Projekti: Kissa

  • 346 267
  • 1 629

VH87

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Itse muistelen että osa kissoista näkee, osa ei. Meillä 2/3 kiinnittää televisioon huomiota. Luonto-ohjelmat ja lätkä. Tirppoja tuijotetaan ja kiekkoa jahdataan.

Meillä aikalailla sama, kolli katselee kiekkoa ja tyttö muita ohjelmia. Ässien pelit eivät jostain syystä kiinnosta, mutta aina kun jotain muuta lätkää pyörii, niin vierekkäin möllötellään, tiedä sitten mistä johtuu :)
 

Helmi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Surua

Joku vissiin kirjoitti että täältä olisi kiva lukea niitä iloisia kommelluksia.

Tästä mun jutusta on ilo kaukana.
Viime sunnuntaina heräsin siihen että toinen rakkaista kissoistani oksensi saunan lattialla, ääni siis kuului. Menin katsomaan ja huomasin että verta oli enemmän kun oksennusta. Vauhdilla pieneläinsairaalan hätäpäivystykseen kissan kanssa. Alkuunsa näytti että kyllähän tää tästä iloksi muuttuu, kissasta otettiin kaikki mahdolliset verikokeet, röntgenit ja ultrat yms.
Eläinlääkäri oli sitä mieltä että kissa toipuu, vaikkei tiedetty mikä oli verioksennuksen syy. Kissa jäi teholle yöksi ja maanantaina piti päästä kotiin. No, lekuri soitti kaikki hyvin annetaan keinoverta että saadaan veriarvot nousemaan. Ja sovittiin että kisu jää vielä ma-ti väliseksi yöksi tarkkailuun.
Vähän ennen puoltayötä tuli kuitenkin puhelu että tilanne heittikin "häränpyllyä" ja kissan sydän pysähtyi täysin yllättäen.

Täällä kotona menehtyneen sisar maukuu ympäri huushollia ja etsii siskoaan. Ihan hirvee fiilis itsellä itkusta ja epäuskosta ei tule loppua..

Kyse on kuitenkin nuoresta kissasta, vajaa kolme vuotta ehti tulla mittariin.
Kuolinsyytä ei siis vielä tiedetä. Sain eilen n. tuhannen euron laskun ja ihmettelyn paperilla "miten näin äkisti ja yllättäen voi käydä?" Patologin lausunto tulee kuulemma myöhemmin.

Oli, miten oli suru on ihan oikeesti suunnaton. En vaan meinaa päästä yli tästä ja koko ajan muka silmänurkasta näen tämän edesmenneen persoonan köpöttelevän mamman luo.
Ei hitto että voikin ottaa näin koville. Oliskos jollain jotain vinkkiä tuon ikävöivän kissan lohduksi? Leikitty on, piilottettu nameja rapinatunneliin jne.
Uutta kissaa ei nyt pysty edes miettimään, liikaa varmaan vertailisin..
 

fiftyeight

Jäsen
Suosikkijoukkue
Iddrott Förskott Puukädet
- - -
No, pitää seurata tilannetta.

Tilannetta seurattu, ja vamma on paranemaan päin eikä tunnu häiritsevän elämänmenoa. Näin tarkemmin ajatellen on vain kolli tainnut hiukan saada "kurinpalautusta" vanhalta rouvalta ja vähän karvatupot pöllynneet.
 

Jyty

Jäsen
Suosikkijoukkue
käyttää lehväslukkoa logonaan.
Valitettavia tapauksia tällaiset joita Helmi on joutunut kokemaan.

Meillä kävi myös pienimuotoinen pelko puserossa pari kuukautta sitten, kun narttu oli oksennellut yöllä muutamaan otteeseen. Aamulla oli kyyryssä vesimukin vieressä, eikä juurikaan liikkunut. Nopeasti vaan soitto eläinlääkärille, joka käski tulla heti käymään.

