinulle tärkeitä, varsinkin kun olet niitä hankkinut pari kappaletta. Oma kiusankappaleeni on niin mustasukkainen asemastaan, että toista ei ole tullut hankittua. Ehkä hyvä niin.

Alamummo kirjoitti: Lemmikki on totta kai perheenjäsen ja niin se pitääkin olla, mutta siitä huolimatta eläin. Kyllä se loppupeleissä niin on, että ihminen ajaa edelle. Oman lapsen hyvinvointi vaan on ihmiselle kaikki kaikessa. Lemmikinomistaja, joka ei tätä ymmärrä on jo vähän liian pitkällä kissa/koirahöperyydessään.

Mielestäni osaan suhtautua suhteellisen järkiperäisesti niin eläimiin kuin lapsiinkin, mutta ehkä sinä tiedät paremmin. Silloin, kun ei ole kysymys elämästä tai kuolemasta, asiat saadaan varmasti järjestymään, jos niin halutaan. Yllättävän hyvin eläinten ja lasten yhdessäolo useimmissa perheissä onnistuu.