Projekti: Kissa

[ms.qvist]

Rinoa ylpeänä esittelee perheensä uusimman jäsenen

Onnittelut uuden perheenjäsenen myötä, näytti kuvassa varsin veikeältä otukselta - näin täydellisen kissa-amatöörin silmin katsottuna.

vlad.

 

[Rinoa]

Kiitos Vlad! : ) Kyseinen herra on oikein persoonallinen tapaus. Ja muodostaa jo väreiltään hauskan kaksikon vanhemman herran kanssa.
Laitetaan sitä perhepotrettia myöhemmin : )

 

[Datsun]

Nuorin kisumme, tämä 12 vuotias kolli ontui äskettäin kotiin. Aristaa vasenta etutassuaan aivan selvästi. Vääntelin, rutistelin ja kääntelin tassua ja vaikuttaa ihan normaalilta, kisu ei älähdäkkään. Ei laske kuitenkaan yhtään painoa tassunsa päälle, sattuu aivan selvästi.

Yksi polkuanturoista vaikuttaa aremmalta kuin muut (sain poskeen haavat kun siihen äsken sörkkäsin) ja rupesin mietiskelemään että olisiko tuo jässikkä jonkun piikin saanut tassuunsa. Kotikonsteja tutkia tätä? Luonto hoitaa? Reppana änkeää kokoajana syliin ja on muutenkin epänormaali.

Onko tilanne vielä ennallaan? Ajattelin kysyä koska vien huomenna kissani hammaskiven poistoon ja rokotukseen. Vie ihmeessä näytille niin ottavat piikin pois (jos sellainen siis tassun sisällä on.)

 

[Tinke-80]

http://kittensaresocute.ytmnd.com/

on ne kissat söpöjä. :)

 

[Rinoa]

oih kun suloisia, kiitos Tinke :)

 

[Rodion]

Meidän emo sitten otti ja yritti itsemurhaa viikko sitten. Liekö mennyt hermot pentuihin ja sen vuoksi hyppäsi ikkunasta alas... onneksi ei osunut avonaiseen oveen alapuolella.

Tässä vähän kattavampi selvitys aiheesta ja muustakin:

http://pentuboksi.vuodatus.net/blog/245172

 

[Datsun]

Meidän emo sitten otti ja yritti itsemurhaa viikko sitten. Liekö mennyt hermot pentuihin ja sen vuoksi hyppäsi ikkunasta alas... onneksi ei osunut avonaiseen oveen alapuolella.

Tässä vähän kattavampi selvitys aiheesta ja muustakin:

http://pentuboksi.vuodatus.net/blog/245172

Mites, oletko harkinnut miukun leikkauttamista? Loppuu kuumotukset lyhyeen.

 

[Alamummo]

Nyt katti on taas oma ihana itsensä. Jotenkin tuntuisi turhalta viedä noita eläinlääkäriin kun kaikki ovat vierailleet siellä elämänsä aikana vain kerran - leikattavana siinä vuoden ikäisinä. Wanha kolli kävi kyllä jossain vaiheessa piikillä kun lääkäri sanoi kisulla olevan anoreksia. Muistelisin tännekin siitä kirjoittaneeni jottei tällä kertaa sen enempää. Kaikki kolme karvanaamaa köllöttelevät nytkin tässä kotona. Jotenkin kuvittelen kisujen pitävän maalaiselämästä kun näinkin vanhoiksi ovat saaneet elää sellaista elämää mistä pitävät.

Hyvä, että ongelma on pois päiväjärjestyksestä. Lemmikkien vaivat ovat aina iso murhe.

Kun en itse ole kissanomistaja niin tästä viestistä tuli vaan mieleen kysymys, että eikö kissoja tarvitse rokottaa mitään tarttuvia tauteja vastaan? Koirillahan on jokavuotinen tai jokatoisvuotinen rokotusohjelma läpi elämän.