No, tunnin päästä oltiiin jo lääkärin pakeilla ja tutkiminen alkoi. Joku virus oli iskenyt ja se oli laskenut kissan ruumiinlämmön yllättävän alas. Kissan normaali lämpö on kait luokkaa 38,5 astetta, ja silloin oli jotain 35,5 astetta. Muutenkin varsin heiveröisenä narttu oli ihan vetämättömissä. Tutkinnan jälkeen lääkäri pisti piikin ja antoi jotain lääkettä myös suun kautta. Pari päivää siinä vielä meni, ennenkuin elämän ilo palasi takaisin kissan kasvoille. Soiteltiin siinä vielä viikon verran lääkärille ja raportoitiin tapahtumista, ettei mitään yllättävää pääsisi syntymään. Tauti taittui sillä pitkäkestoisella piikillä ja nyt on taas kaikki hyvin.

Tuohon tv:n katseluun voisi kommentoida, että meillä uros ei juurikaan katso töllöä. Välillä toki tarkkailee tapahtumia lorviessaan kiipeilypuun tasanteella, mutta aika flegmaattisesti se mihinkään reagoi. Narttu taas on kiinnostuneempi, ja välillä menee pitkäkin tovi töllöä katsellessa. Pääasiassa nuo ovat olleet jotain luonto-ohjelmia, joissa näkyy paljon muita eläimiä.

Sellainen erikoisuus tai ominaisuus, miten vaan, kissoillakin muuten on kuin kuorsaus. Kolli nukkuu äänettömästi, mutta narttu kuorsaa välillä oikein kunnolla. Yllättävän iso ääni noinkin pienestä kissasta lähtee.
 

Fiiu

Jäsen
Tuohon tv:n katseluun voisi kommentoida, että meillä uros ei juurikaan katso töllöä. Välillä toki tarkkailee tapahtumia lorviessaan kiipeilypuun tasanteella, mutta aika flegmaattisesti se mihinkään reagoi. Narttu taas on kiinnostuneempi, ja välillä menee pitkäkin tovi töllöä katsellessa. Pääasiassa nuo ovat olleet jotain luonto-ohjelmia, joissa näkyy paljon muita eläimiä.

Sellainen erikoisuus tai ominaisuus, miten vaan, kissoillakin muuten on kuin kuorsaus. Kolli nukkuu äänettömästi, mutta narttu kuorsaa välillä oikein kunnolla. Yllättävän iso ääni noinkin pienestä kissasta lähtee.

Meillä on kaksi narttua (siskokset) joista toinen tykkää myös esim. Animal Planetia katsella kun taas toista ei voisi vähempää kiinnostaa koko tv. Ja myös kuorsaus on meillä tuttua, molemmat kun sitä harrastavat.
 

Prookie

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Meillä on kaksi narttua (siskokset) joista toinen tykkää myös esim. Animal Planetia katsella kun taas toista ei voisi vähempää kiinnostaa koko tv.
Vähän sama tilanne täällä. Meillä on kaksi kollikissaa. Toinen ei ymmärrä televisiosta mitään ja toinen katselee ainoastaan luontoohjelmia. Ja tarkennuksena vielä, että ohjelmassa täytyy olla lintuja, muuten ei ohjelma kiinnosta pätkääkään.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Meillä vanhempi kolli katsoo telkkaria, nuorempi ei. Ohjelmalla ei tunnu olevan väliä, tosin luontodokkarit ovat suosikkeja. Myös Alexander Karelinin Olympiavoittopaini -96 teki tyyppiin suuren vaikutuksen :D. MM-lätkää katselee välillä, Liigaa ei koskaan.

Ikiaikojen suosikki on joku luontodokkari, missä leijonat panee. Haki oikein oman hoidon itselleen ja antoi palaa. Ja kun ohjelma tuli myöhemmin uusintana, teki samat temput uudelleen =D.

