Projekti: Kissa

[kananlento]

Tänne päin tuli suru-uutisia lääkäriltä eilen. Kissani oli 16-vuotias ja hänellä oli todettu kilpirauhasen liikatoiminta. Tämän vaivan lisäksi hänellä ei juurikaan muita vaivoja elämässään ikinä ollut. Vielä viime keväänäkin kissa otti päivittäiset spruttinsa ympäri kämppää ja leikki ympäriinsä, tämä siis 16 vuotiaana.

Toki vauhti oli hiipunut nuoruusvuosistaan, mutta ikäänsä nähden varsin hyvässä kunnossa. Vielä viikko sitten näin kissani kohtalaisessa kunnosa (asui siis äitini luona), se oli hiukan laihtunut, mutta hyppi edelleen syliin kehräämään ja rapsutettavaksi.

Tämän viikon aikana kunto kuitenkin heikkeni järkyttävän paljon. Menin katsomaan kissan kuntoa ja hän oli kuin eri planeetalta. Siitä lähdettiin lääkärille, joka sanoi että ei ole mielekästä koittaa parannella, siitä kun ei samaa kissaa enää ikinä tulisi.

Koko perheen suru siitä tuli kun piikki annettiin. Hienon ja terveen elämän hän kuitenkin eli. Oli aina vierellä, oli sitten iloisia tai surullisia hetkiä. Nyt on aika totuttelua, kun yksi on poissa.

Kissat ovat joka tapauksessa hienoja eläimiä. Joku jo mainitsikin kuinka hienoa on tulla kotiin töistä kun siellä odottelee kissa, joka tulee puskemaan ja kehräämään vierelle.

Onneksi pääsin kuitenkin kissan hyvästelemään ennen piikkiä. Voimia Plutonille ja tyttöystävälle. Tiedän tunteen.

 

[Pluton]

Ensinnäkin syvimmät osanotot menetyksen johdosta. Voin vain kuvitella miltä tuntuu menettää noin varhain lemmikki.

Itse menetin ensimmäisen kissani vasta kissan ollessa 18-vuotias. Jouduttiin lopettamaan, koska se oli lähtenyt kotoa jonkin matkan päähän "kuolemaan", vatsa turvonnut etc. En enää asunut tuolloin kotikotona, joten en edes muista mikä oli viimeinen kosketukseni häneen.

Tuntui aika pahalta menettää lemmikki, jonka kanssa oli elänyt ensimmäisen koulupäivän, vanhempien eron, muuton, yläasteen, lukion, ylioppilaskirjoitukset, armeijan, pääsykokeet ja ensimmäiset yliopistovuodet.

Haluaisin vielä udella, että mikähän mahtoi olla syynä Iiriksen menehtymiseen? Meinaan meidän kissamme putosi pari viikkoa sitten ikkunasta ja kävi lääkärissä, jossa kaikki todettiin olevan ok. Nyt alkoi hieman pelottaa. Kissan käytös on kyllä ihan normaalia ja lääkärikäynnin yhteydessä otettiin röntgenkuvia, joiden mukaan lääkäri totesi kaiken olevan ok.

Tässä muuten kuvia tuon pudonneen kissan jäkeläisestä. Tuhma poika kanervan kimpussa! (ei Ilkan)

http://www.flickr.com/photos/45622998@N00/263846378/

Sisäinen vaurio, tulehdus ja kuolio sisuskaluissa. Olettivat että pienestä repeämästä lähtenyt, ja että mikäli heti olisi leikattu olisi voinut selvitä. Harmittaa että miksi sitten ei leikattu jos kerran näin sanovat.

 

[Datsun]

Kissatarinaa...

Vaimolla oli kissa jo ennen seurustelumme aloittamista. Katti oli puoliksi ulkokissa, eli vietti kesät maalla (ulkona) ja muut ajat kerrostalokissana. Ehkäpä tästä johtuen kissa oli jonkin verran onneton ja päätimme hankkia Kepsulle kaverikissan. Leo tuli talouteen keväällä -99 - ja katosi auki saamastaan ikkunasta kesällä 2000. Ei sen koommin näkynyt.

Kun ostimme Hgistä ekan kämpän päätimme taas hankkia Kepsulle kamun. Kille tuotiin Somerolta keväällä -01. Samana syksynä tapahtui onnettomuus...kissat olivat juosseet peräkkäin jolloin Killen pää oli pujahtanut sängyn päiväpeiton hapsuista muodostuneen lenkin läpi ja kissa oli virunut tuntikausia tokkurassa henki tuskin välttävästi pihisten. Tulin töistä kotiin ja leikkasin välittömästi hapsut poikki sekä heitin päiväpeiton roskikseen.