 

[Rodion]

Mites, oletko harkinnut miukun leikkauttamista? Loppuu kuumotukset lyhyeen.

Ei paljon leikata vielä kun pennut on kotona ja imevät emoa... Kyllä sitten menee leikattavaksi kun pennut lähteneet.

 

[TeeVee]

Muistelen, että naaraskissan leikkaus maksoi markka-aikana noin 300 markkaa.

Tietääkseni uroskissan leikkaus on huomattavasti edullisempi kuin naaraskissan. Helpompi toimenpide, kait.

 

[pikkukatti]

Meillä poikakissan leikkaus oli n. 40€ ja tytön reilut 60€. Tosin kissat leikattiin eri paikoissa ja paikkakunnilla. Tyttökissa täyttää kohta 4v. Eli Nappe, tuo pieni punainen kissa, joka ei pidä lempinimestään Schnabel. Tuo poju eli Nimo taas on 1v. Katti ei ole Tampereelta. Ja tosin näyttääkin enemmän ilvekseltä. Olis varmaan Raipe pitänyt nimeksi laittaa... Mahtavia otuksia molemmat. Nappe viihtyy sylissä paljon, niinkuin nytkin tuli tähän hurisemaan.

 

[Trekolmestar]

Meillä tämä projekti Kissa alkoi kolmisen viikkoa sitten, kun liitekuvan otus saapui. Komia kollinalkuhan se on ja nimekseen sai Laku värinsä mukaan (no, on siinä valkoistakin, ei vaan näy kuvassa).
Eka ilta meni keittiön piirongin alla ja jos yritti vähänkin lähestyä, alkoi jumalaton sähinä. Sen yön kissa vielä etti kavereitaan (mm. velipoikaa) ja maukui surkeasti. Sen jälkeen kotiutuminen on mennyt vauhdilla ja katti hallinnoi talouttamme jo melko suvereenisti.
Hauska on tuommoisen pikkukissan touhuja seurata. Utelias otus kuin mikä. Kaikki paikat on tutkittava mihin nyt vain vähänkin jollain konstilla pääsee (mm. läppärin hohtava ruutu on kauhean kiinnostava, ja niinpä se kävelee usein näppikselle kun jotain koneella tekee. Eilen Lukko-matsia nettiradiosta kun kuuntelin, se onnistui steppaamaan koneesta äänen pois ja pimentämään ruudun). Rapsutuksesta se tykkää, mutta sylissä ei oikein viihdy vaan mieluummin asettuu siihen viereen kerjäämään rapsutusta. Ruoka maistuu, jotain noita kissannaksuja se rouskuttaa ja herkkuja on viili ja maksamakkara. Suosikkiharrastus (kts. kuva) sillä on kuitenkin nukkuminen. Valitettavasti vain vrk-rytmi ei ihan mene isännän & emännän kanssa yksiin.
Huonekalujen menosta varoittelivat, mutta eipä tuo vielä isompaa tuhoa ole aikaiseksi saanut. Tykkää kyllä raapia, joten kai ne nojatuolit ja sohva joskus räjähtävät.
Paljon meillä ei viherkasveja ole, mutta ilmeisesti niitäkään ei kohta ole. Kissa ei malta pysyä niistä erossa, vaikka sen raahaisi säännönmukaisesti pois kun sen kukkia nakertamasta bongaa. Onkohan tuohon mitään poppakonstia, toimiiko ne karkotteet?
Herra täytti viikko sitten 3 kk eli vilkkaassa iässä on. Nyt tarvii lähteä kokoamaan herätyskelloa kasaan, kun se onnistui pudottamaan kellon yöpöydältä jahdatessaan palloa (törmäsi pöydän jalkaan).

 

[Groove Armada]

Kissaharrastajia täältä löytyy, mutta entäs rotukissaharrastajia? Tarkoituksena
olisi hommata varmaankin Ragdoll, ihan sisäkissaksi eli ulos katilla ei ole asiaa.