Toinen kissa on kyllä reagoinut telkkariin, joten täysin "immuuni" sekään ei kaiketi ole. Tämä otus taas pikkukissana raapi peiliä nähdessään itsensä. Vanhempi kolli taas ei ole ikinä ymmärtänyt peilistä yhtään mitään.

Niin, ja tämä nuorempi kolli, josta täälläkin olen "kusijaakkona" kirjoitellut, on sittemmin parantunut!!! Ei mitä ilmeisemmin tykännyt pelleteistä ja Rainbow-hiekasta, koska vaihdettuani eläinlääkärin suosituksesta Pirkka Ultra Kevyt-kissanhiekkaan, tyyppi alkoi lorotella laatikkoon. Ostettiin kolmas hiekkis ja laitettiin nappuloita niihin paikkoihin, mihin kusijaakko diggasi ruikkua. Myös ruokailutilanteita muutettiin aluksi, koska kissa oli ilmeisen stressaantunut toisesta kissasta. En vain ollut huomannut ja ymmärtänyt sitä, koska tulevat hyvin juttuun ja ovat kavereita. Mutta kissoilla on omat sanattomat juttunsa ja ruokakuppi ei kuulemma saa olla toisen reviirillä. Meillä on kuulemma liian pieni asuntokin kahdelle kissalle (94m2), koska kissa tarvitsee 80-90m2 per lärvi tilaa. Sanoin lekurille, ettemme nyt kyllä tähän hätään millään pysty parempaan...

Hieman harmittaa, että meni lähes 9v. kusemisen kanssa pelleillessä. Mutta nyt siis tilanne on erinomainen, tosin joskus kuseksii vaatteille, jos laatikko on likainen. Mutta tätä tapahtuu ehkä max. 1krt/kk, joten muutos on todella huomattava. Vika oli siis tälläkin kertaa enemmän omistajassa kuin itse otuksessa. Mutta yhä ollaan välilöissä :).
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Tämä nuorempi kolli, josta täälläkin olen "kusijaakkona" kirjoitellut, on sittemmin parantunut!!!
...
Vika oli siis tälläkin kertaa enemmän omistajassa kuin itse otuksessa. Mutta yhä ollaan välilöissä :).

Tämä oli mukava kuulla. Aiheesta vielä: vähemmän mukavaa oli, että lomareissun ajan ex-pelikaverilla hoidossa ollut kissa oli osoittanut mieltään tekemällä molempia tarpeita ympäri kämppää yksin ollessaan. Koko meilläoloaikanaan (n. 6 vuotta) ei ole koskaan tehnyt sivuun (pl. nukutuksen jälkeiset koomat), ei myöskään veljen hoidossa. Saatanan noloa, mutta kaveri otti lungisti ja vakuutti, ettei mitään pesulakeikkoja tms. tarvita.

Nyt kusipiru ei päästä edes vessaan yksin, juttelee kovaan ääneen jatkuvasti, nukkuu yöt liimautuneena omistajapariin ja yleisesti ottaen hiihtää lähes koko ajan lähituntumassa. Kissat eivät kiinny ihmisiin, jepjep:).
 
Viimeksi muokattu:

Vuokralainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho! Arsenal
Minäpä kävin hakemassa tuon nykyisen 1,5v neidin perheestä, jossa oli viisi muuta kissaa ja tämä ei tullut yhtään toimeen muiden kanssa vaan murisi ja sähisi niille jatkuvasti. Pentueen neiti on saanut viime kesänä, minkä jälkeen se(neiti) on leikattu.

Hyvin meillä nyt menee, mutta neiti on aika helvetin arka. Vessassa käynti ja syömiset onnistuvat todella hyvin. Silittää ja rapsuttaa saan, kun neiti makailee kiipeilypuussa, mutta esim. lattialla ei anna helposti itseensä koskea. Aika usein alkaa heti nuolemaan sitä kohtaa johon olen koskenut.
Onko toi niin tarkka omasta hajustaan vai mistä vois olla kyse? Kauheen kiinnostunut on minusta ja välillä käy huomaamattaan puskemassa, mutta siihen läheisyys jää.
Vieraille se ei juurikaan näyttäydy.
 