Kissa vietiin eläinlääkäriin jossa annettiin tiputus ja takaisin kotiin. Heti kun pääsimme kotiin kissa kupsahti kyljelleen ja aloitti surkean mouruamisen. Siispä taksilla takaisin e-lääkäriin ja katti happikaappiin! Juurikaan toivoa ei annettu, kissalla todettiin keuhkoödeema (!) eli vain muutama prosentti keuhkojen kapasiteetista oli käytössä. Kotiin mentiin murhemielin, itkuhan siinä kummallekin tuli. Päätimme kertoa lääkärille että Killen saa lopettaa...todella raskas päätös. Vaan mitä tapahtuikaan? Nesteenpoistolääke oli tepsinyt ja meitä odotti virkeä kissa! Tunteet olivat todella pinnassa!

Kille oli niin onnellinen kotiin pääsystään ettei antanut isännän edes pytyllä istua rauhassa, syliin piti päästä koko ajan.

Näin mentiin muutama vuosi, kunnes Kepsu jäi loppukesästä 2003 auton alle maalla. Surullinen tapaus, vaan tavallaan aika odotettu kohtalo vapaana kulkevalle part-time maalaiskollille.

Nyt taloudessamme on Killen lisäksi 1,5 vuotias tyttölapsi. Kille toki tietää edelleen olevansa herra talossa ja sen aina välillä muutamalla lempeällä tassunheilautuksella osoittaa!


Niin, Killekin teki tuossa takavuosina sellaisen viikon katoamisreissun, siis ikkunasta karkasi. Kirjoitan tästä joskus toiste, erikoinen tapaus oli sekin.

 

[pernaveikko]

Laitoin saunan päälle ja aluksi kylppärin ovi oli tietenkin kiinni. Jossain vaiheessa huomasin, että se oli käyntien jälkeen jäänyt auki.

Ei kai se niin vakavaa ole ajattelin, mutta menin toki tarkistamaan. Sieltähän se toinen pikkukissa löytyi. On se kuitenkin jo kaksivuotias, mutta ei näin. Aika vaarallinen paikka tuommoinen. Terveenä se kuitenkin sieltä lähti.

 

[pikkukatti]

Aika moni kissa tykkää loikoilla saunassa. Äitini kissa ennen livahti pienestä raosta saunaan ja nukkui sellaisen aina valmiin kiukaan päällä. Luukku siitä oli tietenkin kiinni, mutta tuo kansi kuitenkin aika kuuma. Ilmeisesti ei sitten liian kuuma kun katti siinä nukkui.
Tuon kissan pentu, joka minulla nyt on toisen kissani kaverina on aika hellyyden kipeä kolli. Sitä pitäisi aina rapsutella. Toissa yönä heräsin ja molemmat kissat oli vieressä, toinen jalkopäässä ja toinen kylkeni vieressä. Koitin sitten puoliunessa kumpi kissa on kyseessä. Pari kertaa silitin ja alkoi katti kehräämään. No kehräyksestä ne tunnistan ja poitsu oli siinä. No se perhana heräsi ja alkoi vaatimaan lisää silitystä. Kivaa sitten 3 aikaan yöllä rapsutella kissaa. Se kun alkaa huitomaan tassulla kättäni jos ei rapsutusta tule. Ei onneksi tosin kynsien kera. Nyt se taas näkee jotain kivaa unta kun nykii tassut siihen tahtiin. Tyttö tuli taas syliin nukkumaan ja kehrää omalla kovalla kehräyksellään. On ne vaan suloisia otuksia.

 

[Marcelo Nyman]

Beware!


Klonkku The Boss

 

[Datsun]

Laitoin saunan päälle ja aluksi kylppärin ovi oli tietenkin kiinni. Jossain vaiheessa huomasin, että se oli käyntien jälkeen jäänyt auki.

Ei kai se niin vakavaa ole ajattelin, mutta menin toki tarkistamaan. Sieltähän se toinen pikkukissa löytyi. On se kuitenkin jo kaksivuotias, mutta ei näin. Aika vaarallinen paikka tuommoinen. Terveenä se kuitenkin sieltä lähti.

Meillä kun laittaa saunan päälle niin kissa kömpii lauteille. Hätistämme sen sieltä kun alamme paiskoa löylyä.
Kun katti on lomalla/hoidossa vanhemmillani se saattaa olla saunassa löylynheitonkin aikana - vanhuksilla on sen verran miedot lämmöt ettei turkki vielä tutise. Katti kuulemma vetää vaan vähän niskää köyryyn kun vettä paiskaa kiukaalle.