 

[#3]

Hyvä, että ongelma on pois päiväjärjestyksestä. Lemmikkien vaivat ovat aina iso murhe.

Kun en itse ole kissanomistaja niin tästä viestistä tuli vaan mieleen kysymys, että eikö kissoja tarvitse rokottaa mitään tarttuvia tauteja vastaan? Koirillahan on jokavuotinen tai jokatoisvuotinen rokotusohjelma läpi elämän.

Sisäkissaa joka ei näe muita kissoja ei tarvitse rokottaa. Tai tarvii ja tarvii, ei ole niin tärkeätä. Kissaruttotokotus on hyvä ottaa, kissalle siis

 

[Warthog]

Olis varmaan Raipe pitänyt nimeksi laittaa...

Raipe niminen karvapallo löytyy jo täältä. Kaverin uskomaton rauhallisuus ja äkkinäiset hermostumiset lisättynä uskomattomalla pallon kuljetus ja syöttö taidolla varustettuna saa sen muistuttamaan oikeaa esikuvaansa.

Tuo toisen kuvan terroristi, joka näyttää savupiipusta tippuneelta, onkin sitten tapaus erikseen, joka pitkältä karkumatkaltaan on taas palannut terrorisoimaan huonekalujamme.

 

[Koirapoika]

Mikä tuota elukkaa aina jätöstämisen jälkeen riivaa, ainakin näin illalla. Käydään innolla hiekkalaatikolla sutimassa ja toimituksen jumalaton ravaaminen ympäriinsä, ei kai se niin hienoa ole.

Onko muuten muiden elikoilla tapaa jossa tullaan kohti häntä pörröllään ja kylki edellä, ihan kuin yrittäisi uhota kovastikin? On kuitenkin leikkikaveria hakemassa, kun yrittää kiinni ottaa niin innoissaan karkuun kirmataan ja kohta ollaan uudestaan kylkeä pullistamassa ja häntä tuuheana.

 

[Murmeli]

Mikä tuota elukkaa aina jätöstämisen jälkeen riivaa, ainakin näin illalla. Käydään innolla hiekkalaatikolla sutimassa ja toimituksen jumalaton ravaaminen ympäriinsä, ei kai se niin hienoa ole.

Onko muuten muiden elikoilla tapaa jossa tullaan kohti häntä pörröllään ja kylki edellä, ihan kuin yrittäisi uhota kovastikin? On kuitenkin leikkikaveria hakemassa, kun yrittää kiinni ottaa niin innoissaan karkuun kirmataan ja kohta ollaan uudestaan kylkeä pullistamassa ja häntä tuuheana.

Ihan tavanomaisia juttuja molemmat. Meidän nuorimmainen uhittelee toista junioria juuri kylki edellä kohti pomppien ja perheen seniori puolestaan ravaa paskalla käymisen jälkeen pari minuuttia kuin heikkopäinen. Kai se kevyt olo on niin mukavaa...

 

[Tpip]

Kissaharrastajia täältä löytyy, mutta entäs rotukissaharrastajia? Tarkoituksena
olisi hommata varmaankin Ragdoll, ihan sisäkissaksi eli ulos katilla ei ole asiaa.

Bengali (Simba) ja Maine Coon (Kasperi) löytyy täältä, viikon päästä tulee toinen Cooni (Työnimi - Kerma-apina). Tänäänkin pitäisi herätä ennen ennen viittä ja lähteä ajelemaan kohti Porvoota ja kissanäyttelyä. Harvemmin tulee näyttelyssä käytyä ja vain tuon Kasperin kanssa. Simbaa tuntuu näyttelyissä liikaa jännittävän/stressaavan, niin turha on toista kiusata tahallaan. Todennäköisesti taas tuon uuden veijarin kanssa tulee kierrettyä vähän useammin näyttelyitä.