John Copter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nöyrästi ylimielinen rikollislauma, #9
Meillä on kuulemma liian pieni asuntokin kahdelle kissalle (94m2), koska kissa tarvitsee 80-90m2 per lärvi tilaa.

Noinko on? No hitto, juurikin olen miettinyt kissan hankkimista, mutta eihän tähän läävään sitten millään saa otettua tuollaista kun neliöitä on vain 50. Tosin asun maantasolla ja tuosta takaovesta pääsee suoraan luontoon. Auttaneeko se sitten mirrin olemiseen ja elämiseen?
Mitään rotumirriä en ole hankkimassa, vaan lähinnä joku maatiainen on mahdollisesti hakusessa.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Noinko on? No hitto, juurikin olen miettinyt kissan hankkimista, mutta eihän tähän läävään sitten millään saa otettua tuollaista kun neliöitä on vain 50. Tosin asun maantasolla ja tuosta takaovesta pääsee suoraan luontoon. Auttaneeko se sitten mirrin olemiseen ja elämiseen?

Ihan kaupunkilaisjärjellä tekisi mieli sanoa, että ota vaan; tiedän kokonaisen lauman - rotukissoja, kaveri kasvattaa - jotka asuvat jotain 70m2 kämpässä, eivätkä näytä tai tunnu kärsivän (mitä nyt kaksi narttua tulee sen verran huonosti toimeen keskenään, että niitä pitää vähän vahtia).

Jos kissin otat (suosittelen, ovat sen arvoisia:), ulkoilu kannattaisi kyllä suorittaa valvotusti, ts. aidata piha jos sellainen on. Ainakaan kaupungissa/taajamissa kissaa ei oikein saa päästää kulkemaan vapaasti: vaarana ovat liikenteen lisäksi muut elukat ja ihmiset, jotka eivät siedä kissoja.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Noinko on? No hitto, juurikin olen miettinyt kissan hankkimista, mutta eihän tähän läävään sitten millään saa otettua tuollaista kun neliöitä on vain 50. Tosin asun maantasolla ja tuosta takaovesta pääsee suoraan luontoon. Auttaneeko se sitten mirrin olemiseen ja elämiseen?
Mitään rotumirriä en ole hankkimassa, vaan lähinnä joku maatiainen on mahdollisesti hakusessa.

Tämä oli siis eläinlääkärin "tieteellinen" selitys sille, miksi kissa saattaa kokea jotain valtataistelua reviiristä, vaikka ihminen ei sitä näekään. On kuulemma ihan tutkittu juttu.

Onhan se totta, että kyllä eläimetkin tilaa tarvitsevat. Mutta kyllä mä nyt sanoisin, että kun ollaan reilusta 50m2:sta tällä jengillä (pl. lapset) aloitettu ja siitä sitten n.10m2 kerrallaan siirrytty suurempaan asumukseen ja aina toimeen tultu, niin kyllä se vähempikin riittää. Kun mulle, ihmiselle, riitti upeasti 31m2 yksiö ja siinä yksi kollikin (kissa) asusteli tyytyväisenä, niin ei se elämänlaatu pelkistä neliöistä ole kiinni.

Tässä meidänkin tapauksessa kysymys oli lähinnä siitä, että koska pikkukissa oli tallikissan jälkeläinen ja tapasi jo natiaisena pissiä matoille, pyyhkeille yms. lattialla olleille kankaille, oletin tämän harrastuksen juontavan juurensa tuolta ajalta ja kenties geeneistäkin. Vasta, kun eläinlääkäri kertoi, että monille kissoille on hyvin tärkeää, että hiekka ei pistele jalkoja tajusin, että meillä voi hyvinkin homma lopulta olla siitä kiinni. Samainen kissa nimittäin otti hatkat ollessaan vajaat 4kk talvipakkasella landella ja vietti Jouluaaton ulkona. Anturathan sillä tuolloin paleltuivat ja tästä johtuen varmaankin tassut ovat erityisen arat. Jännittävää on kuitenkin se, että ajoittain suostui kuitenkin tekemään tarpeensa myös pelletteihin. Oletin siis vuosikaudet, että kissalla on päässä vikaa ja kyse on jostain mielenosoituksestakin. Homma paheni aina muuttojen yhteydessä/jälkeen ja runsaasti ollaan muutettukin vuosien varrella.