 

[Datsun]

Jaaha. Eilen kun tulin töistä oikasin sohvalle päiväunet mielessäni. N. 10 min. kuluttua havahduin siihen ettei katti olekaan kömpinyt vatsan päälle pörisemään niin kuin yleensä. Kävin kaikki kaapit ja loukot läpi johon viiksiniekka olisi voinut tunkeutua - ei mitään. Ei parvekkeella, ei saunassa, ei kissanhiekkalaatikossa nokosilla, ei missään. Pikkuhiljaa alkoi varmistumaan että ovestahan tuo on varmasti poistunut.
Tytär nukkui päiväuniaan samaan aikaan joten en voinut poistua asunnosta kovin pitkäksi ajaksi. Kurkkasin kumminkin rappukäytävään ja kas - siellähän kisu nukkui tyttären rattaissa jotka olivat jääneet rappuun. Katti kainaloon ja takasin sisälle.
Oli ilmeisesti karannut jo aamulla ja koko päivän painanut ympäri kerrostaloa. Väsähdettyään oli hakeutunut tuttuun paikkaan koisimaan. Aika epeli!

 

[Tommy]

Niin joo, tuli hankittua 12-viikkoinen Manx-pentu (hännällinen) tuossa jokin aika sitten, taitaa olla nyt ikää 15-viikkoa ja kasvaa todella nopeasti.

Pojasta pitäisi aikuisena tulla 8-9 kiloinen jöötti ja tällä hetkellä 2,3 kiloa painoa.
Katselimme kissan kiipeilytelinettä himaan, muija sanoi et "tilaa joku pieni" niin tilasin lattiasta kattoon ulottuvan kompleksin joka syö kämpän vapaat neliöt kiitettävästi mutta pääasia että kissa viihtyy siinä.

Kasvattaja sanoi ettei markettiruokaa kannata syöttää joten tämä fancy pants saa sitten ainoastaan merkkisafkaa. Hill's, Royal Canin, Animonda, Nutro jne ja tottakai raakaa lihaa.

http://img228.imageshack.us/img228/8615/niiskudm0.jpg
Tuossa kuva kissasta.. ehkä 13- tai 14-viikkoisena, hullut kulmakarvat!
Photoshop tai joku hulluntanut noita mutta aika karvainen naama kieltämättä.

Kasvattaja halusi vielä että tätä ei heti leikattaisi vaan osallistuisi pentujen tekemiseen, katsotaan nyt villiintyykö pahastikkin ja jos ei niin kai sen kerran voisi päästää panemaan ennen kuin kasseille NAKS NAKS.

 

[pernaveikko]

Eilen oli taas rokotuskeikka. Eläinlääkäri pyysi ensimmäistä kissaa ulos laatikosta. Ihmettelin vähän, että miksi tassussa oli märkää, kun ainakaan ulkona ei satanut. No, sehän sitten paljastui kun näki takapään ja varsinkin hännän. Aivan yltäpäältä nesteessä. Toinen oli vielä märempi, kun sen vuoro tuli. Toki mukana oli viltti, mutta mitä se tuossa tilanteessa auttaa.

Melko jännittävä tilanne näköjään tuo taksimatkailu tuommoisille kaksivuotiaille.

Kotiin päästyämme laatikko vessaan ja minä kauppaan. Vaimo jäi hoitamaan tilannetta. Ihan tarkkaan en tiedä miten hän tilanteen hoiti, mutta kuulema nyt on katit taas puhtaita. Tarkoittaakohan tämä nyt sitten "ihan puhdasta" tai "melko puhdasta" tai miten?

Toki nuo itse itsensä pesee, mutta milläköhän aikataululla? Ja toisaalta mitä sen enää väliä, kun ympäri kämppää sohvia ja sänkyjä myöten on jo ravattu.

 

[Rixa]

Niin meidän rakas Risto (6kk ikäinen Ragdoll) nauttii tänään viimeisestä poikuusvuorokaudestaan. Huomenna koittaa se päivä jolloin pallit lähtee. On siinä kissalle joululahjaa kerrakseen. Risto tuli meille elokuussa, kertaakaan ei ole tarvinnut lekurissa käyttää.

Matkustamisesta kopperossa ei pidä tippaakaan, huutaa & naukuu koko matkan :). Iso kiipeilypuu löytyy meiltäkin. Olen sitä mieltä että kannattaa hankkia mahdollisimman iso (mikäli rahat &tila antaa myöten). Kisu popsii kasvattajan omia raksuja, tämän lisäksi annospusseina Latzia & Kitekatia muut valmistajat eivät ole oikein päässeet Riston suosioon.