Mainioita vekkuleita kyllä kissat rotuun tai sukupuoleen katsomatta. Meilläkin todennäköisesti olisi ihan maatiaisia, ellei äitee noita kissoja kasvattelisi. Melkoisen erilaiset luonteet meidän veijareilla, vaikka ovatkin kuin paita ja peppu (vähän jännittääkin miten kolmas pyörä pääsee geimeihin mukaan, toivottavasti ei käy BB-Sorelloita. ;)). Kasperi on ylikiltti ja rauhallinen. Ei hirveämmin viihdy sylissä, mutta aina sängyssä ja sohvalla vieressä ja vähintään yksi tassu kontaktissa ihmiseen. Simba on taas järjetön touhottaja, välillä tuntuu että jätkä näkee pieniä vihreitä miehiä tai jotain. Muutenkin tuntuu, että ukkeli on vähän vajaa tai jotain, kissathan on yleensä hyvinkin nokkelia. Varsinkin jos nolaavat itsensä, niin pitävät huolen ettei toiste tätä tapahdu. Meidän Simba ei vaan opi, ettei kiikkerässä kiipeilypuussa kannata ruveta nuolemaan hanuria, sieltä tippuu alas. Ihan joka viikko. Samoin en ymmärrä miten äijä voi tipahtaa useamman kerran stereoiden päältä lipaston taakse, josta itse ei pääse pois. Appivanhempien luona kissa on pelastettu jääkaappien takaa. Muutenkin kissat yleensä osaavat kävellä paikoissa tiputtelematta pahemmin tavaroita, Simba tiputtaa tavarat ja itsensä. Hiiren osaa kyllä noutaa kun sen sille heittää, ehkä onkin jäänyt vaan älykkyydessä koiran tasolle ;). Ulkoilee pururadallakin reippaasti "vetäen" valjaissa. Sympaattinen ja todella hyväntahtoinen kaveri tosiaan, kaikki uusi vaan jännittää niin pirusti ja elämä menee sekaisin jos päivärytmistä ei pidetä kiinni. Kenties autistinen :)?

Kuvia Simbasta:
http://irc-galleria.net/archive.php?nick=Tuopip&album_id=976621
Kuvia Kasperista:
http://irc-galleria.net/archive.php?nick=Tuopip&album_id=976622
Kuvia Kerma-apinasta:
http://irc-galleria.net/archive.php?nick=Tuopip&album_id=976623

Tuosta kissojen ulkoilemisesta olen sitä mieltä, että pitäisi tapahtua valjaissa tai aidatussa tarhassa, ei koskaan vapaana. Käytännössähän taajamassa tämän kieltää järjestyslakikin (miten valvot vapaana juoksentelevaa kissaa menemästä mm. lasten leikkipaikoille?). Muutenkaan naapurin "arska" ei varmasti pidä kissankusen hajusta autotallin pylvään pielessä. Eli oli kissa mikä tahansa, niin ainakaan taajamassa ei tulisi kissoja vapaaksi päästää. Eihän se edes luonnollisesti kuulu Suomen luontoon.

 

[Koirapoika]

Lisää utelua muiden kissain pöljäilyistä. Onko bongattu kissaa vääntämässä kuperkeikkaa? Matti-poika nuorempana teki semmoista, joskus harvoin nytkin. Homma toimii siten että katti seisoo tukevasti, alkaa etukäpälällä mahan alta hamuamaan ristikkäistä takakäpälää, pää seuraa mukana ja kuperkeikan omainen kiepahdus on valmis.

 

[Jarner]

Mikä tuota elukkaa aina jätöstämisen jälkeen riivaa, ainakin näin illalla. Käydään innolla hiekkalaatikolla sutimassa ja toimituksen jumalaton ravaaminen ympäriinsä, ei kai se niin hienoa ole.