Onneksi kuitenkin nyt ollaan sellaisessa vaiheessa, että pissat ja kakat tehdään laatikkoon ja rauha on maassa. Täytyy sanoa, että elämänlaatu meillä ihmisillä on parantunut todella paljon ja vuorovaikutus kyseisen kissan kanssa on nykyisin paljon paremmalla tasolla. Saa asua meillä jatkossakin, kun on oppinut käyttäytymään.
 

John Copter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nöyrästi ylimielinen rikollislauma, #9
Ihan kaupunkilaisjärjellä tekisi mieli sanoa, että ota vaan; tiedän kokonaisen lauman - rotukissoja, kaveri kasvattaa - jotka asuvat jotain 70m2 kämpässä, eivätkä näytä tai tunnu kärsivän (mitä nyt kaksi narttua tulee sen verran huonosti toimeen keskenään, että niitä pitää vähän vahtia).

Jos kissin otat (suosittelen, ovat sen arvoisia:), ulkoilu kannattaisi kyllä suorittaa valvotusti, ts. aidata piha jos sellainen on. Ainakaan kaupungissa/taajamissa kissaa ei oikein saa päästää kulkemaan vapaasti: vaarana ovat liikenteen lisäksi muut elukat ja ihmiset, jotka eivät siedä kissoja.

Onhan noita mirrejä ollut, aikoinaan useampikin himassa samaan aikaan. Alkaa olee elämä siinä mallissa että vois hankkia moisen, onhan noiden kanssa tullut pelehdittyä ja aina olen kissoista digannut, Täti aikoinaan aloitti somalikissojen tuonnin Suomeen, ne oli aika vekkuleita, vaikkakin hintavia.

Perus maatiaisen otan kun jostain sopiva löytyy. Rokotukset ja madotukset pitää tietty olla hoidettu.
Mitäs nuo vaatii nykyään? Kiipeilypuu ja jonkinmoinen hiekkalaatikko vessaksi nyt on itsestään selvyyksiä, mutta onko jotain muita ehdotuksia?

Takapiha on aidattu, tosin alta pääsee "pakoon" jos katti niin haluaa. Aikoinaan asui kaveri pienen matkan päässä naapurissa ja tällä oli kissa joka ulkoillessaan usein piipahti mun takapihalla moikkaamassa, tuli välillä sisäänkin ja oli kuin kotonaan.
Sitten kun ei ruokaa herunut niin lähti takaisin kotiinsa..

Onko muuten laki että kissat eivät saa olla vapaina taajamassa?
 

fiftyeight

Jäsen
Suosikkijoukkue
Iddrott Förskott Puukädet
Meillä vanhempi kolli katsoo telkkaria, nuorempi ei. Ohjelmalla ei tunnu olevan väliä, tosin luontodokkarit ovat suosikkeja. - - -

Voi hitsin hitsit, kun en aiemmin ole älynnyt. Nyt vanha-rouva istua nököttää metrin päässä töllöstä ja seuraa vesikkopentuja herkeämättä. Karhu vaikuttaa pelottavalta mutta on sitä nyt jo yli 5min siinä nökötetty. Mjjaa, mehiläiset kiinnostavat taas...

Erikoinen juttu, kun oli luullut ettei katteja töllö kiinnosta. Täytyypä seuraavan kerran ottaa kamera viereen, nyt ei uskalla liikahtaakaan ettei häiritse.
 