 

[Neely]

Nuo muoviset kuljetuslaatikot ovat sitten kai helvetin korkealla kissojen "minä vihaan top-10 listalla". Meidän kissa-neitiä ei meinannut tuollaiseen muoviboxiin saada kirveelläkään ja matkustelu maistui selvästi happamalta. Ostin Katalonianreissulta ( Barcan mega storesta tietty ) katille sellaisen pehmeämmän-version eli tuon putkikassi tyyppisen kuljetuslaukun jonka toisesta päätyseinästä pääsee töllöittelemään ympärilleen. Hyvin kelpaa. Menee sinne yhtään vastaanlaittamatta ja matkustellessa enää alkaa vituttamaan silloin kun pitkästyy.

Neiti syö käytännössä kaikkea huonekasveista ja juustosuikeroista kissanruokaan. Kaikki käy muttei valmiit annospussit eikä mikään kastikkeessa oleva safka. Ja hevi tuntuu olevan parasta tausta musiikkia pienille nokosille.

 

[Sera]

Meillä kissaeläin matkustaa lintuhäkkiä muistuttavassa kuljetuslootassa, josta hän näkee joka suuntaan ja pohjalla on tyyny pehmusteena. On viihtynyt tuossa paremmin kuin edellisessä umpinaisemmassa versiossa. Nykyisin matkustelua tulee melko usein, toisinaan kissa ottaa matkat ihan rauhallisesti ja toisinaan mouruaa kuin mikäkin. Kumma juttu, että kymmenisen kilometriä ennen määränpäätä kissa nousee kopissaan seisomaan ja haistelee hirmuisesti, ihan kuin tietäisi että kohta ollaan perillä.

Kissan koppiin laittamisessa ei ole ongelmia, edellyttäen ettei hän pääse aavistamaan mitä tuleman pitää. Eli ensin haen kissan, sitten vasta otan kopin komerosta ja pistän kissan sisään. Muunlainen järjestely voi aiheuttaa otuksen piiloutumisen kirjahyllyn taakse, ja sieltähän sitä ei ylety ottamaan millään. Ei edes parvekkeen oven avaaminen houkuttele esiin.

Matkustaminen ei missään tapauksessa ole kissalle nautinto, joten vältän turhia lyhyitä reissuja ja annan kissan rauhassa toipua ennen kuin taas hänet sullotaan koppiin ja lähdetään autoilemaan.

 

[Datsun]

Meillä katti matkustaa mukavasti kun kopan laittaa farmarin takalaatikkoon ja vielä niin että peba on menosuuntaan. Ykää ym. eritettä tulee erittäin harvoin - toisin kuin kabiinin puolella matkustettaessa.
Huomenna taas matkaan. Katti sujahtaa kuljetuslaatikkoon mukavasti kun lootan laittaa pystyasentoon ja eläimen "laskee" takatassut edellä avoimesta aukosta boksiin.

 

[Poison]

Eilen oli taas rokotuskeikka. Eläinlääkäri pyysi ensimmäistä kissaa ulos laatikosta. Ihmettelin vähän, että miksi tassussa oli märkää, kun ainakaan ulkona ei satanut. No, sehän sitten paljastui kun näki takapään ja varsinkin hännän. Aivan yltäpäältä nesteessä. Toinen oli vielä märempi, kun sen vuoro tuli. Toki mukana oli viltti, mutta mitä se tuossa tilanteessa auttaa.

Näissä tilanteissa kannattaa laittaa koppaan matkan ajaksi apteekista saatava kroonikkovaippa pohjalle. Se imaisee nesteet hyvin sisäänsä ja kisu säilyy paljon puhtaampana. Oma kissa pissaa myös lähes aina kuljetusboksiinsa, mutta tuo kroonikkoalusta osoittautui ihan käteväksi. Eikä maksa edes maksa paljoa, sitten vaikka vielä jokin pyyhe sen alle.

Omakin kissa inhoaa kuljetusboksia enemmän tai vähemmän. Yleensä katti myös vaistoaa, milloin on sellainen lähdön hetki, että hänetkin otetaan mukaan. Silloin mennään sängyn alle ja pois ei tulla, vaikka keksisin mitä. Sitten ei auta kuin siirtää sänkyä tai, siirtämisen ollessa mahdotonta, imuroida sängyn alta. Imuri-inho voittaa kuljetuskoppi-inhon. Äitini on usein henkilö, joka kyyditsee meitä kissan kanssa paikasta A paikkaan B, ja katti oppi pirun nopeasti yhdistämään äidin lähtöön. Nykyään hän tulee useinmiten morjestamaan äiskää ovelle ja painuu sitten sängyn alle mököttämään, kunnes äitini on taas poistunut. Viime aikoina on tosin ollut havaittavissa hieman joustoa ja kisu on ollut vähän suvaitsevaisempi.