Eiköhän tuo ole lähes kaikilla kissoilla "tapana".
Lisäks tolla mun kisulla on sellanen omituinen tapa, että se hankaa tassut aina puhtaiks siitä hiekasta siihen astian reunaan. Sitte alkaa se hirvee ravaaminen keittiön ympäri. Toi on kuitenki jo niin vanha, että ei aikaakaan kun tv-tuoli on vallattu ja uni alkaa maistumaan. Välillä se innostuu oikein mallikkaastikkin, mutta hyytyy yhtä nopeesti.
Jännä muuten seurata kun se pyydystää kärpästä. Sohvan alle piiloon ja yhtäkkiä syöksyy sieltä kun tuhat volttia olis saanu hanuriinsa.
Jostain syystä se on nyt villiintyny aika paljon viime päivinä. Oiskohan toi lopullinen kotiutuminen syynä, koska se on nyt ollut täällä vasta reilun kuukauden.
Asiaa tuntuu olevan aivan älyttömästi. Koko ajan tulee jos jonkunlaista "mour, mur, miu mau, krääk"-ääntä :)

 

[Pluton]

Ajattelin kirjoittaa tänne hieman omasta ja tyttöystäväni kissa kokemuksestani. Noin vuosi sitten ”pelastimme” luovutusikäisen kissanpennun kotiimme. Kissa ”Iiris” oli tullessaan huonokuntoinen ja sairas, monen lääkärireissun jälkeen kuitenkin kissa tuli kuntoon. Vuosi elettiin ja nautittiin, meistä tuli perhe. Kun katsoimme tv:tä kissa usein vain katseli meitä, Iiris oli mukana saunassa, suihkussa, sängyssä, autossa yms.. Kaksitoista päivää sitten kissa tipahti kerrostalon parvekkeelta, veimme kissan lääkäriin ja lääkäri totesi että kaikki on kunnossa. Kissa tutkittiin vain käsituntumalla sekä annettiin kipulääkettä. Alussa kissa oli kipeä ja arasteli, kuvittelimme sen olevan ok, olihan kissa saanut kovan tällin.

Viikko kului ja Iiris ei syönyt eikä osoittanut paranemisen merkkejä, joten veimme sen lääkäriin. Lääkärissä päätettiin leikata kissa ja katsoa mikä sitä vaivaa. Jätin Iiriksen lääkäriin leikkauksen ajaksi enkä edes hyvästellyt, kuvittelin että ei siinä mitään vakavaa ole kun on jo 10 pv elänyt putoamisen jälkeen. Puolen tunnin päästä lääkäri soitti ja sanoi että mitään ei tehtävissä, ja että kissa kuolee. Kun sain tämän järkyttävän puhelun en tiennyt mitä tehdä ja olin murheen murtama. Olinhan juuri matkalla eläinlääkäriin antanut Iiriksen jahdata hieman lintuja, ja nyt noin tunti myöhemmin Iiris oli poissa. Nyt kaksi päivää kuoleman jälkeen ajattelen vain Iiristä, meillä ei ole lapsia tai muita lemmikkejä, Iiris oli meidän perheemme.

Pahinta tässä kuitenkin on se että en hyvästellyt Iiristä, viimeiseksi muistoksi jäi se kun Iiris makasi rauhoitettuna ja avuttomana selällään pöydällä. Miksi en mennyt antamaan viimeistä suukko ”Iiris tykkäsi suukottelusta päähän” ja sanonut että heippa, lähdin vain pois ja se vaivaa minua todella paljon, en saanut hyvästellä Iiristä. Nyt tekisin mitä vain että saisin vielä kerran sanoa että rakastan sinua ja antaa pusun päähän.

Iiris oli putoamisensa jälkeen rauhallinen ja hiljainen eikä tullut syliin/ollut oma itsensä. Viimeisenä aamuna se kuitenkin halusi olla tyttöystäväni sylissä, se kiehnasi ja pussaili, ja tuli syliin uudestaan ja uudestaan, näin se teki usein terveenä, mutta ei näin paljon. Se ei halunnut pois sylistä vaan tuli syliin uudestaan ja uudestaan. Uskomme että se tiesi mitä tulee tapahtumaan ja antoi tyttöystävälleni viimeisen tervehdyksen.