Fiiu

Jäsen
Mitäs nuo vaatii nykyään? Kiipeilypuu ja jonkinmoinen hiekkalaatikko vessaksi nyt on itsestään selvyyksiä, mutta onko jotain muita ehdotuksia?

Kannattaa sitten jättää suosiolla pahviputkirunkoiset sinne kauppaan (=halvimmat) ja ostaa kunnollinen. Maksaa kerralla vähän enemmän mutta kestääkin ihan eri tavalla.

Meiltä löytyy tällainen ilman tuota alinta tasoa ja on kyllä ollut hintansa väärti. Sitä ennen oli tee-se-itse-kissapuu ja siitäkin opittiin paljon (kuten mm. se että se naru voi olla oikeasti paksua ettei sitä tarvitse kilometriä kiertää siihen runkoon). Jos löytyy hieman nikkarointitaitoa niin en keksi mitään syytä että miksi ei itse kiipeilypuuta tekisi.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Onhan noita mirrejä ollut, aikoinaan useampikin himassa samaan aikaan. Perusmaatiaisen otan kun jostain sopiva löytyy. Rokotukset ja madotukset pitää tietty olla hoidettu.
Mitäs nuo vaatii nykyään? Kiipeilypuu ja jonkinmoinen hiekkalaatikko vessaksi nyt on itsestään selvyyksiä, mutta onko jotain muita ehdotuksia?

Jaha, mitäs mä täs sit selitän:) peruskamat eli se vessa, ruokakipot jne. vaan hakuun. Meillä kiipeilypuu vietiin roskiin, kun ei se yhtään kiinnosta (kynsien teroittaminen sohvanpäätyyn kun on niin paljon mukavampaa... huoh). Yleensäkään en tiedä kovin monta kattia, jotka puuta käyttävät, mutta kai sekin on totuttamiskysymys.

Takapiha on aidattu, tosin alta pääsee "pakoon" jos katti niin haluaa. Aikoinaan asui kaveri pienen matkan päässä naapurissa ja tällä oli kissa joka ulkoillessaan usein piipahti mun takapihalla moikkaamassa, tuli välillä sisäänkin ja oli kuin kotonaan.
Sitten kun ei ruokaa herunut niin lähti takaisin kotiinsa..
Onko muuten laki että kissat eivät saa olla vapaina taajamassa?

Eka kissa teki samaa, mutta oli maatilalta kotoisin olevana tottunut ulkoliikkuja ja asuin liikenteen suhteen suht rauhallisella alueella. Nykyistä degeneroitunutta plösöä en uskalla laskea omin päin ulkoilemaan, joten elukkaa pitää vahtia, ettei livahda aidanraosta:).

Kaupungissa kissa ei (periaatteessa) järjestyssääntöjen mukaan saa liikkua vapaana, mutta en tiedä, onko sitten niin, että kyläpahasen muuttuminen kaupungiksi ratkaisee? Viisaammat vastatkoot.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Yleensäkään en tiedä kovin monta kattia, jotka puuta käyttävät, mutta kai sekin on totuttamiskysymys.

Meillä ei elämää ole ilman kiipeilypuuta.. Ja ainakin meitin rodun piirissä se on "must" hankinta joka kotiin. Monet tekee itse, valmiista suosittelen kallista, mutta hyvää CatMaxia, joka kiilataan lattian ja katon väliin.

Pentueille meillä on sellanen kiinalainen matala erillislaatiko/tolppa
 

Fläppis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Meidän kissa käy kiltisti samalla pytyllä kuin me kaksijalkaisetkin ja raapimispuu/kiipeilypuu saa tuta kynsien raivon useita kertoja päivässä. Ilman sitä mahtaisivat olla sohvat ynnä muut koetuksella.
 

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Meidän kissa käy kiltisti samalla pytyllä kuin me kaksijalkaisetkin ja raapimispuu/kiipeilypuu saa tuta kynsien raivon useita kertoja päivässä. Ilman sitä mahtaisivat olla sohvat ynnä muut koetuksella.
Tähän voisin kysyä että miten kissan saa posliinipytylle opettamaan?