Kissasta on kyllä tullut todella hellyydenkipeä seniori-ikäisenä. Nuorempana tuo ei todellakaan ollut mikään sylikissa, mutta nykyään meillä on jo ihan oma "sylijuttumme". Homma menee niin, että istun tietokonetuoliin, otan yhden tietyn tyynyn reisieni päälle ja sitten kissa hyppää sylkkyyn. Juuri äsken huvitti aika paljonkin: tulin kotiin ja kissa oli ovella vastassa. Tervehdin pikaisesti ja lähdin samantien viemään roskapussin ulos. Tulin uudestaan sisälle, otin kenkiä pois yms. Kävelin myös tuon kyseisen tuolin ohitse keittiöön kissaa juurikaan huomioimatta. Tästä suivaantuneena kissa otti ja hyppäsi itse ko. tuoliin ja katse viestitti selvästi "MINÄ olen valmiina, tule jo!". Ahtauduin sitten samaan tuoliin istumaan kissan kanssa ja otin asianmukaisen tyynyn jalkojeni päälle, jolloin kisu taiteili itsensä selkäni takaa syliini istumaan. Siinähän sitten istuttiin!

Kiipeilyypuu löytyy myös meiltä, ja se onkin saavuttanut kovan suosion. Herralla ei koskaan aikaisemmin elämänsä aikana puuta ole ollut, joten kun tuo kapistus loppukesästä asuntooni ilmestyi, ei hän tajunnut aluksi yhtään hyvän päälle. Pikkuhiljaa puu alkoi kuitenkin kiinnostaa ja nykyään se on kyllä yksi ehdottomista suosikkipaikoista. Kopissa voi käydä harvoin ja silloin kun leikkituulella, samoin ykköstasolla, kun taas kakkostaso on nukkumiselle pyhitetty (ja lähes aina puusta poistuessa kakkostasoa myös raavitaan - edessä on jossain vaiheessa uuden kankaan hankinta). Kolmostaso on sitten huomionhakupaikka ja todellinen tähystysmesta: Kissa laukkaa sinne usein juuri kotiin tultuani odottamaan rapsutusta tai joskus hän ottaa minut kokonaan vastaan siten, että kiipeää kolmostasolle odottamaan, että saan kengät jalasta ja tulen luokse. Kolmoselta näkee myös hyvin ikkunasta ulos, siinä on välillä koiranulkoiluttajissa ihmettelemistä.

Jotenkin tuntuu, että kissasta tulee vaan koko ajan enemmän ja enemmän todellinen PERSOONA. Totta kai sillä on aina ollut luonteensa, mutta nykyään kaikkia piirteitä tuntuu tulevan entistä enemmän esiin. Mahtava mauku.

On muuten ihan totta, että useat markettiruuat ovat melkoista mömmöä. Kyllähän niilläkin voi kissansa tietenkin terveenä elättää ties miten vanhaksi, mutta jos lähtökohtana on se, että kissa on lihansyöjä ja tuoteselosteessa lukee vilja suurimpana ravinnonantajana, niin ei oikein hyvä.Kissa kun ei tarvitse viljaa juuri mihinkään, eikä myöskään niitä ihania porkkanoita tai herneitä, joita tuotteisiin on lisätty. Oma kissa on kyllä pääosan elämästään syönyt markettiruokaa (aika ennen valaistumistani), mutta nykyään tahti on toinen. Laadukasta ruokaa eläinkaupasta ja eläinlääkäriltä, raakaa lihaa ja vain vähän latzia. Samoja merkkejä on meidän perheessä käytössä kuin Tommyllakin. Tällä hetkellä on tosin meneillään erikoisdieetti kohonneiden maksa-arvojen takia ja liha ja latz ovat toistaiseksi tippuneet pois ruokavaliosta. Parin viikon päästä otetaan uusi verikoe ja jos se on kondiksessa, niin sitten pitää taas yrittää kehittää kissalle monipuolista sapuskaa myös lihan osalta.

Oho. Tulipas mammuttiviesti.

 

[pikkukatti]

Katti sujahtaa kuljetuslaatikkoon mukavasti kun lootan laittaa pystyasentoon ja eläimen "laskee" takatassut edellä avoimesta aukosta boksiin.

Ja pitää tassuista tiukasti kiinni... Muuten taatusti alkaa haraamaan vastaan, ainakin tuo meidän tyttökissa. Poju menee laatikkoon ihan nätisti. Ensin pitää aina ottaa tyttö syliin ja tunkea sinne boxiin ja sitten pojan vuoro. Meilläkin tyttö taatusti menee sängyn alle jos huomaa boxin. Tai aavistaa muuten että ollaan lähdössä. No huomenna taistelu taas luvassa. Autossa ei kumpikaan oikeastaan huuda. Hitsi, äsken just kaupasta ostin jotain kissan vitamiininappeja. Mitä tekee kissat, kun niitä tarjoaa? Nuuhkaisee ja lähtee pois. Ei siis kelvannut. Ja ei muuta kuin kiertoon nuo napit. Eli antaa ne jollekin toiselle kissalle. Saattaisi ne niitä syödä jos ruuan sekaan murskaa, tosin nuo on ruvennut ronkeleiksi. Ei purkkiruoka enää tahdo kelvata. Eläinkaupan raksuja kyllä syövät niin paljon kuin kuppiin laittaa. Lihaa ja kalaa tarjoilen niille silloin jos itsekin jotain niistä kokkailen.

 

[pernaveikko]

Näissä tilanteissa kannattaa laittaa koppaan matkan ajaksi apteekista saatava kroonikkovaippa pohjalle.

Kas kas, kuulostaa melko käyttökelpoiselta ja Google God löysi myös kissasaitteja, mutta niissä oli lähinnä vain ohi mennen mainittuna.

Kyseessä on ilmeisesti ihan ihmisille tarkoitettu vaippa, minkä saa mistä tahansa apteekista?

Meilläkin on muuten kiipeilypuu tai nykyään tavallaan kaksi, koska joku hajotti sen osiin. Minä se en ainakaan ollut. Se onkin vähän turhan pieni ja sen saa kyllä kaatumaan ja näköjään myös siis osiin.

 

[Poison]

Kas kas, kuulostaa melko käyttökelpoiselta ja Google God löysi myös kissasaitteja, mutta niissä oli lähinnä vain ohi mennen mainittuna.

Kyseessä on ilmeisesti ihan ihmisille tarkoitettu vaippa, minkä saa mistä tahansa apteekista?

Joo, pitäisi niitä varmaan saada kaikista apteekeista. Ainakin Yliopiston Apteekki myy. Kyseessä siis sellainen "vaippakangas" tai "alunen", joka kai ihmisen käytössä levitettäisiin sänkyyn lakanan päälle. Itse taittelin yhden kokonaisen kissan boksiin. Kai niitä voi olla eri apteekeissa erilaisia ja -kokoisia.

Tämä on muuten mielestäni todella hyvä kissasivusto. Olen innostunut lukemaan sitä oikein urakalla nyt sairaslomalla ollessa. Pääasiassa siis forumia, mutta on siellä paljon tietoa ihan artikkeleina, linkkejä yms.

 

[fiftyeight]

Kissoista on aina mukava kirjoitella.

Meidän juniori-Kasperi aiheutti juuri ennen joulua sydämen tykytyksiä, kun aamulla ennen seiskaa vaimon ollessa suihkussa ja meikäläisen löhötessä vielä sängyssä alkoi kuulua ihan mahoton meteli. Ensin luulin, että tappelivat vanhemman kissan kanssa. Sitten meno yltyi ja kuului juoksemisen lisäksi ihmeellinen paperinrapina ja -kohina. Pomppasin ylös ja näin kun Kasperi paineli portaita ylös ja alas paperikassi sangasta kaulaan kiinnittyneenä, ja aivan säikkynä. Hetken kesti ennenkuin sain kaverin teljettyä yhteen huoneeseen ja pussin pois päästä. Olipa sekin herätys.

Tuotakin ihmettelen kun Santra, tämä vanhempi narttu tykkää nukkua tuossa vieressä pöytälampun alla. 60W hehkulamppu posottaa vajaan 10 sentin etäisyydeltä katin turkkiin enkä omaa kättä pysty siinä kauaa pitämään, mutta katti vaan nauttii lämmöstä.

 

[pikkukatti]

Meillä taas tyttökissa sai hepulin kun sen selkään putosi vahingossa palanen maalarinteippiä. Eikä yltänyt itse pois ottamaan. Peloissaan sitten säntäili edestakaisin. Kunnes sain sen irti. Pojulla on tälläkin hetkellä "kiva" tapa. Tietokone tuolina toimii nyt tavallinen puutarhatuoli. Niistä väleistä sitten on kivaa huitoa kynsillä meikäläisen paljasta selkää. Ei niin kiva. Tyttö taas viime yönä kerjäili huomiota järsimällä jotain. Kaappasin sitten kissan kainaloon ja viereeni. Sillä on älyttömän kova kehräysääni, ja kiva sitten kun se hurisee suoraan korvan juuressa. Kaikesta huolimatta mahtavia otuksia.

 

[Aurora]

Jospa sitten minäkin hieman avautuisin ihanasta hirviöstäni ja helvetisuusta nimeltään kuljetuskoppa. Tämä poitsu on kerran kuusitoistavuotisen elämänsä aikana mennyt laatikkoon vapaaehtoisesti, heti kun se oli hankittu ja piti käydä uteliaasti siihen tutustumassa. Aina ensimmäisestä reissusta lähtien taistelu onkin sitten ollut hirmuinen koppaan menoa vastaan. Mielestäni en ole mitään traumoja herralle aiheuttanut ja yleensä kopassa ollessaankin tyyppi vetelee hirsiä turpa pitkin tyynyä, onnellisen kissan perikuvana. Mutta se koppaan meno...

Näin talvella kopalla on onneksi hyvin vähän käyttöä, mutta kesällä suurin osa viikonlopuista kuluu mökillä ja sinnekös sitä sitten matkustetaan kopassa. Aina lähtiessä pitää varata REILUSTI AIKAA veriseen taisteluun, sillä kun tulee kissan pakkaamisen aika, on se hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Joskus piilopaikat ovat tyhmempiä, kuten iso möntti sängyn päiväpeiton alla, joskus saa hakea oikein tosissaan. Ja anna olla, jos se riiviö älyää mennä sängyn alle, niin silloin on ilo ylimmillään, se kun tajuaa siirtyä aina sellaiseen kohtaan, että siihen ei mistään suunnasta yllä. Kun kissa on saatu kiinni, alkaa sen raahaaminen kopan luo, samalla kun se killuu olkapäässä tai potkii mahaa takakynsillään niin, että veri lentää. Koppaan laittaminen on taiteenlaji itsessään, sellaiset aloittelijoiden mokat kuin kopan pitäminen lattialla, puhumattakaan maton päällä, on jo ohitettu. Nyt koppa on pöydän reunalla, takaosa kiinni seinässä ja etuosa tyhjän päällä niin, että kynsiä ei voi kiinnittää mihinkään. Sen jälkeen voi ainakin yrittää ottaa sellaisen otteen, ettei turhan moni kynsi ole ihon läpi ja änkeä purevan, kynsivän ja murisevan otuksen koppaan. Jos tämä näytelmä onnistuu alle puolen tunnin, oikein hyvä. Muutaman kerran on tullut myöhästyttyä bussista koppataistelun vuoksi. Lisäksi kesähelteillä pitää ymmärtää tehdä tämä mielellään alusvaatteissa, koska touhussa tulee järjetön hiki ja lisäksi karvat pöllyävät ympäriinsä.

Mökiltä lähdettäessä touhu on yleensä onnistunut helpommin, tosin kerran olin tyhmyyksissäni irrottanut pannan liian aikaisin ja karvatiikeri sai potkittua itsensä irti. Siitä se sitten ryntäsi harmaana viivana kohti metsää, mutta onneksi se saatiin taklattua matkalla. Muuten olisin jäänyt odottelemaan saareen yksikseni, koska herra suvaitsee palata takaisin.
Välillä touhu menee tosin mökilläkin niin vaikeaksi, että raahaan kissan rantaan ja koska se pelkää veneen moottorin ääntä, se voi ryömiä karkuun koppaan.

Olen ollut kuljetuskoppaan suhteellisen tyytyväinen, koska se on kestänyt kaikki reissut ja taistelut. Koppa on suhteellisen iso, mikä tietysti ilahduttaa kissaa, mutta perhanan hankala sitä on kantaa. Eikä "kevyt" kissa ainakaan asiaa yhtään auta. Näin ollen kävellen sitä ei kuskata yhtään kilometriä enempää, yleensä en jaksa niinkään pitkään. Vaikka suljettu malli, jossa on aukko edessä, on kissan mielenrauhan kannalta hyvä, se ei toimi pätkääkään, jos kissa on kipeä. Jessellä on välillä iskiaksen tyyppisiä selkävaivoja, joissa on helvetilliset kivut. Tällöin ainoastaan kortisooni- ja kipupiikit eläinlääkärillä auttavat. Tuskissaan olevaa kissaa ei kyseiseen koppaan saa millään sisälle, vaan tällöin olen turvautunut tavalliseen kannelliseen koriin.

 

[Charlie Horse]

Hitsi, äsken just kaupasta ostin jotain kissan vitamiininappeja. Mitä tekee kissat, kun niitä tarjoaa? Nuuhkaisee ja lähtee pois. Ei siis kelvannut. Ja ei muuta kuin kiertoon nuo napit. Eli antaa ne jollekin toiselle kissalle. Saattaisi ne niitä syödä jos ruuan sekaan murskaa, tosin nuo on ruvennut ronkeleiksi.

Kyllä se siihen oppii, kun "kouluttaa". Jouduin kerran syöttämään kissalle antibiootti-pillereitä kaksi kertaa päivässä sellaisen parin viikon kuurin. Alkuun niitä sai tunkea sen suuhun, kun ei meinannut millään kelvata ja pari ekaa kertaa oli vähintään ½ tuntia laaki ja suuren osan ajasta sai kontata sen perässä ympäri huoneistoa. Sitten vähitellen, kun tuuppasi pillerin nokan eteen, eikä päästänyt kissaa mihinkään ennen kuin pilleri oli kadonnut, niin se alkoi oppimaan. Viimeisellä kerralla ei sitten enää mennyt kuin 10 sekuntia, eikä tarvinnut edes kiinni pitää. Tosin sen verran piti aina katsella perään, että se myös nielaisi pillerin. Pari kertaa se teki niin, että otti pillerin suuhun ja kun päästi irti, niin se muina katteina marssi toiselle puolelle kämppää ja kakisti pillerin lattialle... Mutta yleisesti ottaen se alkoi jo sujumaan ihan mallikkaasti.

 

[Aurora]

Kyllä se siihen oppii, kun "kouluttaa". Jouduin kerran syöttämään kissalle antibiootti-pillereitä kaksi kertaa päivässä sellaisen parin viikon kuurin. Alkuun niitä sai tunkea sen suuhun, kun ei meinannut millään kelvata ja pari ekaa kertaa oli vähintään ½ tuntia laaki ja suuren osan ajasta sai kontata sen perässä ympäri huoneistoa. Sitten vähitellen, kun tuuppasi pillerin nokan eteen, eikä päästänyt kissaa mihinkään ennen kuin pilleri oli kadonnut, niin se alkoi oppimaan. Viimeisellä kerralla ei sitten enää mennyt kuin 10 sekuntia, eikä tarvinnut edes kiinni pitää. Tosin sen verran piti aina katsella perään, että se myös nielaisi pillerin. Pari kertaa se teki niin, että otti pillerin suuhun ja kun päästi irti, niin se muina katteina marssi toiselle puolelle kämppää ja kakisti pillerin lattialle... Mutta yleisesti ottaen se alkoi jo sujumaan ihan mallikkaasti.

Täytyy omasta puolesta sanoa, että vielä tähän päivään mennessä ei meillä ole opittu. Vaikka kissaa hieroo kurkusta saadakseen aikaan nielemisrefleksin, se kehrää tyytyväisenä ja heti kun päästää irti, pilleri lentää kaaressa ulos. Ainoa tapa saada pillerit alas, on jauhaa ne hienonhienoksi jauhoksi ruuan sekaan ja siltikin kissa voi sen haistaa. Sitä virhettä en tosin ikinä enää tee, että tabletti-inhon vuoksi pyytäisin eläinlääriltä lääkettä nesteenä. Kun pari päivää olin pyyhkinyt antibioottiräkiä tapeteista ja rukoillut kissaa itku kurkussa nielemään edes vähän, vaihdoin suosiolla takaisin tabletteihin. Monta viikkoa myöhemmin, kissa pelkän tyhjän ruiskun nähdessään alkoi kakoa oksennusrefkleksin kourissa.

 

[pernaveikko]

Ensimmäistä kertaa kotona uutena vuotena. Ihan hyvin näyttävät kissat pärjäävän. Räjähdykset aiheuttavat lähinnä kiinnostunutta ja ihmettelevää kuulostelua, ei niinkään pelkoa. Ei kai se tämän pahemmaksi juurikaan enää mene. Uusi talo, uudet seinät.

 

[Tommy]

Ensimmäistä kertaa kotona uutena vuotena. Ihan hyvin näyttävät kissat pärjäävän.

Eikös tämä valojen ja äänien säikähtely ole muutenkin enemmän janarieläimen hommia kun kissan?
Meilläkin kissa vaan katsoo ikkunasta ulos mielenkiintoisena.