Iiris oli meidän ensimmäinen lemmikkimme. Se muutti asuntomme kodiksi, se teki meistä perheen. Iiris ei ollut meille pelkkä lemmikki se oli meille jotain aivan ainutlaatuista. Nautimme yhteisestä elostamme hieman yli vuoden, tämä vuosi oli meidän perheemme parasta aikaa. Nyt kotona ei ole sitä kodin tuntua, se on vain asunto.

t:Iiristä ikävä

 

[Rodion]

Kaksitoista päivää sitten kissa tipahti kerrostalon parvekkeelta, veimme kissan lääkäriin ja lääkäri totesi että kaikki on kunnossa. Kissa tutkittiin vain käsituntumalla sekä annettiin kipulääkettä. Alussa kissa oli kipeä ja arasteli, kuvittelimme sen olevan ok, olihan kissa saanut kovan tällin.

Ensinnäkin syvimmät osanotot menetyksen johdosta. Voin vain kuvitella miltä tuntuu menettää noin varhain lemmikki.

Itse menetin ensimmäisen kissani vasta kissan ollessa 18-vuotias. Jouduttiin lopettamaan, koska se oli lähtenyt kotoa jonkin matkan päähän "kuolemaan", vatsa turvonnut etc. En enää asunut tuolloin kotikotona, joten en edes muista mikä oli viimeinen kosketukseni häneen.

Tuntui aika pahalta menettää lemmikki, jonka kanssa oli elänyt ensimmäisen koulupäivän, vanhempien eron, muuton, yläasteen, lukion, ylioppilaskirjoitukset, armeijan, pääsykokeet ja ensimmäiset yliopistovuodet.

Haluaisin vielä udella, että mikähän mahtoi olla syynä Iiriksen menehtymiseen? Meinaan meidän kissamme putosi pari viikkoa sitten ikkunasta ja kävi lääkärissä, jossa kaikki todettiin olevan ok. Nyt alkoi hieman pelottaa. Kissan käytös on kyllä ihan normaalia ja lääkärikäynnin yhteydessä otettiin röntgenkuvia, joiden mukaan lääkäri totesi kaiken olevan ok.

Tässä muuten kuvia tuon pudonneen kissan jäkeläisestä. Tuhma poika kanervan kimpussa! (ei Ilkan)

http://www.flickr.com/photos/45622998@N00/263846378/

 

[Rinoa]

Sydäntä särkevää lukea ylläolevaa. Harvoin tätä tapahtuu, mutta jäin täysin sanottamaksi.
Voimia sekä sinulle Pluton että tyttöystävällesi.

 

[pernaveikko]

Noita putoamisia tarkkaillaan ihan loppuun asti. Tämä on viides kerros ja jotkut betonilaatat alla. Kaksi kertaa on tuo pikkutyttö haettu kuikuilemasta.

Enää ei koskaan, parvekelasit pysyy kiinni. Vähän niitä voi raottaa kesäksi.

 

[pavenro8]

Kävi tässä tänään tapaus taas kissojen kanssa. Olivat erinäisistä syistä johtuen karanneet entisen tyttöystävän ensimmäisen kerroksen parvekkeelta yöllä ulos.

Aamulla soi ovikello, ja itkuinen ex selittämässä, että kissat karanneet. Toinen oli jo löytynyt minun takapihaltani ihmettelemässä, että miksi ei pääse sisään. Toinen sitten ilmeistyi samaiselle takapihalle muutamaa tuntia myöhemmin.

Välimatkaa asunnoillamme ei ole kuin puolisen kilometriä, että se varmaan runsaasti auttoi kyseisessä tapauksessa. No, kyllä routa porsaan kotiin ajaa ja kissin nälkä.

Pääasia, että lapset kunnossa ja moraalisaarna on pidetty. Tuhmaa on tuollainen, paitsi hellyyttävää se, että minun luokse oli kova ikävä.