Mun pelastetut kissat pelkäsivät uutta kissanvessaa. Edellinen oli pelkkä laatikko ja tämä nykyinen on koppa jossa on vielä oviluukku edessä. Vanhempi naaras on rohkeampi muutenkin ja vaikka vähän pelkäsikin, ymmärsi heti systeemin ja käyttää vessaa ihan normaalisti. Nuorempi uros puolestaan pelkää enemmän ja on ilmeisesti protestiksi kussut pari kertaa mun sänkyyn. Ei kiva. Mihinkään muualle ei tee tarpeitaan, ainoastaan mun sänkyyn ja tietysti siihen vessaankin välillä. Siitä päättelin että protestoi.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Tähän voisin kysyä että miten kissan saa posliinipytylle opettamaan?


Netissä on ohjeita. Pääideana on, että aluksi siinä pönyöllä on hiekkavessa, josta sitten pikkuhiljaa tehdään vesivessa. Jenkkilästä ainakin saa sellasia pöntöön sopivia osavessoja. Kyllä niillä kissan saa opetettua vesivessan käyttäjäksi, jotkut jopa osaa vetää (sellasen vipuversion) pöntön.

Meidänkin kollia alettiin ekana kissana tähän opettaan, mutta sittemin luovuttiin kun otettiin useampia kissoja...
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Tulin hankkineeksi kirpparilta sellaisen vanhanaikaisen pöytävalaisimen ja käytän siinä hamstraamiani 75 w hehkulamppuja. Nyt valoa todellakin riittää lehdenlukuhetkiin - ja lämpöä. Tuollainen hehkulamppuhan kehittää sitä lämpöä melkoisesti ja nyt sen on meidän kissakin huomannut. Joka aamu kun läväytän Hesarin auki pöydälle lampun alle, niin kissa on salamana siinä Hesarin päällä pitkällään - siis miten se saakin itsensä sellaiseksi puolitoistametriseksi, täysin löysäksi pötkyläksi. Sitten kun kattia yrittää siirtää, niin lehti tulee suikaleina sen kynsien mukana.
Täytynee tilata kissalle oma Hesari.
 

kesäesa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, KalPa
Eilen tosiaan sain siskolta bengalirotuisen uroskissanpennun. Hauskaa on ollut ja tykkää paljon "vaanimisleikistä" jossa koputtelen lattiaa sormilla. Katti yrittää mahdollisimman hiljaisesti etsiä suojan josta hyökätä käden kimppuun. Eilen huomasin, että joulukuusi kiinnostaa ja paljon - aamulla herätessani olikin yksi koristepallo pyöritetty olohuoneesta sänkyni viereen. Tarkempi tutkiskelu osoitti, että pirulainen oli päättänyt tehdä kuuselle knockoutit ja kaatanut sen katolleen. Miten kissan mielenkiinnon saa pois muovikuusesta?
 

Jyty

Jäsen
Suosikkijoukkue
käyttää lehväslukkoa logonaan.
Täsmälleen samoja ongelmia on meillä joulukuusen kanssa, mitä "46" tuossa edellä esittää. Ainoa ero on, että meillä kolli ei välitä kuusesta mitään, mutta narttu sitten sitäkin enemmän. Punaiset pallot keräävät mielenkiinnon, mutta hopeat pallot saavat olla rauhassa.

Miten kissan mielenkiinnon saa pois muovikuusesta?

Ainakin kaksi keinoa on olemassa. Ensinnäkin otamme kylmästi niskasta kiinni, jos vaan näemme kissan käyvän kuuseen kiinni. Toinen on sitten kissankarkoite, jota suihkutetaan puun alimmille oksille. Aika hyvin tuo karkoite toimii monessakin paikassa, joskin se haisee jonkin verran.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös